Anna-Sofia Sysserin ja työryhmän Paradisaea on monivuotisen prosessin tulosta. Kaikenikäisille suunnattu esitysteos kutsuu läsnäolon äärelle, paratiisi- ja lavastajalintujen omalaatuisen ja leikittelevän liikekielen parissa. Turkulaisen nykytaidetila Kutomon ikkunoista näkyy vehreitä puita.
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan yhteistekijyydestä, ensimmäiset asiat, jotka tulivat mieleeni olivat, etten oikeastaan tiedä tekijyyttä ilman kollektiivia, sekä yllättyneisyys. Työskentelen pääasiassa Kuopiossa, joka usein näyttäytyy ruraalina alueena pääkaupunkiimme nähden. Tanssitaiteen
Tanssija, koreografi ja kuvataiteilija Anne Naukkarinen ja tanssija ja kuvataiteilija Sara Kovamäki kirjoittivat sähköisiä viestejä toisilleen keväällä 2021. Keskustelu on jatkoa kirjan Kyse on kaikesta – keskusteluja ajalta 3.9.2017-31.5.2019 viestittelylle. Heidän
Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke on ollut käynnissä vuodesta 2018 lähtien, ja sen tarkoituksena on tehdä näkyväksi luokkataustan vaikutuksia ihmisen ruumiillisuuteen, kokemuksiin siitä sekä toimijuuteen. Tämä teksti reflektoi hankkeen kolmannen
Taru Aho: Miltä tanssiminen tuntuu -projekti sai alkunsa vuonna 2020 työparini Wilhelm Blombergin kanssa käydyistä keskusteluista. Vaihdoimme ajatuksia nykytanssijan monimuotoisesta identiteetistä ja muuttuvasta ammattikentästä. Pohdimme, mihin tanssijan koulutus valmistaa, kun
Yhteistoimijuutemme pohjautuu pitkälliseen vuosien sanalliseen dialogiin. Tulemme tekijöinä näennäisesti samanlaisesta maaperästä, kansantaiteiden parista, mutta muutamia yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta emme tanssien ja soittaen ole työskennelleet yhdessä. Kohdallamme yhteistoimijuus onkin vastaamista yhteiseen
Sain kutsun kirjoittaa yhteistoimijuudesta. Kävin kirjoitusprosessissa dialogia Liikekielen vastaavan toimittajan koreografi Virva Talosen kanssa. Keskustelun innoittama tekstini lähtee liikkeelle yhteistoimijuuden ja yhteistyön avauksista ja jatkuu käynnissä olevaan projektiesimerkkiin. Kirjoitus pohdiskelee
Liikekieli.comissa käynnistyy viiden kirjoituksen artikkelisarja, joka pohtii yhteistekijyyttä, yhteistoimijuutta, yhteistyötä sekä yhteisjohtamista tanssitaiteen viitekehyksestä käsin. Teema on laaja ja sen määrittely kaiken kaikkiaan monitahoista; olemmehan me lähes aina jollakin tavalla
“Jätä ovi auki tuntemattomaan ja pimeään. Sieltä tulevat tärkeimmät asiat – tulemme sieltä itsekin ja sinne myös palaamme.” (Eksymisen kenttäopas, Rebecca Solnit) Esiintyjän ja tanssijan työnkuvani on nopeasyklinen. Teos teokselta
Hei Auri, kiitos kirjeestäsi. Luomasi lukuhetken jälkeen sain vettyneet silmät tervehdyksen tuomasta riemusta, sekä siitä taituruudesta, joka sinulla on kokemustesi sanoittamisessa. Katselen ulos ikkunasta kuuraiseen pohjalaiseen maalaismaisemaan ja muistelen yhteisiä
Kati Raatikaisen ja Outi Markkulan yhdessä päätoimittama Tanssitaide ekososiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa -numero on julkaistu! Numeroon ovat kirjoittaneet Raatikaisen ja Markkulan ohella tutkija, dosentti ja taiteilija Raisa Foster sekä skenografi, valosuunnittelija
Jokin pakottaa liikkeeseen, eikä se jokin ole vain musiikki. Ref2020 on kaikessa introspektiossaankin avartava katsaus Liisa Pentin työskentelymetodeihin, koreografiseen otteeseen sekä taidefilosofiaan.