Anna-Sofia Sysserin ja työryhmän Paradisaea on monivuotisen prosessin tulosta. Kaikenikäisille suunnattu esitysteos kutsuu läsnäolon äärelle, paratiisi- ja lavastajalintujen omalaatuisen ja leikittelevän liikekielen parissa.
Turkulaisen nykytaidetila Kutomon ikkunoista näkyy vehreitä puita. Luonnonvalo vuotaa esitystilaan, jossa koreat liaanimaiset viritelmät ja linnunomaisesti liikehtivät hahmot kutsuvat astumaan kirjavan viidakkomaiseen maailmaan. Marjut Maristo, Katja Sallinen ja Sophia Wekesa eläytyvät paratiisi- ja lavastajalintujen varsin omintakeiseen tapaan kommunikoida, elehtiä ja hurmata läsnäolijansa. Jokaisella esiintyjällä on oma lintumainen persoonallisuutensa, ja välillä hahmot ottavat täysin epälintumaisia asentoja ja muotoja.
Paradisaean prosessi sai alkunsa jo vuonna 2015, samaisen työryhmän toteuttamasta Birds of Paradise -videoteoksesta. Esitystaiteilija ja tutkija Anna-Sofia Sysseriä on viime vuosina kiehtonut yhä enemmän lapsille ja kaikenikäisille yleisöille suunnattujen esitysten toteuttaminen.
-Pyrin poispäin tarkoista lokeroinneista. Lasten maailmassa ja ajattelussa on väljyyttä, monia harmaan nyansseja ja tasoja, jotka aikuisten maailmassa pelkistyvät usein mustavalkoisiksi. Tällainen tietynlainen sallivuus ja myös esitystaiteen potentiaali ja joustavuus jonkin uuden äärellä oloon ovat olleet tässä työskentelyn perustana, Sysser kertoo.
Lapsille esittävää teosta tehtäessä Sysserin mielestä kiehtovinta ja myös tärkeintä on aito läsnäolo ja vuorovaikutus. Se hetki, joka jaetaan niin oman läheisen aikuisen, sisaren tai ystävän kanssa, ja vielä kohtaamisina esiintyjien kanssa, voi kantaa ja versoa pitkälle tunnelmina ja muistoina.
Paitsi se, että yleisö on tullut katsomaan esitystä ja esiintyjiä, myös yleisön nähdyksi tuleminen etenkin lasten osalta on tärkeää. Sysser ja työryhmä pyrkivät huomioimaan tämän ja jokaisen katsojan Paradisaeata esitettäessä.
-Tämän esityksen näkeminen voi olla lapsen ensikokemus ja -kytkös esittävään taiteeseen tai taiteeseen ylipäätään. On tärkeää ja etuoikeutettuakin tehdä siitä erityinen.
Kutomolla toimiva Ehkä-tuotanto on niin ikään halunnut alusta asti luoda ympäristön, joka voi kutsua myös lapsia. Useimmat Ehkän sisällöistä sopivatkin kaikenikäisille.
Ohjelmistossa lapsille halutaan tarjota laadukasta tanssi- ja esitystaidetta sekä muita taidekasvatuksellisia sisältöjä lapsia aliarvioimatta.
-Ehkän ajattelussa luotetaan lasten sisäsyntyiseen kykyyn ymmärtää taidetta. Samaan aikaan kun laadukkaat taidesisällöt voivat antaa lapsille oivalluksia ja vaihtoehdon viihteelliselle mainstream-sisällölle, lasten läsnäolo myös maadoittaa, ja tuo asioihin uusia näkökulmia, Ehkä-tuotannon ja Kutomon kuratoinnista vastaava Anna Torkkel lausuu.
Hengähdysten voimaan kannattaa luottaa
Anna-Sofia Sysser on työryhmineen pohtinut paljon Paradisaean eri sävyjä ja temponvaihteluita nimenomaan lapsiyleisön vinkkelistä. Paradisaeassa lintujen meno on iloista ja vauhdikasta, toisaalta Sallisen, Mariston ja Wekesan hahmot myös lepäävät ja hoivaavat toisiaan.
Aistiärsykkeiden kyllästämässä maailmassa voi Sysserin mielestä olla tervetullutta ja tarpeellistakin vaihtelua lapselle saada kokea lempeitä hengähdyshetkiä esittävän taiteen parissa. Työryhmä haluaa myös tarjota lapsiyleisölle elämyksiä ja kokemuksia, jotka jättävät tilaa omalle pohdinnalle ja uteliaisuuden heräämiselle.
Sysser mainitsee elokuvan populaarina taiteenlajina, jossa käytetään ja rakennetaan siirtymiä ja leikkauksia ikään kuin hengähdyksinä kohtauksesta toiseen.
-Esittävässä taiteessa tällaiset suvantovaiheet voivat toimia samalla tapaa. Jos tilanteessa syntyykin hetken levottomuutta pienissä katsojissa, sen kuuluukin sitten mennä niin, ja se on osa juuri sitä hetken kokemusta.
Vaikka Paradisaeassa pysähdytään myös ympäristöasioiden ja ihmisten aiheuttamien ympäristössä tapahtuvien muutosten äärelle, tällaisen dramaturgisen kohotuksen voi tehdä sitä alleviivaamatta – elementti voi olla äänellisen tai visuaalisen signaalin varaan rakennettu, hienovarainenkin ehdotus.
-Jos katsoo mitä tahansa luontodokumenttia tänään tai lukee luontoaiheista artikkelia, melkein väistämättä mainitaan ihmisen uhka ja vaikutus lajien elinolosuhteiden kapenemiseen. Lapsia voi ja saa herätellä myös tällaisiin asioihin, ilman syyllistämistä tai kauhukuvien maalailua, Sysser ehdottaa.
Iso osa taide-elämystä lapsille suunnatuissa teoksissa on myös kotiin mukaan vietävät pohdiskelut ja siellä kenties nähdyn ja koetun pohjalta syntyvät leikit, ajatukset ja kysymykset. Eräästä katsojapalautteesta Sysser on erityisen hyvillään.
-Yksi vanhempi kertoi, että Paradisaean jälkeen heillä oli leikitty koko loppupäivä paratiisilintuja. Mikäs sen parempaa, kuin päästää oma leikki ja luovuus esityksen innoittamana valloilleen.
Heidi Horila
Anna-Sofia Sysser ja työryhmä: Paradisea
Ohjaus: Anna-Sofia Sysser
Esitys: Marjut Maristo, Katja Sallinen ja Sophia Wekesa
Äänisuunnittelu: Jonna Karanka
Valosuunnittelu: Ina Niemelä
Puvustus: Enni Suominen ja työryhmä
Luova tuottaja: Veera Lamberg
Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Esitystaiteen seura ja Anna-Sofia Sysser
Residenssi: Ehkä-tuotanto / Kutomo (Turku)
Tukijat: Koneen Säätiö, Niilo Helanderin Säätiö ja Taiteen edistämiskeskus
Ensi-ilta: 22.8.2021 Kutomo, Turku
Jutun kuvat: Tuuli Oikkonen
Paradisea nähtävillä Helsingissä Kanneltalossa 9.-11.9.2021.
Esitystaiteen seuran keskustelutilaisuus 16.9.2021 kello 13.00.-15.30.
Mitä lapset ja taiteilijat harjoittelevat? – Nykyesitys yhdessäolon paikkana
Seminaarissa pohditaan esitystaiteen mahdollisuuksia lapsiyleisön kanssa. Onko esitystaiteessa jo itsessään elementtejä, jotka kohtaavat lasten olemisen tavat hyvin? Mitä erityistä pitää ottaa huomioon, kun työskentelee lasten kanssa tai heitä varten?
Tarkoituksena on alustusten avulla pohtia asiaa yhdessä ja laajentaa esitystaiteen tekijöiden perspektiiviä nuoren yleisön suuntaan. Seminaari tapahtuu zoomissa ja on kaikille avoin.
