Tusina tanssikysymyksiä Kirsi Saastamoiselle

“Onnistumisen tunteet koostuvat pienistä hetkistä harjoitus- ja esitysvaiheessa. Hetki, jolloin saavuttaa liikkeen vapaan virtauksen, on kiehtova. Uskoisin että juuri niiden hetkien takia olen alalla edelleen. Virtaus on jollain tapaa pyhä hetki.”


Kirsi Saastamoinen

Nimi, ikä ja ammatti:
Kirsi Saastamoinen, 34, tanssija-koreografi

1. Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Kiinnostavimpana koen tällä hetkellä liikkeen ja siihen syventymisen. Nautin työskentelystä yksin, eritoten jos ei ole määrättyä tavoitetta. Toivoisin vain huomattavasti enemmän aikaa ja mahdollisuutta syventyä asiaan. Myös ajankohtaiset talouden valtaan liittyvät asiat, mm. optiotulot ja irtisanomiset kiinnostavat.

2. Miten innostuit tanssista?

Harrastin pienenä musiikkia (kanteleensoittoa, kuorolaulua) ja telinevoimistelua. Nautin molemmista harrastuksista kovasti. Ensimmäiselle tanssitunnille menin kaverin mukana. Muistan edelleen ekstaattisen tunteen, kuinka nämä kaksi rakasta asiaa: musiikki (rytmi, melodia) ja liikkuminen sulautuivat täydellisesti toisiinsa tuolla ensimmäisellä tanssitunnilla. Siitä eteenpäin en muista mitään.

3. Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

Suomen historian professori, psykohistorioitsija Juha Siltala ei varmaan määrittele itseään taiteilijaksi, mutta olisi mielenkiintoista päästä keskustelemaan hänen kanssaan ja työstämään sitä kautta tanssiteosta. Toistaiseksi olen ahminut hänen kirjojaan. Tarkkanäköisyys kiehtoo.

4. Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

Näin helmikuussa 17-vuotiaan Mikko Hyvösen koreografian Punainen katu. Teos oli anarkistisen omaperäinen, koskettava ja syvä, nykymaailmaa peilaava. Teos kuvasi leikkiviä, pelailevia katulapsia, joille lopussa ei käynyt hyvin. Liikemateriaali ja koreografia oli tuoretta, täyteläistä, rehellistä ja pakotonta.

5. Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa
instrumenttiasi tanssijana?

Rutiinia ei oikeastaan ole, enkä osaa sitä kaivatakaan. Produktioiden harjoitusvaiheessa treenaan 5-6 päivää viikossa n. 45 min aamuisin, jonka jälkeen alkavat teosharjoitukset. Jaksoina, jolloin teosharjoitukset eivät ole käynnissä, pyrin joogaamaan, tekemään avaavia hengitysharjoituksia ja kävelen paljon. Tietokone vie ajasta liian paljon nykyään.

6. Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Onnistumisen tunteet koostuvat pienistä hetkistä harjoitus- ja esitysvaiheessa. Hetki, jolloin saavuttaa liikkeen vapaan virtauksen, on kiehtova. Uskoisin että juuri niiden hetkien takia olen alalla edelleen. Virtaus on jollain tapaa pyhä hetki. Nykyisestä elämästäni puuttuu uskonnollisuus lähes kokonaan, kenties virtaavuus on sen korvikekokemus. On yhteydessä johonkin suurempaan, tuntemattomaan. Pettymykseni liittyvät kauteeni läänintaiteilijana. Kohtasin liikaa ymmärtämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä.

7. Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?

On, se tuo esiin. Sanat eivät ulotu niin kauas.

8. Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?

Olisin varmaan käsityöläinen. Tai kenties musiikin alalla. Tai ehkä kuitenkin psykiatrinen sairaanhoitaja.

9. Ketä ihailet ja miksi?

Tommi Kittiä. Hänen työnsä on tinkimätöntä. Ja muitakin pitkän linjan tekijöitä, jotka ovat jaksaneet vuodesta toiseen ankeissakin olosuhteissa. Ihailen myös tanssinopettajia, itse en kykene sen kaltaiseen rutiiniin. Se on arvokasta työtä.

10. Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Jakaisin rahat uransa alussa oleville tanssitaiteilijoille.

11. Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?

Olen kiinnostunut ihmisistä ja ilmiöistä. Mielenkiintoinen kysymys, en osaa tällä hetkellä vastata.

12. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

“Mikä minusta tulee isona?” -kysymys nousee kieltämättä kiusallisen usein pintaan. Kansanedustajana puhumassa tanssitaiteen puolesta… en tiedä kyllä vielä puoluetta. Ehkä sittenkin tanssija-koreografina edelleen. Tai käsityöläisenä. Tai sairaanhoitajana. Tai myöhäisheränneenä kantele-artistina.

Kirsi Saastamoinen nähdään tanssijana ja koreografina Routa-ryhmän kahden koreografin illassa, joka vierailee Helsingin KokoTeatterissa 24. ja 25.5.2005.