Tämänkertainen Tanssibattle päättyi tasapeliin, sillä kumpikin kamppailun osapuolista, nykytanssia edustava Off/Balance sekä katutanssista ammentava Urban Movements Comapany, osoittivat suvereenit taitonsa. Tapahtuma Jyväskylän kauppakeskuksessa tuotti hyvää mieltä niin yleisölle kuin kisaaville ryhmillekin, ja taatusti herätti katsojien mielenkiinnon energistä lajia kohtaan. Myös koreografi Teija Häyrynen työtovereineen osoittaa todeksi, että tanssitaide voi loistavasti laskeutua sille varatulta jalustalta ja siirtyä keskelle ihmisten arkea. Palvelutaloihin, ikäihmisille suunnattu esitys Elämän puu upposi loistavasti myös ikärakenteeltaan sekalaisempaan katsojajoukkoon.
Tanssin riemua liikekeskuksessa
Tanssibattle, Kauppakeskus Forum 24.9.2011
Off/Balance vs. Urban Movements Comapany
Tanssijat: Elina Häyrynen ja Terhi Kuokkanen sekä Sanaz Hassani ja Pete Rouhiainen
Mitä tapahtuu, kun tanssin eri lajit käyvät keskenään kamppailuun? Tanssin Aika -festivaalin resepti kulkee tähän tapaan:
Paikka: Paikallinen liikekeskus keskellä kaupunkia.
Aika: Lauantai, viikon vilkkain ostospäivä, jolloin väkeä on liikkeellä perhekunnittain.
Osallistujat: Nykytanssia edustava Off/Balance sekä Urban Movements Company, street dancesta liikekielensä ammentava ryhmä.
Tanssibattle alkaa! Taistelun konsepti on selkeä: kahden eri tanssilajin edustajat mittelevät paremmuudesta live-tilanteessa yleisön edessä. Vaikka kisa on leikkimielinen, ovat sen osallistujat tanssin täysverisiä ammattilaisia.
Off/Balancen Elina Häyrynen ja Terhi Kuokkanen ovat tanssitaiteen maistereita; koreografeja, tanssijoita ja tanssinopettajia. UMC:n Sanaz Hassani on opiskellut tanssia eri maissa, opettaa ympäri Suomea, toimii koreografina, ja on lukuisia kertoja palkittu kansainvälisissä kilpailuissa. Kamppailun ainoa miespuolinen osallistuja, Pete Rahikainen on katu- ja jazz-tanssista ammentava ammattilainen.
Taistelu etenee seuraavasti: ensin kumpikin ryhmä kisaa omine koreografioineen ja omassa lajissaan. Sitten on vuorossa haastavampi osuus, kun jokainen tanssija vuorollaan hyppää ilman ennalta laadittuja liikesarjoja itselleen vieraamman lajin pariin.
Tunnelma ostoskeskuksen katsomoissa on uskomaton! Tilaisuuden juontaja, UMC:n tanssija Liisa Tirkkonen kannustaa taistelupareja ja yleisöä. Liikekeskuksen eri kerroksiin pakkautunut väki huutaa, hihkuu ja vislaa tanssijoille, jotka venyvät omassa ja siinä itselleen oudommassa tanssin lajissa huikeisiin suorituksiin.
Tämänkertainen Tanssibattle päättyi tasapeliin, sillä kumpikin kamppailun osapuolista osoitti suvereenit taitonsa. Tapahtuma tuotti hyvää mieltä niin yleisölle kuin kisaaville ryhmillekin, ja taatusti herätti katsojien mielenkiinnon energistä lajia kohtaan. Kukaties Tanssibattle onnistui myös muissa tavoitteissaan: houkuttelemaan uusia yleisöjä elitistiseksi mielletyn lajin katsomoihin, ja miksei vaikkapa tanssitunneille.
Tanssi soveltuu kaikille ja kaikkialle
Elämän puu, ensiesitys 25.9.2011
Koreografia: Teija Häyrynen
Tanssijat: Teija Häyrynen, Leena Pantsu, Sonja Vectomov
Musiikki: Leena Pantsu
Visualisointi/veistos: S. Vectomov
Kuva: Matti Häyrynen
Elämän puu on ikivanha symboli, joka on kiehtonut taiteilijoita vuosituhansien ajan. Samanniminen teos, joka sai kantaesityksensä Tanssin Aika -festivaalilla kertoi puun – luonnon – ja ihmiselämän kiertokulusta.
Esityspaikka oli vanha juhlahuoneisto Jyväskylän keskustassa, ja näyttämöksi muuntuneen juhlasalin lattiaa hallitsi kuvanveistäjä Sonja Vectomovin rakentama puuveistos. Esityksen edetessä veistos eli vuodenkierron mukaan. Joskus vihreät lehdet havisivat puiden oksilla, joskus ne varisivat alas, ja välillä puu tuotti hedelmää.
Kaikki kolme esiintyjää ovat oman alansa ammattilaisia. Teoksen koreografi Teija Häyrynen on tanssitaiteilija ja pedagogi; Leena Pantsu taas on hankkinut laajan musiikkikoulutuksen ja toimii musiikkikasvatuksen lehtorina. Vectomov paitsi tekee veistoksia myös opettaa kuvataidekoulussa.
Palvelutaloihin, ikäihmisille suunnattu esitys upposi loistavasti myös ikärakenteeltaan sekalaisempaan katsojajoukkoon. Elämän puu oli tasapainoinen teos, koska sen eri osa-alueet eivät kiistelleet keskinäisestä paremmuudesta. Esiintyjät ovat hitsautuneet yhteen monissa produktioissa, ja se näkyi: jokainen sai soolonsa, ja yhteinen tekeminen kulki vaivattomasti.
Yleisö sai osallistua teoksen toteuttamiseen, ja teoksen interaktiivinen luonne toimi mainiosti. Saimme oksan, joka liikkui tanssijan ohjeiden mukaan
milloin korkealla pään yläpuolella, joskus jalkojen alitse, ja joskus oksalla rummutettiin rytmejä lattiaan. Muusikko laulatti tuttuja lastenlauluja, ja Peipon pesä kajahti yleisöstä komeasti.
Teos ammensi tietyn ikäpolven yhteisestä muistista. Esityksen toimivuus oli koeteltu ennakkoon palvelukodin asukkaiden parissa, paikassa, jossa tanssia harvemmin on totuttu näkemään. Kokemukset tanssin – yhdistettynä musiikkiin ja visuaaliseen ilmaisuun – viemisestä erilaisiin ympäristöihin ovat rohkaisevia. Teija Häyrynen työtovereineen osoittaa todeksi, että tanssitaide voi loistavasti laskeutua sille varatulta jalustalta ja siirtyä myös keskelle ihmisten arkea.
Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on SARVin teatteri- ja tanssijaoksen jäsen, joka työskentelee
vapaana toimittajana, kirjoittamisen opettajana ja kriitikkona. Kritiikin
kohteina ovat teatteri ja tanssi, joista ensinmainittu on jatko-opintojenkin
aihe. Pohdiskelu kohdistuu journalismin muutokseen; valtaan ja sen
erilaisiin ilmentymiin päivälehtikritiikissä ja kriitikon työnkuvassa.
