Onko tanssi urheilua? Samankaltaista kuin olympialaisten korkeushyppy tai sadan metrin juoksu. Voiko tanssia katsoa kuten urheilusuoritusta, hetkeen heittäytyen, vai tulisiko sittenkin tulkita ja etsiä merkityksiä? Onko tanssi kieli? Voiko tanssia kuvata
Viiltävän kimeä ujellus koskee kehoon ja mieleen. Korkealla näyttämön yläpuolella oleva ketjumainen rakennelma tuo mieleen biologian kirjan sykerön, jossa DNA:n molekyylit ovat kietoutuneet toisiinsa.
Lauantai-iltapäivä Veturitalleilla. Korkea, avara, hämärä tila. Puheen sorinaa, tuolien siirtelyä, oman tilan raivaamista. Taustalla soivat äänet antavat ajatusten harhailla omia polkujaan.
Ilta-auringon valossa kylpevä valkoinen huone ja tummasävyinen lattia. Isot ikkunat, joista avautuu veden läikkyvä pinta.
Kun astun sisälle, saan käyttäytymisohjeet. On oltava hiljaa ja kengät on riisuttava jalasta. Ennen esityksen alkua saamme vapaasti tutustua alakerran tiloihin. Kynttilänvaloa, varjojen leikkiä.
Lopussa lattia on paljas ja nainen, joka siirteli tavaroita, istuu seinustalla rullatun maton ja tavarapaljouden keskellä. Äänet leijuvat ilmassa ja näyttämön reunalta kantautuu veden solina. Sininen solisija on suihkulähde, joka
Syyskuussa 2006 se alkoi, ja kuluvana syksynä oli vuorossa jo yhdeksäs iloinen Tanssin Aika -festivaali. Tapahtuma sai alkunsa Ismo-Pekka Heikinheimon ollessa Keski-Suomessa tanssin läänintaiteilijana, ja vuodesta 2011 festivaalin taiteellisena johtajana
Toinen tämänvuotisen Tanssin Aika -festivaalin ensi-illoista oli jyväskyläläisen tanssitaiteilijan ja Tanssiopiston rehtorin Tuija Nikkilän koreografia Naisen Osa(t). Se on itsenäinen tanssiteos, joka samalla temaattisesti linkittyy Nikkilän vuonna 2008 nähtyyn Naisen
Tämänvuotinen Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali oli iloinen yllätys. Näin seitsemän esitystä, joista kolme Musiikkikeskuksen suuressa salissa, yhden konsertti- ja yhden kamarimusiikkisalissa sekä kaksi Kulttuuriareenassa. Näyttämön koko ei määrittänyt esityksen
Kuvittele valon ja varjojen leikki tai se, kun mustuus on sysimustaa ja taivaalta sataa lumenhöytyviä. Entä kun hiekkapöly leijuu valokiilassa ja nopea liike yhtäkkiä pysähtyy kuin seinään? Jos pääset hitusen
Keskellä näyttämöä on koroke, korokkeen päällä erottuu tanssijan siluetti. Hahmo liikkuu. Se taipuu liki mahdottomalta näyttäviin asentoihin. Kädet ja jalat, sormet, varpaat ja pää kurottavat; ihmiskehosta muodostuu kiehtovia, veistoksenomaisia välähdyksiä.
Potku vatsaan ja isku sydänalaan, totaalinen auringonpimennys tai muistinmenetys – tai koreografikaksikko Rojas y Rodriguezin uusin teos Titanium. Suomen kantaesityksen jälkeen kiitin mielessäni kohtaloa, joka toi espanjalaiset flamencotaiteilijat peruuntunutta –