Potku vatsaan ja isku sydänalaan, totaalinen auringonpimennys tai muistinmenetys – tai koreografikaksikko Rojas
Perinteisesti flamencoon liitetään punaisen ja mustan liitto, väkevä tunne ja dramaattiset liikkeen kaaret. Kaiken tämän saa nakata ullakolle: draama ja tunne syntyvät muustakin kuin heilahtavista helmoista ja kastanjettien helähdyksistä.
Eikä Titaniumista väriä puuttunut. Vaikka kaikki yhdeksän tanssijaa ja neljä näyttämöllä olevaa muusikkoa olivat mustissa, esityksen visuaalinen ilme hehkui vahvoissa väreissä. Häränverenpunainen, syvä okrankeltainen ja huikean sininen loistivat taustakankaalle projisoituina. Videotekniikka ei ole pahaksi, kun sen käyttö on perusteltua ja näin olennaisella tavalla tyylikäs osa kokonaisuutta.
Kaikki teoksen yhdeksän tanssijaa ovat miehiä, eivätkä pelkästään flamencon genrestä kotoisin. Koreografeina Rojas ja Rodriguez halusivat tuulettaa perinteistä flamencon kuvastoa, ja he tekivät sen perusteellisesti. Hip hop ja break tekivät onnistuneen liiton flamencon kanssa. Fuusio tuotti loistavan hienon esityksen, ja tuloksena syntynyt liikkeen kieli oli virkistävän erilaista ja voimaa uhkuvaa.

Omat ennakkoluuloni fuusio-flamencoa kohtaan sulivat ensimmäiseen näyttämökuvaan: köysissä tempoilevaan mustiin verhoutuneeseen olentoon. Kuin Klonkku luolastonsa uumenissa hahmo rimpuili näyttämön laidalta toiselle, kunnes lavalle lehahtanut miesjoukko irrotti köydet. Jokainen mies ”tanssitti” omaa köysinippuaan sellaisella taidolla, että lapsuuden naruhyppely tai kumilenkkien kieputtelu sormien välissä saivat uuden ulottuvuuden. Tanssin taika syttyi! Mielikuvat ja symboliikan sai jokainen katsoja kaivaa omista lokeroistaan.
Titanium on yksi vaikuttavimmista tanssiteoksista ja -esityksistä, mitä koskaan olen nähnyt. Alun episodin jälkeen virtaavaa liikettä ei pysäyttänyt mikään. Välillä näyttämöllä olivat kaikki yhdeksän tanssijaa, välillä ainoastaan kaksi. Tempo vaihteli hengästyttävän tiheästä liki hauraaseen. Paikoittain tunsin seuraavani tanssin kaksintaistelua, jossa yksilöt ja ryhmittymät ottivat mittaa toisistaan; joskus taas uppouduin seuraamaan yksittäisen tanssijan hypnoottista tulkintaa. Kaikkea kehysti näyttämön visuaalinen ilotulitus, ja muusikoiden ylistykseksi voisi kirjoittaa oodin.

Tanssijoiden teknisen taituruuden ja ilmaisun syvyyden kuvaamiseen eivät superlatiivit riitä. Jotakin ensemblen korkeasta tasosta kertonee sekin, että Angel Rojasin loukattua pari päivää ennen Suomen ensi-iltaa jalkansa, roolin paikkasi virtuositeetilla yksi ryhmän tanssijoista.
Omassa maassaan Rojas ja Rodriguez ovat tanssin kiintotähtiä. Ei siis ihme, että sanomalehti El Pais nimesi Titaniumin vuoden 2013 parhaaksi kansalliseksi esitykseksi. Ainutkertaisuus ja rohkea rajojen rikkominen synnyttivät komean tanssiteoksen!
Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja, teatteri- ja tanssikriitikko ja kritiikin tutkija.
°°°°
Titanium
Suomen kantaesitys Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla 15.6.2014.
Taiteelliset johtajat, näyttämökuva ja koreografia: Angel Rojas & Carlos Rodriguez.
Lavastaja: Chevi Muraday. Musiikki; johto ja tuottaminen: Héctor González Sánchez.
Muusikot: Juan Debel (laulu), Paco Cruz (kitara), Roman Gottwald (viulu ja kosketinsoitin), Karo Sampela (perkussio). Lyriikat: Luis Domercq.
Valosuunnittelu: Luis Perdiguero. Äänisuunnittelu: Victor Tomé. Videoprojisoinnit: Emilio Valenzuela. Pukusuunnittelu: Vicente Soler.
KOREOGRAFIT:
Flamenco: Rojas & Rodriguez ja Manuel Linán. Hiphop: Juan Montero. Koreografien yhteyshenkilö: Fran Eliú
TANSSIJAT:
Flamenco: Carlos Rodríguez, Cristian García Ballesteros, Victor Martin
Hip hop: Fran Eliú, Iker Karrera and Sergio Melantuche
Break: Chey Jurado, Omar Fraile, Juan Pablo Trejo