Julkaistu 12.1.2023
Keskustelu kielten tärkeydestä tanssissa ja esittävissä taiteissa. Mukana on kolme taiteilijaa, joille yhteistä on italian kieli: 10 vuotta Suomessa asunut Beniamino Borghi, joka yhdistää työssään tanssia ja videotaidetta, suomalainen tanssija, koreografi ja tanssinopettaja Heli Keskikallio ja Giorgio Convertito, jolla on jo 20 vuoden ajan ollut keskeinen rooli nykytanssin ja improvisaation parissa. Alkuperäistä keskustelua on lyhennetty suomenkielistä käännöstä varten. Koko keskustelu luettavissa italiaksi täällä.
B: Kiitos, että tulitte. On tosiaankin stereotypioiden mukaista puhua kielestämme pizzeriassa (nauraa yhdessä toisten kanssa ja elehtii kuin kunnon italialainen ainakin). Tässä on nimenomaan tarkoitus leikitellä stereotypioilla. Ajattelen niitä mielelläni kulttuurisina viittauksina ja vältän banaaleja luokitteluja. Mitä tapahtuu, kun puhumme italiaa, Italiassa tai ulkomailla, ja töissä? Heli, miten ihmeessä puhut italiaa noin hyvin?
H: Kun asuin Italiassa, opin kieltä nimenomaan puhumalla ihmisten kanssa, en kirjoista. Ehkä juuri siksi olen niin kiintynyt kieleen, se on minulle läheinen (vie kätensä rinnalleen, sydämen kohdalle).
B: Sinä puolestasi (viittaa Giorgioon) olet syntynyt siihen, se on äidinkielesi.
G: Kyllä, mutta olen asunut jo kauan ulkomailla: siinä oppii katsomaan asioita uusista näkökulmista ja etääntyy synnyinmaansa tavoista ja kulttuurisista normeista. Juuremme kulkevat mukanamme, ja uusissa maissa istutamme niitä erilaisiin maaperiin. Se muuttaa ihmisen ”rakennetta” (viittaa omaan kehoonsa päästä varpaisiin).
B: Palatakseni siihen, mitä sanoit (osoittaa Heliä): miltä italian puhuminen meistä tuntuu verrattuna muihin kieliin? Minä esimerkiksi tunnen suomeksi opettaessani olevani jumissa (koskettaa rintaansa), kun taas selittäessäni jotakin englanniksi tunnen olevani enemmän yhtä liikkeiden kanssa.
H: Ihmiset muuttuvat sen mukaan, mitä kieltä puhuvat. Italia on jollain tavalla pehmeämpää ja kevyempää.
G: Olen huomannut, että suomea puhutaan suun takaosassa ja englantia huulilla, suun etuosassa. Italiaa taas puhutaan täällä (pitää kättään puolen metrin päässä kasvoistaan).
H: Totta (nauraa). Ruotsia taas puhutaan tuolla (osoittaa sormella ylöspäin).
G: Täsmentääkseni tuota teoreettista ajatusta sanoisin, että englanti on suorempaa. Se auttaa minua tiivistämään.
H: Sama täällä. Suomen kielessä on sanoja, joilla on useampia merkityksiä, ja on hankalaa olla täsmällinen.
B: Entä miten ihmiset reagoivat italialaisuuteemme, vaikka opittuunkin, kuten sinun tapauksessasi, Heli?
G: Hyvä kysymys… tässä stereotypiat taitavat tulla taas kuvaan. Yhdessä tuotannossa ohjaaja pyysi minua ”olemaan italialaisempi”, kun halusi jotain näyttävämpää (vie kätensä ilmeikkäästi eteensä) … jotain isompaa ja fyysisempää. Hän tiivisti toiveensa minulle sanoin ”ole italialaisempi”.
B: Yksi kollega sanoi kerran minulle ”voi, te italialaiset olette kaikki suuria esteetikkoja” viitatessaan näkemykseemme taiteesta. Hän tuntui lokeroivan minut klassiseen italialaiseen kulttuuriin.
G: Ongelma on juuri tuossa: yleistys ”te italialaiset olette kaikki” tuntuu siltä kuin olisi vankilassa.
H: Minä puolestani sanoisin, että italiaksi opettaessani kolmas kieli on rikastuttanut myös liikettä. Kieli tuo aina mukanaan uuden näkökulman ja laajentaa näkemyksiä.
B: Tuo on kaunis ajatus. Meidän pitäisi suhtautua lähtökulttuuriimme enemmän rikkautena ja laajempana tarjontana, eikä pelätä joutuvamme stereotypioiden vangeiksi.
Tanssin talon avajaiset pidettiin maaliskuun lopussa 2022: ohjelmistossa oli Tero Saarisen HUNT ja Johanna Nuutisen Hz. Heli, Giorgio ja Beniamino ovat nähneet eri näytökset eri roolituksilla.
B: Olin nähnyt HUNTin jo kahdesti, molemmilla kerroilla lavalla oli Tero Saarinen. Eilen näin koreografian ensimmäistä kertaa toisen tanssijan, Atte Kilpisen, tanssimana. Vaikka hän on hyvin nuori, hän onnistui mielestäni mukautumaan hyvin koreografian orgaanisiin liikkeisiin. Millainen kokemus teillä on?
G: Teoksessa on aikaa kestävä voima, vaikka sen teknologia on vuodelta 2002. Siihen aikaan ihmiskeholle heijastettu video oli vaikuttava, nykyisin se ei enää tee niin suurta vaikutusta. Auri Aholan tulkinta vangitsee mestarillisesti yleisön huomion. Hän ylittää fyysisyyden rajat.
H: Hänellä on erittäin pitkät raajat ja Tero Saarisen töille tyypillistä animalistisuutta, vaikka erilaista kuin Terolla itsellään. Erilaisuuksien samanlaisuuksia oli kiinnostava katsoa.
Joitakin päiviä aiemmin kolme taiteilijaamme tapasivat Johanna Nuutisen ja italialaistanssija Riccardo Zadonàn. He keskustelivat kansainvälisestä yhteistyöstä ja sen vaikutuksesta Hz-esitykseen.
J: Monet tuotannot, joissa olen työskennellyt, ovat olleet monikielisiä ja -kulttuurisia. Valitsin Riccardon kanssa työskentelyn hänen liikekielensä rikkauden, en hänen lähtökulttuurinsa vuoksi. Hänen italialaisuutensa näkyi kuitenkin heti: ryhmään liittyessään hän toi siihen tuttavallisuutta ja ironiaa.
R: Olen asunut ulkomailla jo vuosia. Käytän sekä töissä että yksityiselämässäni englantia. Johannan koreografian harjoitusprosessissa kehitimme tematiikkaa, jonka ydin on välttämätöntä avata: se perustuu äänen vaikutukseen kehossa. Johanna puhui englantia ja varmasti yksinkertaisti käännöstä, mutta hän antoi minulle vapauden tulkita koreografiaa erottelemalla siitä minulle merkityksellisiä sanoja.
Palataan nykyhetkeen, jossa Beniamino kysyy seurueeltaan:
B: Tämän esittelyn jälkeen näimme heidän työnsä lavalla. Mitä mieltä olemme?
G: Minusta se oli Tanssin talon ensimmäiseksi ja avajaisnumeroksi erinomainen esitys. Se on vaikuttava. Äänimatto oli todella tarttuva. Tanssijat erinomaisia. Skenografia oli todella hienosti toteutettu.
H: Kyllä, hyvin monitahoinen kokonaisuus, jonka aikana hädin tuskin ehtii ajattelemaan. Koko ajan tapahtuu paljon.
B: Johanna marssitti lavalle viisi lahjakasta tanssijaa ja paljon muuta: näyttävän skenografian, musiikkia, jossa oli ”potkua” ja intensiivistä valosuunnittelua. Elementtejä oli paljon, mutta kokonaisuus oli samaan aikaan hyvin ilmava.
H: Ryhmäosuuksissa en kuitenkaan oikein saanut kiinni, mistä liike alkoi ja miten se kasvoi.
G: Olen samaa mieltä. Tero puhui esityksen jälkeen siitä, miten tila suuresta koostaan huolimatta tuntui intiimiltä. Jos se HUNTin kohdalla pitikin paikkansa, Hz:sta se ei minulle asti välittynyt. Tämä on ensimmäinen kohtaamiseni Johanna Nuutisen estetiikan kanssa. Huomion keskipisteenä olleen liikkeiden fyysisyyden ja tilan laajuuden välillä oli kontrasti, joka mielestäni hiukan söi energiaa.
B: Minusta siinä haettiin juuri tuota kontrastia. Äänet resonoivat kehossa ja saattavat aiheuttaa jäykkyyttä, joka Riccardon soolossa muuttui sujuvuudeksi ja spiraaleiksi.
G: Se oli huomiota herättävin hetki. Hänen soolonsa oli täydellinen. Ehkä juuri siksi, että koreografiassa oli sekä ennen sitä että sen jälkeen hajanaisempia elementtejä.
H: Kyllä, kontrasti oli huomattava.
B: Saatan kuulostaa patrioottiselta, mutta Riccardo toi mukaan uudenlaisen kielen, joka perustui Johannan kokemuksien ruumiilliseen tulkintaan. Avainsana saattaa olla juuri tulkinta.
G: Totta! Euroopassa on tavallista työskennellä niin, että mukana on 6 tanssijaa ja 7 kansalaisuutta (toiset hymyilevät). Siitä syntyy elekielten, tunteiden ja kulttuurien sekoitus, jonka osat tartuttavat toisiaan ja luovat uudenlaisen hybridin.
H: Suomessa tuollaista ei ole kovin paljoa. Täällä kaikki tulevat samasta koulusta ja käyttävät samoja sanoja, ja kaikki on vaarassa käpertyä palloksi kuin siili (sulkee kätensä palloksi).
G: Tartuttamista ei aina arvosteta. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttumassa.
B: Ihmiset pelkäävät vääriä tulkintoja, ”Lost in Translationia”, joka minusta on vain rikkaus. Koska en osaa suomea kovin hyvin, keskityn sanoihin, jotka tunnistan ja joita pidän keskeisinä. Siten tulkitsen asioita omasta näkökulmastani, vaikka se olisikin poikkeava. Nykytaiteessa ja tanssissa on paljon tuntematonta, mutta myös vapautta erilaisiin tulkintoihin ja kriittisiin keskusteluihin.
G: Toivotaan, että Tanssin talo tekee tanssista saavutettavaa ja vähemmän pelottavaa.
H: Yleisö pelkää, ettei ymmärrä, ja välttelee nykytanssiesityksiä sen vuoksi.
G: Minusta Johannan teos oli täydellinen standardin ”settaamiseen”…
H: Sanotaanko se noin, ”settaamiseen”?
B: Ei! Ei sanota, se on anglismi!
G: Se ”asetti” sellaisen lähtötason ja laadun, jota voi odottaa kansainväliseltä DanceHouselta.
B: Puhutaan 700-paikkaisesta tilasta.
G: Ja se oli täynnä!
B: Luulisin, että eri istumapaikoilta kokee erilaisia näkökulmia, sekä visuaalisia että äänellisiä.
G: Kiitos Liikekielen, meitä kohdeltiin kuin toimittajia, paikkamme olivat keskellä salia.
B: Vau! Ehkä meidän pitäisi olla enemmän toimittajia ja vähemmän tanssijoita! (kaikki purskahtavat nauruun)
Beniamino Borghi
Italiankielisestä alkutekstistä suomentanut Elina Melander
Artikkelikuva: Kuva Stéphane Louesdon. Kuvassa Beniamino Borghi.
