Jenni Kivelä: Elämännäköistä konkretismia

“Ehkä olisi hyvä tehdä tanssia ei-tanssijoiden kanssa, että joutuisi miettimään miksi niitä liikkeitä on, eikä vain siksi koska on ne itse tehnyt salissa.”


Kuva: Heli Sorjonen

Jenni Kivelä, kuva Heli Sorjonen

Haastattelu on ilmestynyt aiemmin Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2005 ohjelmalehtisessä.

Lue myös tuoreet arviot Kivelän uusimmasta tanssiteoksesta Mestarietsivät.

Elämännäköistä konkretismia

Jenni Kivelä on ollut koreografin ammatissa kolme vuotta. Kesäkuussa Kuopio Tanssii ja Soihin ja sittemmin Helsingin Juhlaviikoille on valmistumassa jo hänen kuudes tanssiteoksensa. Tuotteliaisuus ei ole ainakaan toistaiseksi kääntynyt itseään vastaan. Kaikki hänen teoksensa ovat saaneet kiinnostunutta ja kiitollista huomiota. Näillä hän on onnistunut luomaan usean teoksen kiertuerepertoaarin, jolla esiintyä sekä kotimaassa että ulkomailla.

Kivelä kertoo kouluaikaisten, hyvin realististen mielikuviensa ammattilaisuran alusta täyttyneen 350-prosenttisesti. Kaikki on mennyt paremmin kuin ikinä saattoi kuvitella. Vaatimattomaan tapaansa hän arvelee, että onnistunut alku on ollut vähemmän suunnitelmallista ja enemmän kiinni “sattumasta”.

Valmistuttuaan hän itse oli hyvin innostunut tekemään, kuten kaikki alalle tulevat nuoret. Tuntui että oli paljon tekemistä ja ideoita varastossa. Kukkia – sidontaa -debyytin saama intoutunut vastaanotto oli se sattuma, joka johti seuraaviin työtilaisuuksiin. Samoin kuin Zodiakin tarjoama kutsukoreografikausi.

Jenni Kivelä ei oikein osaa tai tohdi sanoa, mihin niin suuri mielenkiinto hänen töitään kohtaan on perustunut, mihin vastaanotto- ja ilmaisuhorisonttiin ne ovat osuneet.

“Ehkä syy on se, että juttuni eivät ole kovin vaikeaselkoisia eivätkä siksi jää vieraiksi. Ehkä ne ovat jotenkin lähellä arkielämää tai jokapäiväistä elämää. Voisin kuvitella tähänastisista teoksista, että niissä kuka tahansa pääsee jollakin tavalla sisälle johonkin. Toisaalta, miten kukaan ylipäätään voisikaan jäädä täysin ulkopuolelle jostakin tanssiteoksesta. Luulen syyn olevan myös siinä, että itse ajattelen konkreettisesti.

Lähden yleensä konreettisesta liikkeelle. Tuntuisi vaikealta ja vieraalta tehdä teosta jostakin filosofisesta ajatuksesta. Vaikka toisaalta olisihan se kiva, että teoksesta jollakin tavalla näkyisi että on ajateltu mitä tekee, että siinä on ajatus takana – eikä vain liikkeitä tai tanssia ilman syytä miksi se on. Kokonaisuudesta sitten saattaa tulla jokin maailma, mikä antaa selityksen sille miksi tuo tekee tuon liikkeen tuossa.

Ehkä olisi hyvä tehdä tanssia ei-tanssijoiden kanssa, että joutuisi miettimään miksi niitä liikkeitä on, eikä vain siksi koska on ne itse tehnyt salissa.”

Kivelän oma ammatti-identiteetti koreografina nojaa vahvimmin henkilökohtaisuuteen. Hän kokee tekevänsä paljon itsestään lähtien. Niistä henkilökohtaisista asioista, joita itselle on kiinnostavaa ja tärkeää tutkia. Jopa niin, että vaikka on tehnyt samojen suunnittelijoiden ja osin samojen tanssijoiden kanssa ja periaatteessa kokee tekevänsä ryhmätyötä, silti tuntuu vaikealta mennä mukaan toisten ideoihin elleivät ne ole itsestä lähtöisin.

Teoksen alkusysäys on aina jokin henkilökohtainen aihe. Prosessi menee sitten jonnekin eikä lopputulos välttämättä ole lainkaan alkujaan ajatellun kaltainen. Kaksi-viikkoa-ennen-ensi-iltaa-kriisissään Jenni Kivelä tuskailee tekevänsä koko ajan samalla metodilla, samoilla palasilla ja suhteellisen samanlaisia lopputuloksia!

Mestarietsivissä häntä hirvittää oma tunteensa, että “on vain tehnyt jonkin teoksen, jossa ei ole mitään sisältöä. On jokin luuranko joka on jotenkin oudon mallinen. Ehkä syy on se, että lähti tekemään itselleen niin vaikeaa ja vierasta aihetta. Tunteiden tuominen näyttämölle on minun mielestäni ihan mahdotonta. Itsestä on alkanut tuntua, että teoksessa on vain paljon päälleliimattua.”

Teoksen läpimenon nähneenä en voi vahvistaa koreografin epäilyjä. Siitä on tulossa ihastuttavan tragikoominen, säröisän sensuelli ja kuulas tutkielma suurista, pakahduttavista tunteista joiden haalistumiselta ei voi välttyä. Mestarietsivien ‘metodi’, ‘palaset’ ja ‘lopputulos’ ovat Jenni Kivelän ominaisinta käsialaa.

Raija Ojala
Toiminnanjohtaja
Zodiak – Uuden tanssin keskus