Maija-Liisa Westman: Estados del yo eli Minuuden muotoja on tiivistunnelmainen flamencoteos, jossa on mukana vaikutteita nykytanssista. Koreografi Rafaela Carrasco on luonut teoksen nimenomaan Katja Lundénille ja Emilia Aholle. Tulos on huikaiseva – kuin vahva sisäinen tunnekylpy.
Estados del yo
Koreografia: Rafaela Carrasco
Tanssi: Emilia Aho ja Katja Lundén
Musiikin sävellys: Pablo Suárez ja Juan Antonio Suaréz ”Cano”
Muusikot: Antnio Campos, laulu; José Luis López, sello, Juan Antonio Suárez ”Cano”, kitara; Pablo Suárez, piano
Valosuunnittelu: Juho Rahijärvi
Esitys 28.9.2008 Siltasalissa, Tanssin Aika -festivaalilla Jyväskylässä
Estados del yo
Mahtoiko pyhäinen päivä ja varhainen kellonaika olla syynä siihen, että vain harvalukuinen yleisö löysi tiensä Siltasaliin. Keski-Suomessa on tasokas ja aktiivinen flamenconharrastajien joukko, mutta Emilia Ahon ja Katja Lundénin kaltaisten huippuammattilaisten tarjoamaa esitystä ei Jyväskylässä usein nähdä.
Paikalle saapuneet saivatkin sitten kokea jotakin ainutlaatuisen vavahduttavaa ja ravistelevaa, kun flamencon huippuammattilaiset Aho ja Lundén esittivät maailmankuulun Rafaela Carrascon heille laatiman koreografian Estados del yo. Esiintyjien vahva tekninen osaaminen salli heittäytymisen tulkintaan. ’Tulkinta’ ei tarkoita itsekeskeistä tai väljää sooloilua. Päinvastoin: molemmilla esiintyjillä on hallussaan tiukka ja kurinalainen flamencon muotokieli. Jalat, vartalo ja käsien terävät liikkeet kulkevat kuin ajatus.
Estados del yo eli Minuuden muotoja on tiivistunnelmainen flamencoteos, jossa mukana on vaikutteita nykytanssista. Aho ja Lundén harjoittivat teoksen Carrascon opastuksella kesäkuussa Espanjassa. Kolmen ja puolen viikon harjoitusperiodi oli tiivis. Tulos ansaitsee kaikki superlatiivit; se on yksinkertaisesti huikaiseva.
Teos kuvaa kahden erilaisen naisen, kahden erilaisen persoonan rakentumista. Teoksen alkaessa Aho ja Lundán ovat näyttämöllä vuorotellen yksin. Aho on valokeilassa näyttämön vasemmalla reunustalla, Lundán hallitsee näyttämön oikeaa sivustaa. Naiset eivät kohtaa. Molemmat tutkivat minuutensa hitaasti rakentuvia kerroksia, hakevat kosketusta omaan itseensä, toisen ihmiseen ja maailmaan.
Espanjalaiset flamencomuusikot Pablo Suárez ja Juan Antonio Suárez ”Cano” ovat säveltäneet teoksen musiikin. Ensin mainittu vastaa piano-osuuksista, jälkimmäinen soittaa kitaraa. Antonio Camposin intensiivisesti tulkitsemat lauluosuudet ja José Luis Lòpezin sello tuovat esitykseen voimakkaan latauksen. Musiikki – olkoonkin ääninauhalta – on elimellinen osa esitystä.
Kuin varkain alkaa naisten yksinäisyyden kehä murtua. Omaa ja toisen läsnäoloa tunnustellen he uskaltautuvat viivähtämään näyttämöllä samanaikaisesti. Kun oma minuus alkaa vahvistua, löytyy tilaa myös toiselle ihmiselle. Löytyy jotakin yhteistä, jonka molemmat voivat jakaa.
Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tutkija sekä Suomen arvostelijain liiton tanssi- ja teatterijaoksen jäsen.
