Jenni Sainio: ”Katsojana hengitän näkemäni orgaanisen liikkeen tahtiin.”
Elise Malmivirta: ”Erityisen Tero Saarisen ryhmästä ja teoksista tekee se voimakas visuaalinen kokonaisuus, joka syntyy Mikki Kuntun ja Erika Turusen panoksen myötä.”
¤¤¤¤
Ihmisen osaa pohtien, heijastuksia hyödyntäen
Tero Saarinen Companyn (TSC) kahden teoksen yhteisillassa Alminsalissa nähdään Nederlands Dans Theaterille 2009 tehty, nyt suomalaistanssijoiden esittämä Scheme of Things. Yksilön ja yhteisön suhdetta luotaava teos valottaa oivallisesti sosiaalisissa tilanteissa toteutuvaa, kohtaamisten pintojen etiketin reunoilla viipyilevää hypistelyä sekä ihmiskehojen hamuavaa, lähenevää, etääntyvää ja monikerroksellista liikekudelmaa. Toimintojen, liikesuuntien ja -voiman kerrannaisvaikutukset elävät ja muuntuvat koreografiassa yhdeltä monelle loputtoman taidokkaasti. Upean tanssijantyön ansiosta ihminen näyttäytyy yhtäältä vastenmielisinä irvikuvina, toisaalta taas liikkeen kautta rakennettu sisältö on emotionaalisesti äärimmäisen vetoavaa, lämmintä ja tunnistettavaa huumoria unohtamatta. Erittäin fyysinen teos imaisee täysin mukaansa. Katsojana hengitän näkemäni orgaanisen liikkeen tahtiin. Kiitoksissa olen tohkeissani saatuani pitkästä aikaa nähdä tanssiteoksen, joka todella kantoi itsensä loppuun saakka.
Puvustuksessa hyödynnetään läpikuultavan mustaa, venyvää kangasta. Se on kuin ihmisiin ja ihmisten välille tunkeutuvaa jäsentymättömän hahmotonta materiaalia. Rinnakkain tämän mustan eri muotojen kanssa liike etenee kohti duettoja ja ilmaisullisesti tummempia sävyjä. Kun päihdyttävän kaunis Biosphere & Higher Intelligence Agencyn Snapshot Survey käynnistää ryhmäkohtauksen, olen täysin myyty esityksen äänisuunnittelulle. Myös Mikki Kuntun luottovalot ovat huippuluokkaa kuten aina. Soihtumaisina valuvat oranssinpunaiset valojuovat terästävät niiden edustalla tanssittavan osuuden.
Teoksen loppukuva jää mieleen: kädet muotoillen liikuttamassa mustaa, venyvää kangasta. Mikä ohjaa ihmistä, alitajuntaa, ihmisen pimeitä puolia?
Saarisen itsensä esittämä soolo, Vox Balaenae (Valaan ääniä) rakentuu intensiivisen tanssin, Avanti!:n trion esittämän George Crumbin nykymusiikkiklassikon ja vahvan visuaalisuuden kolmiyhteydelle. Liikekielessä on vivahteita butosta ja modernista tanssista. Saarinen tanssii kolmioksi rajatussa lattiatilassa. Liikkeen intensiteetin ja kolmiomuodon rajallisten mahdollisuuksien ansiosta sisällöllä on rituaalinomainenkin puolensa. Saarisen esiintymisasu narisee peräänantamattoman huomiotaherättävästi; se assosioituu muoviksi tai kalan- ja valaannahkaksi.
Teos perustuu samannimiseen Crumbin (s. 1929) säveltämään klassikkoon, johon tämä on saanut innoituksensa ryhävalaiden ääntelystä. Crumb on amerikkalaisen nykymusiikin tunnetuimpia säveltäjiä. Huilisti Heljä Räty kahden muun Avanti!:n muusikon kanssa tekee hienoa työtä. Yleisökeskustelussa yhteisillan jälkeen Saarinen kertoo Crumbin teoksiin kuuluvan teatterillisia esittämisohjeita: Vox Balaenaen osalta niitä ovat muusikoiden valaiseminen sinisen sävyillä sekä naamiot, jotka kasvoillaan he esiintyvät.
Teos alkaa vangitsevan kauniilla vedenalaisen maailman valonsäteitä muistuttavalla ilmestyksellä ja päättyy wau-efekti -valosäkenöintiin. Kunttu mainitsee yleisökeskustelussa käyttäneensä illan kummankin teoksen valosuunnittelussa heijastumien mahdollisuuksia runsaasti hyödyksi.
”Suuri yksinäisyys”, Saarinen itse kuvaa teostaan. Kyllä – syvyys, yksinäinen ihminen, ihmisen suhde luontoon ja outo kauneus lienevät kuvaavimmat sanat mieleenpainuvasta soolosta kuten illasta kokonaisuutenakin.
Jälkikirjoituksena sanottakoon erityiskiitos lämpimästä ja rennosta tunnelmasta illan yleisökeskustelussa. Keskustelu polveili valosuunnittelijan työn käytännöistä taiteellisen ryhmätyöprosessin päätöksentekotapoihin ja myös muusikon haasteisiin Crumbin teosta tulkittaessa.
Jenni Sainio
Kirjoittaja on esittävän taiteen ammattilainen: ohjaaja, opettaja, esiintyjä, kirjoittaja, tuottaja. Hänen sydäntään lähimpänä on fyysinen teatteri ja nykytanssi sekä liike ylipäätään kaikissa muodoissaan.
———————————————————————————————————————————————————–
Humaanisuuden tarkastelua kehon kielellä
On virkistävää nähdä kotimaista, kansainvälisestikin laadukasta ja tunnustettua nykytanssia Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa. Erityisen Tero Saarisen ryhmästä ja teoksista tekee se voimakas visuaalinen kokonaisuus, joka syntyy Mikki Kuntun ja Erika Turusen panoksen myötä: valaistus ja puvustus ovat huippuluokkaa ja olennainen osa onnistunutta yhteistyötä ja lopputulosta.
Scheme of Things tuo kuusi ihmisolemusta tanssijoiden ruumiillistamina lavalle. Teos on alunperin luotu Nederlands Dans Theater I:lle, ja jo se asettaa korkeat odotukset, jotka pääosin myös lunastuvat. Saarisen liikekieli on selkeää ja jollain lailla traditionaalista nykytanssia, jossa liike suuntautuu voimakkaasti kehosta ulospäin, vartalon keskuksen jäädessä kenties liian vähälle huomiolle. Onkin kenties yksinkertaistusta muuttaa ihmissuhteiden välinen kommunikaatio vain raajoilla tapahtuvaksi; koreografiallinen ilmaisu olisi saanut lisää syvyyttä kehon monipuolisemmalla käytöllä. Dynamiikka sekä tanssijoiden välillä että koreografisesti toteutuu kuitenkin hyvin. On ilo katsoa viimeisteltyä esitystä, jossa jo aiemmin mainitut valot ja puvustus tuovat ilman muuta lisäarvoa teokselle.
Nykytanssissa käsitellään usein juuri Scheme of Thingsin kaltaisia ihmisyyskysymyksiä: kuinka osata olla. Saarisen toteutus aiheesta kuitenkin on melko raikas eikä liian depressiivinen, vaikka kysymys onkin nimenomaan suhteiden, ajoituksen ja vuoropuhelun vaikeudesta ja epäonnisuudesta.
Yhteisillan toinen teos jatkaa Saarisen humaanisuuslinjaa. Vox Balaenae eli Valaan ääniä on sooloteos, vaikkakin vain tanssi on soolona – kokonaisuus rakentuu Scheme of Thingsin tavoin valoista, puvuista ja tässä teoksessa olennaistakin olennaisemmasta elävästä musiikista.
Vox Balaenae kyseenalaistaa ihmisen luontosuhteen ja pakottaa ihmisen sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön. Soolotanssiteos on tutkielma ihmisen uudenlaisesta roolista. Saarisen liikekielestä on riisuttu ihmismäisyys, ja tilalle jää muovitettu, jollain lailla robottimainen hahmo, joka vajoaa meren syvyyteen. Samalla tanssiteos on osaksi improvisoitu tutkielma liikkeen suhteuttamisesta musiikkiin.
Vox Balaenaessa Mikki Kuntun valaistus nousee Scheme of Thingsiäkin hallitsevammaksi osa-alueeksi. Valaistus on nerokas, voisi jopa sanoa oma itsenäinen taideteoksensa. Musiikkina on George Crumbin Vox Balaenae -klassikkoteos, joka herää eläväksi kolmen muusikon voimin. Teos on symbioosimaisen intiimi; kolmio, jonka sisällä muusikot ovat ja eivät ole. Keskiössä on Saarisen tanssi, mutta keskiötä ei voi olla ilman ympäröivää tilaa, jota hallitsee kevyt läpikuultava pimeys ja instrumenttimusiikki.
Mielenjäävin kohta Vox Balaenaessa on alun lisäksi lopetus. Valot väreilevät kuin merenpohjassa, ja muovitettu (ihmis)hahmo nöyrtyy kunnioittavasti sen alle.
Elise Malmivirta
Kirjoittaja opiskelee kirjallisuutta ja viestintää Helsingin yliopistossa, on toistaiseksi tauolla tanssinopettajan töistä ja harrastaa taiteita epäsäännöllisen monimuotoisesti. Erityisen kiinnostuksen kohteina ovat taiteidenvälisyys ja tanssi kertovana viestintänä.
¤¤¤¤
Tero Saarinen Company: Scheme of Things & Vox Balaenae
Suomen Kansallisopppera, Alminsali 31.8.2012 (Suomen ensi-ilta Helsingin Juhlaviikoilla)
Scheme of Things
Koreografia: Tero Saarinen
Valosuunnittelu: Mikki Kunttu
Pukusuunnittelu: Erika Turunen
Musiikki: Kooste (Biosphere, Jeff Buckley, Trey Gunn, Higher Intelligence Agency, Jarmo Saari)
Koreografin assistentti: Sini Länsivuori
Harjoittajat: Henrikki Heikkilä, Satu Halttunen
Tanssi: Annika Hyvärinen, Mikko Lampinen, Jarkko Lehmus, Natasha Lommi, Pekka Louhio, Maria Nurmela
Pukujen toteutus: Tipi Taskinen & Anni Laanti, Atelje Teatro
Alkuperäistuotanto: Nederlands Dans Theater 1
Kantaesitys: 5.2.2009, Lucent Danstheater, Den Haag, Netherlands
Tero Saarinen Companyn ensi-ilta: 5.11.2011, Automne en Normandie, Saint-Étienne-du-Rouvray, Le Rive Gauche, France
Vox Balaenae
Koreografia, tanssi: Tero Saarinen
Musiikki: George Crumb, Vox Balaenae
Valo- ja lavastussuunnittelu: Mikki Kunttu
Pukusuunnittelu: Erika Turunen
Äänisuunnittelu: Marco Melchior
Musiikin esitys: Avanti! Emil Holmström (p), Tuija Rantamäki (vc), Heljä Räty (fl; 31.8., 1.9, 3.9.) / Hanna Juutilainen (fl; 4–6.9.)
Koreografin assistentit: Satu Halttunen, Henrikki Heikkilä, Sini Länsivuori
Pukujen toteutus: Tipi Taskinen & Anni Laanti, Atelje Teatro
Tuotanto: Tero Saarinen Company
Yhteistyössä: Arts 276 / Automne en Normandie (France) ja Red Bric project / CCN Roubaix Nord-Pas de Calais – Carolyn Carlson (France)
Kantaesitys: 5.11.2011, Automne en Normandie, Saint-Étienne-du-Rouvray, Le Rive Gauche, France
