Susanna Leinosen teos Veteen piirretty toi mieleen pohdintoja koreografin ja esiintyjän työn suhteesta. Teos on Turun konservatoriossa opintonsa päättävien tanssijan koulutusohjelman oppilaiden taidonnäyte. Teoksessa esiintyivät toistaiseksi viimeiset kymmenen konservatoriosta valmistuvaa tanssijaa, sillä koulutusohjelma ollaan lakkauttamassa.
Uteliaana odotin että pääsisin osalliseksi tätä tärkeää etappia ja sen päätöstä. Teoksessa tanssijan persoona ja erityispiirteet jäivät kuitenkin vision jalkoihin. Tanssijat eivät päässeet näyttämään osaamistaan laaja-alaisesti. Esiintyjä ajateltiin lähinnä materiaalina. Tekninen virtuositeetti oli keskiössä. Tanssijat selviytyivät tästä ’kokeesta’ vaikuttavasti ja lahjakkuudella.
Veteen piirretty luo teoksena mielikuvia sotajoukosta. Kamppailusta, jossa yksilön tarpeilla ei ole tilaa suuren koneiston sisällä. Tyhjyydestä ja toivottomuudesta. Ja siitä kuinka tämän ihmisjoukon elinehto on elää, tehdä velvollisuutensa ja puskea eteenpäin kaikesta huolimatta, pysähtymättä.
Kokonaisuutena Veteen piirretty on esteettisesti eheä teos. Liikekieli on hienovaraista, viimeisen päälle hiottua. Tanssijat piirtyvät mustaaan näyttämötilaan kuin siveltimenvedot. Katse ei löydä kasvojen ilmeitä, eikä persoona erotu. Valorajaukset tukevat tätä esteettisesti minimalistista vaikutelmaa. Liikekieli on selkeää, yhdenmukaista, pienoisilla säröillä sävytettyä. Tanssijat sulautuvat osaksi tarkkaan koreografioitua joukkoa ja näyttämökuvaa. Atte Kilpinen jää kuitenkin mieleeni, sillä hänen läsnäolossaan on räjähdysmäistä herkkyyttä.
Teoksen puvustus jäljittelee ninjan asua. Linjakkaat harmaan ja mustan sävyistä koostuvat asukokonaisuudet ovat tyylikkäät ja tukevat teoksen hallittua ja piinaavaa tunnelmaa. Kangas mukautuu tanssijan liikekieleen ja asun leikkaukset korostavat liikkeen raamikkuutta.
Kasperi Laineen luoma äänimaisema syventää luotua tunnelmaa, mutta ei tuo siihen mitään lisää. Äänimaisemaan ei saa otetta. Sen sijaan Matti Jykylän valoratkaisut ovat yllättäviä ja tehokkaita. Teoksen keskivaiheilla katosta tipahtava valo jää keikkumaan keskelle näyttämöä tanssitaiteilijan pään yläpuolelle. Tilanne on pysäyttävän kaunis, kuin sotalaivan keinuva valo pimeydessä. Tuo hetki olisi tehokkaampi jos luotu näyttämökuva olisi seesteisempi, lähes liikkeetön.
Lähdettyäni teatterista jään kaipaamaan jotakin. Elämää. Astun ulos himmenevään iltaan. Jään tuijottamaan Aurajoen pinnassa keikkuvaa poijua.
Havahdun kiitollisena.
Elämä.
Liana Potila
Kirjoittaja on Turun saariston ekumeenisessa ArtsFamily-yhteisössä asuva ja työskentelevä kristitty tanssija, muusikko ja monitaiteilija.
***
Veteen piirretty Turun Konservatorion Sigyn-salissa 7.-9.5.2015
Koreografia: Susanna Leinonen
Tanssi: Turun konservatorion tanssijan koulutusohjelmasta valmistuvat tanssijat Sofia Arasola, Jori Kaksonen, Camilla Keihäs, Atte Kilpinen, Petra Kreekka, Pauliina Kyttä, Heidi Lindfelt, Anna Päiväniemi, Vilma Tihilä, Julia Vaahtera.
Musiikki: Kasperi Laine
Valosuunnittelu: Matti Jykylä
Valojen tekninen toteutus: Antti Helminen
Pukusuunnittelu ja toteutus: Päivi Raappana, Turun ammattikorkeakoulu / vaatetusmuotoilu
Valokuvaus ja grafiikka: Jari Aittokallio
Markkinointi: Tommi Saalas
Tuotanto: Sari Hannula ja Pia Karaspuro
