Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian kolmannen vuosikurssin tanssinopettajaopiskelijat tekivät osana opintojaan ryhmäkoreografioita, joista ensimmäinen kokonaisuus Kirjopesu 1 esitettiin helmikuun alussa. Esittelemme kahden koreografin, Jennifer Joffsin ja Emmi Hyvösen, tapaa työskennellä tanssijoiden kanssa prosessin aikana.
Sekä Joffsin teoksen Rajaväki että Hyvösen teoksen Kulo harjoitukset aloitettiin jo lokakuun 2011 alussa. Tämän tekstin kirjoittajista Joffsin teoksessa tanssi Sari Hovi ja Hyvösen teoksessa Rebecca Laube-Pohto tanssinopettajakoulutuksen ensimmäiseltä vuosikurssilta.
Työskentelyn aloittaminen
Joffs lähti työstämään teosta improvisaatiolla, jossa hän haki liikemateriaalia etukäteen mietittyjen harjoitusten avulla. Koreografi oli pohtinut improvisaation aiheet etukäteen, jolloin tanssijoiden oli helpompi heittäytyä liikkumaan, eikä heidän tarvinnut jännittää harjoitustilanteessa. Myös Hyvönen käytti improvisaatiota, mutta harjoitukset pohjautuivat lähinnä vapaaseen improvisaatioon tai tanssijoiden tekemiin pieniin kompositioihin.
Tanssijoiden tuntemukset alussa
Rebecan mielestä oli haastavaa työskennellä ilman tarkkoja ohjeita, koska hän ei tiennyt millaista liikemateriaalia Emmi haki. Hän sanoo olleen vaikeaa lähteä tekemään liikepätkiä, koska ei vielä tiennyt millaista tunnelmaa tai liikettä haettiin.
Sari kertoo luulleensa improvisaation olevan hankalampaa, koska hän ei ollut ennen paljoa improvisoinut. Hän sanoo kuitenkin hyvien ohjeiden selventäneen työskentelyä, jolloin hän pystyi heittäytymään liikkeeseen ja tunteeseen. Myös kokoavat keskustelut improvisoinnin jälkeen Jenniferin ja muiden tanssijoiden kanssa toivat lisää syvyyttä tekemiseen.
Teosten muotoutuminen
Joffs toi improvisaatioon lisää mielekkyyttä pyytämällä tanssijoita tuomaan oman esineen harjoituksiin ja kirjoittamalla nähtyjä unia ylös ja hyödyntämään näitä improvisoidessa. Kuvattujen ja nähtyjen improvisaatioharjoitusten pohjalta Joffs kokosi pienen liikepätkän, jonka kaikki tanssijat opettelivat. Joffs myös rohkaisi käyttämään ääntä tietyissä harjoituksissa. Hyvönen puolestaan teki listan sanoista, joiden pohjalta tanssijat tekivät pareittain pienen liikekomposition. Toinen työskentelytapa oli “seuraa johtajaa” -pelin pohjalta kehitelty hitaasti liikkuva improvisaatio. Lisäksi Hyvösellä oli myös oma liikepätkä, jonka hän opetti tanssijoille.
Tuntemukset puolessa välissä
Rebecan mielestä sanojen pohjalta oli helpompi työskennellä verrattuna vapaaseen improvisaatioon. Nyt kun koreografin oma tyyli oli jo tutumpi, hän pystyi heittäytymään mukaan paremmin. Toisen tanssijan Henna Rädyn kanssa tehty duetto päätyi melkein sellaisenaan teokseen: Emmi muokkasi ainoastaan käsien liikkeitä. Myös seuraa johtajaa -harjoitus tuntui helpommalta ja mielenkiintoisemmalta. Emmi kertoi, mikä näytti hyvältä hänen silmäänsä ja mitä alettiin työstää pidemmälle. Rebecca sanoo heidän tehneet paljon erilaista materiaalia ja harjoituksia, mutta että hän ei tiennyt vielä tällöin, mitä tullaan käyttämään ja millainen lopputuloksesta tulisi.
Sari kertoo mielenkiintonsa säilyneen erilaisten harjoitusten avulla ja niiden tuoneen paljon uusia näkemyksiä liikkumiseen. He olivat tehneet esimerkiksi harjoituksen, jossa Jennifer oli antanut jokaiselle tanssijalle maalarinteippirullan ja pyytänyt heitä tekemään seinään omannäköisen janan, jonka alapuolella piti pysytellä. Harjoituksesta piti muodostaa pieni liikesarja, jonka liikkeitä käytettiin myös lopullisessa teoksessa. He olivat tehneet pieniä liikesarjoja pitkin syksyä ja Sari sanoo tietäneensä materiaalia olevan paljon koossa, mutta hän ei hahmottanut kokonaisuutta ennen, kuin Jennifer oli yhdellä kerralla yhdistänyt pätkät ja teos oli lähes valmis. Heidän oli vielä pitänyt vain hioa kokonaisuutta ja yhdistää muusikon soittama musiikki teokseen.
H-hetki lähestyy
Joffsin kokonaisuus oli jo lähes valmis, ja tammikuussa ryhmä alkoi kunnolla harjoitella muusikon kanssa, mikä teki teoksesta kokonaisemman. Lopullisessa hiomisessa, puvustuksen valinnassa ja musiikin yhdistämisessä kului tammikuu mukavasti. Tammikuun lopussa ja helmikuun ensimmäisinä päivinä alkoivat tekniikan kanssa valoharjoitukset, joita seurasivat kenraaliharjoitus sekä lopulta esitykset.
Hyvösen koreografia oli myös aika pitkällä tässä vaiheessa, teoksen pieni hienosäätö alkoi. Koreografia tuntui kokonaisuudessaan selkeytyvän vasta tällöin, tulleen lopulliseen kuosiinsa.
Rebecca sanoo heidän saaneen teoksen aika pitkälle jo ennen joulua, mutta loppuviikkojen aikana kaikki selkeytyi ja teos saatiin esityskuntoon. He olivat hioneet pieniä asioita, kuten pään ja käsien asentoa ja saaneet varmuutta teokseen.
Sarin mielestä lopun viimeistelyt olivat hyvin pieniä ja lähinnä oikeaan tunnelmaan ja liikelaajuuksiin keskittyviä. Muusikko oli mukana todella tiiviisti loppuprosessissa, ja musiikin mukanaolo toi lisää tunnetta hänen omaan tanssimiseensa.
Esitysten jälkeen
Rajaväki oli upea prosessi, joka ilman Jenniferiä ja kanssatanssijoita ei olisi ollut läheskään yhtä ihana. Oli helppoa työskennellä koreografin kanssa, jolla oli visio alusta asti ja joka tiesi mitä halusi. Jenniferin mukaan hän sai myös kaiken, mitä toivoi, ellei enemmänkin. Tanssijoina Rajaväessä olivat Sari Hovi, Elina Orpana, Tiina Putus, Tytti Tuominen ja Janna Westerlund. Muusikkona oli Sami Perttula.
Myös Hyvösen teoksessa oli mahtavaa olla mukana, rento ilmapiiri harjoituksissa ja kokeileva työskentelytapa ei häirinnyt teoksen syntyä, vaan teki siitä juuri sen, mitä nähtiin lavalla. Kulo oli sykähdyttävä ja yleisön sanoin sai aikaan kylmiä väreitä. Tanssijoina Kulossa olivat Niko Arola, Rebecca Laube-Pohto, Mikko Makkonen, Suvi Nieminen, Henna Räty ja Ilona Salonen.
Kirjoittajat Sari Hovi ja Rebecca Laube-Pohto opiskelevat tanssinopettajiksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa.
