”Miksi toimia tanssitaiteilijana Pohjois-Suomessa? Miksi juuri Kajaani on pienestä koostaan huolimatta elävä tanssikaupunki? Millaista on kajaanilainen tanssi?” Näihin kysymyksiin löysi oman vastauksensa kajaanilaislähtöinen ja hiljan tanssinopettajaksi valmistunut Anni Hirvonen opinnäytetyössään.
Tanssitaiteilijan työ Pohjois-Suomessa, pienellä paikkakunnalla tai missä tahansa Helsingistä katsottuna periferiassa vaatii asennetta, luovuutta, määrätietoisuutta ja sopeutumiskykyä.
Tietynlainen nöyryys ja pienen ihmisen puolella oleminen nousevat esiin kajaanilaisten tanssialan ammattilaisten pohdinnoissa. He eivät kuitenkaan suhtaudu työhönsä alentuvasti: omanarvontunnon säilyttäminen on olennaista silloin, kun tukijoita ja kollegoita ei ympärillä välttämättä̈ ole.
Jotta työ pysyisi mielekkäänä, sitä on paitsi arvostettava ja koettava se merkitykselliseksi, myös arvioitava ja määriteltävä jatkuvasti.
Suurimmiksi ongelmiksi tanssialalla Kajaanissa nousevat samat seikat kuin muuallakin Suomessa: tanssitaiteen arvostuksen puute, taloudelliset vaikeudet sekä ulkopuolisten ennakkoluulot taiteellista työtä kohtaan. Tanssitaiteen ja tanssialan kehitystä pienillä paikkakunnilla voi vaikeuttaa myös se, että ammattilaisia on vaikea saada jäämään alueelle. Useimmat Kajaanissa toimivat tanssitaiteilijat ovatkin paluumuuttajia.
Tanssitaiteilijan työnkuva Kajaanissa on monipuolinen ja laaja, sillä tekijöitä ja kilpailua on pääkaupunkiseutua vähemmän. Tanssitaiteilijat työskentelevät usein niin opettajina, koreografeina kuin esiintyjinä. Työllistyminen onkin pienen paikkakunnan ehdoton etu. Vaarana kuitenkin on, että yksille harteille kasaantuu liian paljon työtä. Kajaanin pohjoinen sijainti on osin ongelmallinen pitkien välimatkojen vuoksi, mutta toisaalta etuja ovat esimerkiksi vuodenaikojen inspiroiva erilaisuus, luonnonläheisyys sekä suhteellisen hyvät juna- ja lentoyhteydet Helsinkiin ja muualle Suomeen.
Vuonna 2002 perustettu avoin nykytanssin tuotantoryhmä Routa ja tanssin perusopetusta antava Kajaanin tanssin tanssikoulu toimivat hedelmällisessä yhteistyössä. Tanssikoulun tanssikasvatustyö on pitkäjänteistä ja tavoitteellista. Sekä perusryhmien että erikoiskoulutusryhmien oppilaat saavat opintojensa kuluessa useita mahdollisuuksia tutustua konkreettisesti tanssijan ja tanssinopettajan työhön, ja ammattilaisesitysten seuraaminen kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmaan.
Kajaanin tanssin tanssikoulun tekemä työ tuottaa näkyviä tuloksia: tanssialan jatko-opintoihin hakeutuvia oppilaita on vuosittain useita. Harrastajien ja ammattilaisten yhteistyön olemassaolo ja sujuvuus ovat tärkeitä tekijöitä pienen kaupungin kulttuuri-ilmapiirille. Harrastajien myötä yleisömäärät kasvavat ja kiinnostus alaa kohtaan laajenee samalla, kun tanssitaiteilijoiden työllistyminen lisääntyy.
Kajaanilaista tanssitaidetta määrittää suvaitsevaisuus, avoimuus ja rohkeus: Taitelijat seisovat tekojensa takana ja uskaltavat viedä taidetta kansan tykö muun muassa taiteen soveltavia menetelmiä hyödyntäen. Kilpailuasetelman sijaan Kainuussa taiteilijat ovat samalla puolella. Läsnä on myös pakottomuus ja aito halu tehdä tanssia ja jakaa sitä.
Routa-ryhmän konkreettinen vaikutus kaupunkikuvaan ei ole järin näkyvä kaupunkilaisten arjessa. Routa on tehnyt ryhmäänsä tunnetuksi muun muassa jalkautumalla erilaisiin tapahtumiin. Silti suuri osa kaupunkilaisista ei ole koskaan vieraillut Roudan kotinäyttämöllä Generaattorilla, saati kokenut tanssiesitystä.
Miten tavalliset kainuulaiset sitten saisi kiinnostumaan tanssitaiteesta ja tuntemaan itsensä tervetulleiksi näytöksiin? Kainuulaisuus voidaan ymmärtää aitouden ja konstailemattomuuden lisäksi hiljaisuudeksi, vaatimattomuudeksi ja jopa juroudeksi – yleensä asiat joko sanotaan suoraan tai niistä vaietaan. Miten kainuulaisia voisi rohkaista kokemaan uutta ja astumaa itselle vieraalle tanssin maaperälle? Roudan metodi on usein ollut ottaa yleisö mukaan tekemiseen, jolloin tanssin on koettu tulevan ikään kuin lähemmäksi tavallista ihmistä, kokijaansa.
Miksi juuri Kajaani on elävä tanssikaupunki? Osittain kyse on varmasti sattumasta, mutta Kajaanin tanssiteatterin tanssikoulun vaikutusta ei voi vähätellä. Sieltä ovat ponnistaneet useat sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnetut tanssitaiteilijat, kuten Sanna Myllylahti, Inka Tiitinen, Heidi Naakka, Leena Keizer sekä Mikko Hyvönen.
Kulttuurikasvatus on Kajaanissa voimissaan; musiikkiluokat, Kainuun musiikkiopisto ja lukion taidelinjat tukevat osaltaan kulttuurista kiinnostuneita ja aktiivisia kaupunkilaisia.
Yksi tärkeimmistä osatekijöistä Kajaanin nousussa tanssitaiteen kartalle on varmasti se, että työn laadusta ei tingitä. Tanssitoimijoille suunnatussa kyselyssä kävi ilmi, että kajaanilaista tanssia pidetään tasokkaana ja taiteellisesti ansiokkaana. Taiteen eteen tehdään töitä paljon ja ahkerasti, ja tavoitteet nostetaan korkealle. Yksittäisten tanssitaiteilijoiden kunnianhimoinen ote ja sinnikäs puurtaminen ovat tuottaneet tulosta.
Yhteisöllisyys ja eräänlainen talkoohenki ovat aistittavissa tanssialan toimipisteissä ja esityksissa, joista elitistisyys on kaukanä. Taiteilijat ovat valmiita tulemaan yleisön sekaan ja jakamaan kokemuksiaan. Kajaanin kaupungin nettisivuilta löytynyt lainaus tuntuu pitävän paikkansa: ”Pönötys puuttuu. Täällä ei näe silkkejä ja timantteja ensi-illoissa. Tunnelma on välitön ja kotoinen. Tärkeintä ei ole näkyä vaan kokea.”
Anni Hirvonen 2011: Kädet mullassa, sielu syvällä taiteessa. Katsaus kajaanilaiseen tanssitaiteeseen. Opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu, esittävän taiteen koulutusohjelma, tanssin suuntautumisvaihtoehto.
