Kenneth Kvarnströmin näyttävä paluu koreografina on hieno, mutta yllätyksetön avaus Juhlaviikkojen tanssitarjonnalle.

K.Kvarnström & Co
Destruction Song
Koreografia: Kenneth Kvarnström
Musiikki: Jukka Rintamäki
Valo- ja lavastusuunnittelu: Jens Sethzman
Puvutus: Helena Hörstedt
Koreografin assistentti: Cilla Olsen
Tanssijat: Sofia Karlsson, Johanna Klint, Janne Marja-aho

Ensi-ilta 21.11.2008 NorrlandsOperan – Umeå, Ruotsi

Esitys Helsingin Juhlaviikoilla 14.8.2009

Esteetikon tummasävyinen resitatiivi

Destruction Song jymähtää käyntiin äkkiarvaamatta Alminsalissa. Yleisö on hädin tuskin ehtinyt istuutua paikoilleen, kun heidät yllätetään voimakkaalla konemusiikilla. Tästä säpsähdyksenomaisesta hetkestä lähtien teos pitää katsojia otteessaan yhtä varmasti ja hallitusti noin tunnin ajan.

Vuosien tauon jälkeen koreografina paluun tehneeltä Kenneth Kvarnströmiltä odotetaan paljon – eikä suotta. Kvarnström on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia pitkän linjan koreografeja. Hänet nimitettiin viime vuonna taiteilijaprofessoriksi ja takana ovat myös vuodet Tukholman Dansens Husin johtajana.

Teos on visuaalisesti upea ja Jukka Rintamäen siihen varta vasten suunnittelema musiikki monipuolinen äänimatto, joka vuoroin etäännyttää ja häiritsee katsojia kovan volyymin koneellisella äänimaailmalla ja vuoroin vetää puoleensa herkällä kitaran näppäilyllä. Helena Hörstedtin puvustus ja Jens Sethzmanin valo- ja lavastussuunnittelu muovaavat omalta osaltaan teoksen tummanpuhuvaa ja hämyisää ulkoasua.  

Liike ja koreografia ovat osa teoksen visuaalisuutta, nousten silti esityksen pääosaan. Sofia Karlsson, Janne Marja-aho ja Johanna Klint pääsevät loistamaan tanssijan osaamisellaan Kvarnströmin koreografiassa. Suurten soljuvien liikeratojen vastapainoksi huomio kiinnittyy usein ranteisiin ja sormiin. Sormet liikkuvat yksitellen erotellusti kuten flamencossa. Tämä tuo pelkistettyyn liikkeeseen ja  ympäristöön yllättävän paljon eloisuutta.

Kaikessa minimalistisessa visuaalisuudessaan ja puhtaassa liikkeessäänkin teoksessa on silti jotain myyttistä. Destruction Songin tila on kuin hallayö, jota kuu valaisee pilviverhon takaa. Vallitsevaa kylmyyttä tasapainottaa tanssijoiden kosketuksen inhimillinen lämpö.

Destruction Song on näyttävä ja kaikilta osin tarkkaan harkittu teos, mutta jollakin tavalla myös riskitön ja varman päälle pelattu. Hienon ja vaikuttavan kokonaisuuden nähtyäni minulle jäi silti tyhjä olo. Kokemus oli vaikuttava, mutta ei kuitenkaan mieleenpainuva.

Karoliina Korpilahti

FM, Liikekieli.comin päätoimittaja