Sopimattomasta ”sopimattomasti”

Tunnustan: minulla on taipumus alkaa seurata tiiviimmin joidenkin itseäni kiinnostavien koreografian työtä. Listallani on sellaisia nimiä (aakkosjärjestyksessä) kuin – Hanna Brotherus, Leena Gustavson, Petri Kekoni, Sanna Kekäläinen, Arja Raatikainen, Liisa

Onni (Kekäläinen), Kiasma 2009

Katsojan näkökulmasta Sanna Kekäläisen onnen locuksena on näyttämö ja siellä esilläolo, vaikka eniten onnen pisteitä Sannan omassa tilastollisessa tutkimuksessa sai Pariisi. Eri aisteilla koettava Sanna Kekäläisen esilläolon onni, on hetkittäin

Oleilua Sivuaskeleessa 3 – Tuleen tuijottelua

Viimeiset päivät: makaillen nautittua kasvatuskirjallisuutta, kyseleviä unelmia tanssikoulutuksesta, mataforaksi laajeneva koreografia, avarana aukeava Choreography for Blackboards ja puristeisen piinaava Quintet Circle, viimeiset sosiaaliset unet ja yhteisen brunssin kautta maailmalle, tanssin

Oleilua Sivuaskeleessa 2 – Ego naulakossa?

Nyt sitä tavaraa alkaa pukata monelta rintamalta. Huh, huh, kuumottaa ja kokemuskapasiteettini on kovilla. Löhöilyä vesisängyssä kuulokkeet korvilla – koko paljaalla ruumiillaan vääntyilevä, rujonkaunis tanssija Latifa Laâbissi – naistanssijaksi haluavia

Pää – Head (Kekäläinen) 2008

Olli Ahlroos: Itsensä unohtamisesta ja muistamisesta Sanna Kekäläinen on teoksellaan taas aivan siinä ytimessä, jossa koko tanssitaide taiteena muhii, syntyy, hengittää ja kuolee, jos se sen ytimen kadottaa. Anne Makkonen: