Liisa Risun uusin koreografia SOIVA / WKL:n muuntaa Bachin musiikkia liikkeeksi ”tanssivalle orkesterille”. Tanssijat siis ilmentävät musiikin vivahteita esitetyn liikemateriaalin kautta.
Ensi-iltanaan teos esitettiin Kallion Urheilutalon Palloiluhallissa. Myöhemmin esitys nähdään myös kahdessa muussa paikassa (Valkoisessa Salissa ja Töölön kisahallissa). Teos muuntuu tilan mukaan ja tarkoitus on ”etsiä jokaisen paikan omaa sointia suhteessa tanssiin ja kompositioon” (SOIVA/WKL -käsiohjelma). Kaikuvassa hallissa käytettiin äänellisesti hyväksi ainakin tanssijoiden kävelystä ja juoksusta syntyviä rytmejä. Epätavanomaisen esitystilan monet ulottuvuudet otettiin huomioon siten, että koreografiaa seurattiin sekä yläkatsomosta että hallin lattialle asetetuilta penkeiltä, jolloin liikettä suorittavat tanssijat jäivät katsojista muodostetun neliön keskelle.
Teos onnistuu hienosti tavoitteessaan ilmentää musiikin vivahteita liikekielellä. Kauempaa katsottuna se näyttäytyy selkeänä, hallittuna kokonaisuutena, kuin hiljaisen hillittynä musiikkina. Tanssijoiden yhä uudelleen muodostamat rivit ja jonot sekä niiden hetkittäiset hajoamiset tanssijoiden vaihtaessa paikkaa soljuvat kauniisti lomittain, kuin tarkasti johdettu ja tahditettu sinfonia, jonka eri vaiheissa sen eri osat korostuvat.
Läheltä seurattuna liike tuntuu ilmentävän täyteen voimaansa kasvavaa musiikkia. Dynamiikka muuntuu (kuin sinfoniassa piano pianissimosta forte fortissimoon, äärimmäisen hiljaisesta äärimmäisen voimakkaaseen) riippuen siitä, tanssiiko katsojien muodostaman neliön keskellä yksi vai viisi tanssijaa.
Terhi Vaimala, Ninu Lindfors, Jonna Eiskonen, Vera Nevanlinna ja Satu Halttunen liukuvat koreografian osasta toiseen saumattomalla taidokkuudella. Liikekieli muodostaa jatkuvasti uudestaan muodostuvia organismeja, joiden samaan tahtiin suoritettu liike on niin hienovaraisesti uusiutuvaa, että se näyttäytyy melkein kuin vaistonvaraisena.
Musiikittomuus tekee oikeutta vivahteikkaille, monimuotoisina ja plastisina toistuville liikeradoille, joita vain tanssijoiden askeleet sekä muut keholla tuotetut äänet, kuten ähkäisyt tai käsien taputukset rytmittävät. Musiikittomuuteen tulee kiinnittäneeksi huomiota etenkin teoksen puolivälissä, kun esitystilaan kannetaan levysoitin kuin äänettömyyttä alleviivaamaan. Välillä teosta ja liikkeen rytmiä seuratessa huomaa pohtivansa, millaisen musiikin liikkeen taustalle voisi asettaa.
Kysymykseen annetaan vastaus lopussa, kun lavalta viimeiseksi poistuva tanssija napsauttaa soittimen päälle ja tyhjälle lavalle jää kaikumaan teoksessa liikkeeksi muunnettu Bachin sinfonia.
Liisa Kontunen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteen opiskelija, jonka intohimon kohteina ovat tanssi ja kirjoittaminen.
¤¤¤
SOIVA / WKL
Koreografia: Liisa Risu
Tanssi: Terhi Vaimala, Ninu Lindfors, Jonna Eiskonen, Vera Nevanlinna ja Satu Halttunen
Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen
Ääni: Jussi Saivo
Tuotanto: Aunt Hillary
Esitysajat ja paikat:
7.12. Kallion Urheilutalo, Palloiluhalli
8.12. klo 14 Kallion Urheilutalo, Palloiluhalli
11.12. klo 19 Valkoinen Sali
15.12. klo 19 Töölön kisahalli
