Potilaat (Rydberg), Louhisali 2008

Potilaat-teoksessa on monta tasoa, joiden aiheuttama tunnecocktail on hallittavissa onnistuneiden kontrastien ansiosta.

 


Oops…Vielä kerran, hoitajat!

Potilaat-teoksessa on monta tasoa, joiden aiheuttama tunnecocktail on hallittavissa onnistuneiden kontrastien ansiosta. Teos ei ole masentava tai pateettinen, vaikka siinä sivutaan riipaisevien repliikkien kautta vakavia ihmiskohtaloita. Se kertoo äärimmäisen nöyryytyksen hetkistä, mutta tarjoaa vastapainoksi huumoria ja upeita elämyksiä niin popin kuningattaren kuin harpunkin säestyksellä.

Toisaalta Potilaat kertoo nimensä mukaisesti sairaalan potilaista, joiden kokemuksia valaisevat Juha Vakkurin Puolarmetsän puut -runokokoelmasta otetut repliikit. Toisaalta taas teos on hulluja yhdistelmiä ja viihdettä, joka etäännyttää rankasta aiheesta. Rakenteellisesti teos on tasapainoinen yhdistelmä monologeja, tanssisooloja tai -duettoja sekä ryhmäkohtauksia. Pidin erityisesti tavasta, jolla jokainen potilas “käsiteltiin” vuorotellen. Mukana oli kullakin omat repliikit, mutta persoonaan tutustuttiin myös liikkeen kautta.

Thomas Rydberg ymmärtää balettitanssijan vahvuudet ja alan ytimen sekä kipupisteet. Hän osaa käyttää balettitanssijoita parhaita puolia korostaen, mutta myös rooleja kääntäen. Hoitajat ovat kuin baletin kuoro – vieläpä valkoisissa vaatteissa – ja he hallitsevat mitä parhaiten suorat linjat ja suurien joukkojen liikkumisen yhtäaikaisesti niin sulavasti ja lipuvasti. Liikkeet ovat kaukana baletista, mutta ne ovat tanssijoille selvästi mieluisia tehdä. Balettimaailman dynamiikka on käännetty hauskalla tavalla, sillä tämän esityksen pääroolissa ovat hoitajien valkoiset rivit. Voisi ajatella, että baletin kuoro on valokeilassa: massassa on voimaa yksilön sijaan.

Hoitajilla on kolme joukkoentrancea, Britney Spearsin hittien siivittämänä. Yhdistelmä on suorastaan sietämättömän loistava. Jos tälle ilmiölle voisi yrittää keksiä jotakin vertailukohtaa kokemuksen ymmärtämiseksi, voisin viitata Michel Gondryn ohjaamiin musiikkivideoihin, erityisesti Daft Punkin Around the Worldiin ja the Chemical Brothersien Let Forever Be -videoon. Ne, joille 1940-luvun yhdysvaltalaiset Busby Berkeleyn musikaalielokuvien kaleidoskooppimaiset ihmiskuviot ovat tuttuja ymmärtävät efektin. Potilailla on tosin upeat soolonsa, mutta heidän tehtävänsä ja hahmonsa ovat hyvin erilaisia kuin solistilla balettiesityksessä. He ovat sairaita, mutta ennenkaikkea omasta mielestään voimattomia, vanhoja, rumia ja epätoivoisia. Potilaat loistavat hekin, mutta omalla sivullisella tavallaan.

Teoksen kahtiajakoa tukevat Jaakko Pesosen peilipintaiset lavastemoduulit, jotka muuntuvat valaistuksen ja liikuteltavuutensa myötä luomaan puitteet esityksen tunnelmalle ja tapahtumille muuten paljaan mustalla lavalla. Peili on kylmä ja kliininen kun ollaan selvästi sairaalan käytävillä, mutta se tuo myös hollywood-tunnelman kaipaamaa säihkettä ja glamouria.

Esityksen jälkeisessä taiteilijatapaamisessa keskustelu kääntyikin erilaisiin hoito- ja sairaalakokemuksiin. Yleisössä oli ollut hoitoalalla toimivia, joskus toimineita tai hoidossa olleiden läheisiä. Rydberg on valinnut erittäin ajankohtaisen aiheen, josta jokaisella on kokemuksia tai mielipiteitä. Hoitajat pohtivat sitä, että antaako Rydbergin teos oikean kuvan sairaanhoitajien työstä, kun taas itse mietin sairaaloihin ja hoitoon liittyviä pelkoja – joita koreografikin oli sanojensa mukaan halunnut käsitellä. Teos onnistui välittämään juuri sen tunteen, joka hoitoalaa ja sairaaloita tuntemattomalla ihmisellä voi olla. Sairaala voi tuntua kylmältä ja pelottavalta paikalta. Jos itse ei hallitse alan jargonia, voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja ahdistuneeksi: kyseessä on useimmiten jokaisen elämän tärkein asia – oma terveys tai oma keho. Tilanteessa tuntee olevansa helposti ilman oikeanlaisia työkaluja tai sanakirjaa. Sairaalamaailmassa on silti jotakin, joka tekee siitä loputtoman draaman ja komedian lähteen. Parhaiten toimii yhdistelmä ihmiskohtaloiden seuraamista ja mustaa huumoria. Karoliina Korpilahti

Karoliina Korpilahti
Helsinkiläinen tanssin havainnoija, esteetikko ja kulttuurituottaja