Tanssielokuvafestivaali läväyttää valkokankaalle laajan kirjon siitä, mihin kaikkeen pikkusieväksi mielletty taidemuoto voi venyä.
Tanssielokuvien valtavirta keskittyy pääasiassa kertomaan pintasileästi siitä itsestään – tanssista ja henkilöityneestä tanssijasta, siitä millaista (fiktiivisesti) on olla tanssija. Esitetty kuva on usein romantisoitu ja hyvinkin dramatisoitu. Tätä suuntausta edustaa etenkin viime aikojen mittavin tanssielokuva Black Swan, mutta valtavirtaviihde on viime vuosina puskenut ulos jos jonkinmoista, lähinnä teini-ikäiselle yleisölle suunnattua kasvu- ja rakkaustarinaa tanssillisilla puitteilla.
Mitä jos tanssielokuva olisikin jotain ihan muuta? Sellaista, jossa tanssiliike toimii fyysisenä välineenä kipeidenkin asioiden käsittelyyn ja kerrontaan siinä missä muukin taide, eikä enää jämähtäisi omaan itseensä usein pikkusievänä, esteettisenä elämyksenä. Tanssin mahdollisuudet monisäikeiseen ja hienovaraiseen kerrontaan ovat valtavat. Usein keskiössä on yhä ihminen tavalla tai toisella, jolloin tanssin oma olemus eli kehollisuus antaa vahvat välineet viestinvälityksen tasolla. Yllättäen tanssielokuva voi myös tehdä yksityisistä asioista yhteisiä, kuten esimerkiksi juuri Black Swanissakin nähty psyyken rakoileminen – joskin tavallisen ja kenen tahansa ihmisen, ei mielenvikaisen tanssijan tasolla. Tanssi(elokuva) rakentaa symboliikan ja metaforisuuden keinoin, kuten teatterikin, asioille ja ilmiöille laajemman mittakaavan.
Tänä viikonloppuna Dubrovnikin valtaavan LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin sato tarjoaa laajempaa kattausta tanssielokuvan mahdollisuuksiin ja sen kerronnan keinoihin. Festivaalin tarjonta on sisällöllisesti ja temaattisesti laidasta laitaan, sisältäen myös puhtaasti visuaalista ilotulitusta tanssitaiteesta sekä muun muassa yllä mainittuja klassisia teemoja mielen tasapainottomuudesta – ja väliin mahtuu myös symbolistis-eroottista tarinaa ihmiskunnan synnystä sekä kotimaista oivallista kuvausta toimimattomasta parisuhteesta. Ennen kaikkea valikoimasta löytyy lyhytfilmejä, joita katsoessa tanssi viestivälineenä on selkeän toissijainen ja silti siksi olennainen. Tanssi taidemuotona sopii fyysisyytensä vuoksi kinesteettisesti jokaista koskettavaksi. Meillä kaikilla on tunteva ja reagoiva keho, halusimme tai emme, ja tanssin avulla kerrotut teemat voivat tulla sitä kautta tuskallisenkin lähelle. Ovathan kyseessä ihmiskehon välityksellä viestityt asiat.
Myös nykymaailman poliittiset asetelmat saavat yhtä lailla jalansijaa tanssielokuvassa. Raskaammat aiheet toimivat nimenomaan tässä yhdistelmäformaatissa, sillä kuvaleikkauksilla ja elokuvakerronnallisilla visuaalisilla keinoilla päästään lähemmäs katsojaa verrattuna teatteritanssiteoksiin ja keinotekoiseen, etäiseen lavanäkymään katsomosta käsin. Esimerkiksi sotataistelusta kerrottaessa kehollisuus on se avainsana, joka antaa käsityksen tavallisellekin katsojalle aiheen raakuudesta: kun on otettava fyysistä kontaktia ja tuhottava vastustaja omalla keholla, lähikontaktissa, sodan laatimalla koreografialla. Esimerkiksi LOIKAssa nähtävän sotilaista ja sotatilanteen psykologiasta kertovan lyhytelokuvan Body of War:in taistelukohdat ovat toki tyyliteltyjä ja siltä kannalta epäuskottavia, mutta jos ei jämähdä taistelukuvauksen vakuuttavuuteen juuri taistelukuvauksina, on nimenomaan tanssilla välineenä voimakkaan fyysisyytensä ansiosta kaikki puhuttelemisen keinot hallussaan. Tanssielokuvasta myös herää ikuinen kysymys: mitä tanssi loppujen lopuksi edes on?
Tanssielokuva myös kyseenalaistaa perinteiset tanssikonventiot onnellisesta lopusta, kauneudesta ja keveydestä. Kompleksisten ja hauraiden ihmismielten ja -suhteiden ollessa kyseessä loppu ei aina ole kaunis ja haluttu, esteettiseksi mielletynkään taiteenlajin osalta. Usein tanssia voi olla vaikeakin katsoa sen omituisuuden ja tietynlaisen – sekä tietoisen että tahattoman – härskiyden vuoksi, mutta kokonaisuuden rakennuttua jokaisella katsojalla on mahdollisuus havaita, miksi juuri käytetyt keinot on valittu.
LOIKKA-tanssielokuvafestivaali Kulttuurikompleksi Andorra & Dubrovnikissa 22. – 25.3.
Elise Malmivirta
