25.5.2020
Hei Maija ja Jukka,
terveisiä Helsingistä!
Aloittaessani Liikekieli.comin päätoimittajana nyt huhtikuussa 2020 mietin pitäisikö kirjoittaa oman kauteni aloittajaisiksi jonkinlaiset “alkusanat”. Halusin kertoa jotain itsestäni, mutta ennen kaikkea oppia uutta toisista. Koska olen hauskojen ja näppärien pikku konseptien ystävä – sekä elänyt nuoruuttani 2000-luvun taitteessa, jolloin vielä etsittiin vanhoja kunnon kirjekavereita – päätin virallisten alkusanojen sijasta lähettää ilmoille virtuaalisen kiertokirjeen, joka kiertäisi Suomen maakuntia ja siellä asuvia tanssin toimijoita! Kirje muotona mahdollistaa jutustelevan ja henkilökohtaisen sävyn, joka ainakin omalla kohdallani madaltaa kynnystä tekstin tuottamiseen. Silti kirjeessä voi puhua, ja usein puhutaankin, tärkeistä asioista. Yksi hieno esimerkki taiteilijoiden välisestä kirjeenvaihdosta on kollegani ja ystäväni Anne Naukkarisen toimittama kirja Kyse on kaikesta – Keskusteluja ajalta 3.9.2017-31.5.2019 (2019), jossa kirjeiden jatkumo avaa kurkistusaukon paitsi taiteilijoiden työskentelyyn, myös tähän aikaan ja sen tärkeisiin kysymyksiin sekä elämään taiteenteon ympärillä – siis kaikkeen.
Kerron ensin lyhyesti kiertokirjeen konseptista. Kirje alkaa minulta täältä Uudeltamaalta. Kirjoitan valitsemalleni tanssitaiteen parissa toimivalle henkilölle tai henkilöille johonkin toiseen maakuntaan (toki varmistettuani ensin haluaako henkilö olla kiertokirjeessä mukana). Kirjeen vastaanottajalla on kahdesta kolmeen viikkoa aikaa vastata. Omassa kirjeessään hän kirjoittaa vapaasti ajatuksistaan, vastaa edellisen kirjoittajan mahdollisesti esittämiin kysymyksiin ja osoittaa kirjeen jälleen uudelle kohteelle uuteen maakuntaan. Kirjeet julkaistaan Liikekieli.comissa sitä mukaa kun ne valmistuvat. Päätoimittajana autan kirjoittajien koordinoinnissa sekä raha-asioiden ja julkaisuaikataulujen neuvottelussa kirjeiden ulkopuolella.
Uudenmaan eristyksen myötä tulin monen muun tavoin korostuneen tietoiseksi Suomen maakunnista, joita onkin aika paljon! Kirjesarjan budjetin raameissa ei tietenkään ole mahdollisuutta kiertää läpi koko Suomea, sillä maakuntien kokonaismäärä on huimat 18 sekä Ahvenanmaa. Oli pakko googlata tämä, sillä päässä laskemalla pääsin vain yhteentoista asti. Olin esimerkiksi unohtanut Kymenlaakson ja Satakunnan kokonaan – noloa! Ajattelen, että ehkä kuusikin maakuntaa kiertävä sarja voisi olla hyvä avaus ja hieman hölskytellä vallitsevaa olosuhdetta, jossa tanssin tiimoilta käyty keskustelu paikantuu voimakkaasti kasvukeskuksiin ja eritoten pääkaupunkiseudulle. Tosin ilahduttavasti tänä vuonna alueellista moninaisuutta on käsitelty ainakin Heini Tuoresmäen Tanssitaiteilijana eri puolilla Suomea -artikkelissa sekä Elsa Heikkilän Liitos-lehteen kirjoittamassa tekstissä Paikallisuudesta tanssitaiteilijoiden näkökulmasta. Millaisena tanssitaiteen alalla käytävä keskustelu teille siellä haja-asutusalueella näyttäytyy? Jäin miettimään sitä, kun Jukka puhelimessa mainitsit, että koulun jälkeen pois Helsingistä lähteminen oli sinulle tietoinen valinta. Haluatko kertoa lisää siitä? Entä miten päädyitte juuri sinne Kangasniemelle? Olen itse kotoisin Siilinjärveltä ja aika-ajoin haaveilen paluumuutosta Pohjois-Savoon, mutta toistaiseksi se on jäänyt ajatuksen tasolle.
Mutta hei vaan Etelä-Savo ja Kokko 1721-residenssi! Halusin osoittaa tämän kirjeeni paikkaan, jossa en ole vielä käynyt, sekä ihmisille, joita en henkilökohtaisesti tunne. Tällä alallahan monia ihmisiä ikään kuin “tietää”, mutta lähinnä melko pintapuolisten seikkojen kautta. Ennen puheluamme en esimerkiksi tiennyt, että teilläkin on alle vuoden ikäinen vauva. Onneksi olkoon!
Vauvoista tulikin mieleeni että nyt äidiksi tulemisen myötä tuntuu yhtäkkiä hirveän tarpeelliselta puida perhe-elämän ja työn yhteensovittamista muiden perheellisten tanssitaiteilijoiden kanssa. Miten treenit, palaverit, hakemusten kirjoittaminen ja kehonhuolto oikein onnistuvat kun oma aika on niin radikaalisti vähentynyt? Tai ylipäätään omien ajatustensa ajatteleminen? Ja kaiken päälle tällainen poikkeustila, kun elämä oli jo valmiiksi päälaelleen kääntynyttä. Korona-arkea koskeva keskustelu tuntuu piirtävän esiin kaksi huomattavan erilaista joukkoa: ne, joilla aikaa on yhtäkkiä tapettavaksi asti, sekä ne, jotka tasapainoilevat hiki päässä etäkoulujen ja -harrastusten, omien etätöiden ja kotihommien koordinoinnin välillä. Todellisuudessa moni varmasti sijoittuu jonnekin maltilliselle keskialueelle, jonne itsekin koen asemoituvani. Olisin joka tapauksessa ollut vielä tämän kevään ja kesän pääosin kotona lapsen kanssa, eli elämä ei ole niin valtavan erilaista sittenkään. Päätoimittajan työtä pystyy onneksi tekemään tosi itsenäisesti kotoa käsin, mikä sopii minulle hyvin. Yhden työryhmän kanssa olemme pikkuisen harjoitelleet Zoomin välityksellä. Se aiheuttaa välillä koomisia tilanteita, kun sekä minä että 11-kuinen poikani konttailemme olohuoneessa kävelykärryn, palikoiden ja pehmokirjojen keskellä päästellen erilaisia ääniä ja huudahduksia.
Miten poikkeustila on vaikuttanut teidän arkeenne? Oletteko ehtineet käydä kävelyllä tai tehdä jotain omaa kaiken keskellä? Onnea myöskin Taiken apurahoista! Ja vaikka nyt lipsautin suustani tämän kasvukeskus – haja-asutusalue -jaottelun, niin tietenkin myös isompaan kaupunkiin saa kirjoittaa. Innoissani seurailen, millaiseksi kiertokirjeen maantieteellinen reitti muotoutuu, sekä millaisia taiteen tekemisen muotoja, elämäntilanteita ja ajattelua sitä kirjoittavien ihmisten kautta avautuu!
Parhain terveisin,
Outi Markkula Uudeltamaalta
Lähettäjä: Outi Markkula, Helsinki
Vastaanottajat: Maija Tuomi ja Jukka Ristolainen, Kangasniemi
