Lusikoita postmodernin sopassa
Postmodernia kohtaan on viime aikoina virinnyt uutta kiinnostusta, ja käsite näyttää olevan suomalaisen tanssin kentällä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Postmodernia kohtaan on viime aikoina virinnyt uutta kiinnostusta, ja käsite näyttää olevan suomalaisen tanssin kentällä ajankohtaisempi kuin koskaan.
Paneudun tässä kirjoituksessa kahteen 18.-20.9.2015 järjestetyn After Contemporary #3 -festivaaliviikonlopun lävistäneeseen teemaan; Blaue Fraun ja Sonya Lindforsin tekemiin keskustelunavauksiin nykyesityskentän ilmiöistä sekä kysymykseen siitä, mitä “after contemporary” on.
Joensuun sateisessa perjantai-illassa nähtiin kaksi teosta: toinen keskustan julkisissa tiloissa ja toinen kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä. Ne tuottivat erikoisia kokemuksia taiteen ja paikallisuuden suhteesta.
ReDoing Gender 1.5 –tanssiteos alkaa brittiläisen tanssija Andreas Constantinoun huohottaessa kyyristyneenä apinamaski päässään. Taustalla kuuluu suuri valkoinen kohina kuin Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 –elokuvan alussa, kun apinat löytävät planeetaltaan monoliitin.
Joensuussa viikon kestävän Yksin sateessa? –festivaalin avajaisteos oli tänä vuonna Sanna Kekäläisen keväällä kantaesitetty Diva Vulva. Ruumiillisen taiteen teatterissa debytoinut teos on puolessa vuodessa ja ulkomailla kierrettyään Diva Vulva on
Aerowaves-verkoston vuosittaisen Spring Forward-festivaalin ohessa järjestetään myös tanssikirjoittajille suunnattu Springback Academy -tapahtuma. Tässä poimintoja vuoden 2015 Springback Academyyn osallistuneiden kirjoittajien artikkeleista.