Onko nyt, tänään, mahdotonta ajatella, että taiteen itseymmärrykseen kuuluisi käsitys tehtävästä tai periaatteellisesta aikomuksesta? Voiko vielä kirjoittaa taidemanifestin? Kuinka pitkälle riittää se, että taiteen nykyasemaa yhteiskunnassa yritetään puolustaa sanomalla, että
Voiko arvottamista pitää lähtökohtaisesti vain huonona ja alhaisena kritiikin sisältönä? Toisaalta voiko analyysia pitää lähtökohtaisesti vain jotenkin ”oikeana” kritiikin sisältönä?
Voisimmeko me hyväksyä sitä, että veronmaksajien rahoilla pyörivä taidelaitos, jonka ainoa tarkoitus on saattaa veronmaksajien rahoituksella korkealaatuista taidetta veronmaksajille, rakentaa ohjelmistonsa esimerkiksi jonkinlaisen ”hyväveli”- tai ”taikapiiri”-ajattelun, eikä suinkaan taiteellisten laatuvaatimusten