Aikalaisuudesta

”Me keksimme onnen”, viimeiset ihmiset sanovat… *** Syyskuussa Liisa Pentti +Co:n koordinoiman After Contemporary #3 -tapahtuman keskeisenä kysymyksenä oli, onko nykytanssin jälkeistä aikaa olemassa?

Taidekritiikistä ja taiteesta, vielä kerran

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Juha Jokela esitteli muutama vuosi sitten Teatteri&Tanssi –lehteen kirjoittamissaan kahdessa kolumnissa (Teatteri&Tanssi 1&2/2012) kaksi lähtökohtaa kritiikin kirjoittamiselle: kriitikon vastuu taiteen tekijälle ja kriitikon vastuu lukijalle.

Näin tanssi Bill Cosby

Yksin ollessani tanssin kuin hullu. Muiden seurassa todella harvoin. Joskus häissä. Jos on pakko. Taannoin, eräiden hääjuhlien tanssilattialla häpeääni hikoillen, tulin ajatelleeksi, että Bill Cosby on varmasti maailman paras tanssija.

Onko taidemanifestien aika ohi?

Onko nyt, tänään, mahdotonta ajatella, että taiteen itseymmärrykseen kuuluisi käsitys tehtävästä tai periaatteellisesta aikomuksesta? Voiko vielä kirjoittaa taidemanifestin? Kuinka pitkälle riittää se, että taiteen nykyasemaa yhteiskunnassa yritetään puolustaa sanomalla, että

Keskustelua “Esiintyvästä ruumiista”

Dilemma ry:n ja Kiasman järjestämällä Parasiittiklubilla (18.4.2009) keskusteltiin otsikolla “Esiintyvä ruumis”. Alustajina toimivat filosofi Susanna Lindberg ja taiteilija Tero Nauha. Keskustelun eräs alustava kysymys oli, millä tavoin esiintyvän taiteilijan ruumis

Haastattelussa Milla Koistinen

Kristian Smedsin Mental Finland sai ensi-iltansa Belgian flaamikansallisteatterin Koninklijke Vlaamse Schouwburgin (KVS) lavalla 11.2.2009. Yksi teoksen tanssijoista on suomalainen, Brysselissä jo vuosia toiminut ja työskennellyt Milla Koistinen. “Se on vaativa