Liikemieli: Syksyisiä kohtaamisia Helsingissä

TulenarkaaVoisimmeko me hyväksyä sitä, että veronmaksajien rahoilla pyörivä taidelaitos, jonka ainoa tarkoitus on saattaa veronmaksajien rahoituksella korkealaatuista taidetta veronmaksajille, rakentaa ohjelmistonsa esimerkiksi jonkinlaisen “hyväveli”- tai “taikapiiri”-ajattelun, eikä suinkaan taiteellisten laatuvaatimusten ja kiinnostavien taiteellisten kohtaamisten perusteella?


Syksy on jo pitkällä. Kesän jälkeen, omaksi ihmetyksekseni, en ole käynyt seuraamassa tanssitaidetta juuri lainkaan. Ainoa merkintä esityskalenterissa on ollut alkusyksyllä japanilaisen Hiroaki Umedan work-in-progress näytös Zodiakin tiloissa. Umeda vieraili jo kesällä Pyhäjärven festivaaleilla. Kesäinen tuulahdus oli sen verran virkistävä, että oli pakko käydä vielä Helsingissäkin katsastamassa, miten Sofia Karlssonin, Milla Koistisen ja Satu Rekolan työskentely Umedan kanssa oli kehittynyt.

Oli kehittynyt. Umedan vierailu Suomessa oli erityisen hedelmälliseltä vaikuttava kohtaaminen hyvin erilaisten liikeajattelutapojen välillä. Juuri tämä kohtaaminen oli kiintoisaa ja ikävä kyllä sellaisena tänä syksynä – ainakin Helsingissä – harvinaista herkkua.

                                            *                    *                    *

Samaan aikaan kun kirjoitan tätä Zodiakin hallituksen jäsen, joka sattuu olemaan myös Zodiakin house-koreografi (yllätys yllätys) esittää Zodiakissa (yllätys yllätys) omaa teostaan. On ollut joidenkin huhujen mukaan pienoisen työn takana saada kiinnostunutta yleisöä paikalle. Ei taida olla lähtökohdiltaan kovin kiinnostavalta kuulostava kohtaaminen.

Olen pitänyt Zodiakin ohjelmistoa kiinnostavana ja aina taiteellisesti hyvin perusteltuna. Ei minulla ole nytkään mitään syytä muuttaa mielipidettäni, varsinkaan kun en ole kyseistä teosta edes nähnyt, enkä aio nähdäkään. Ongelma on ehkä siinä, ettei tällainen kuvio – siis puhtaasti Zodiakin hallintoon ja ohjelmistoon liittyvänä rakenteellisena seikkana – ruoki paljoakaan kiinnostusta teosta kohtaan. Syntyy jopa mahdollisuus puhtaasti spekulatiiviselle ajatukselle, että tällaisessa kuviossa ohjelmistoratkaisuihin on vaikuttanut jotkin muut kuin puhtaasti taiteelliset seikat.

Uskon ja toivon kuitenkin, ettei näin ole. Tällä spekulaatiolla saavutan joka tapauksessa tietoisuuden siitä, miksi Zodiak on minusta ollut mielenkiintoinen paikka. Niin kauan kuin se todella säilyy uuden tanssin, uuden taiteen kokemisen ja taiteen uuden kokemisen areenana, se todennäköisesti säilyy myös hyvin mielenkiintoisena paikkana.

Tässä “uusi” ei voi tietenkään tarkoittaa naivisti nuoria ja koko ajan uusia taiteilijoita vanhenevien “byrokraattitaiteilijoiden” tilalle.  Kyllä kokenut taiteilija on näkökulmien luojana ja synnyttäjänä nuoren veroinen, vähintäänkin. Uuden luominen ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä. Asioiden tuore tarkastelutapa, tutun näkeminen tuntemattoman optiikassa, sama toiseuden näkökulmasta, toisin sanoen näkökulmien yhteentörmäyttäminen tuntuu kuitenkin jollain tavalla olevan ennakkoehtona luovalle ajattelulle ja työlle. Tämä on ehkä syytä muistaa ohjelmistopolitiikassakin, jottei Helsinkiin synny enää yhtään uutta instituutionaalista ja byrokraattista taidetaikapiiriä.

                                            *                    *                    *

Helsingin kadunvarsia ja bussipysäkkejä koristavien kaikenmaailman pikavippi-, margariini- ja kuntavaaliehdokasmainosten kyljessä Kansallisbaletti puolestaan mainostaa omaa “Pohjoinen ulottuvuus”-nykytanssi-iltaansa lauseella “Kolme koreografia maailman huipulta”. Täältä “maailman huipun”-taikapiiristä on Kansallisbaletin taiteellinen johto saanut kelpo tanssiryhmänsä koreografiksi esimerkiksi Kansallisbaletin oman rivitanssijan (yllätys yllätys). Ei ole sekään kovin tuore kohtaaminen. Suurta kekseliäisyyttä ei osoita myöskään vanhenevan suomalaisen teini-numetal-rockikonin kohtaaminen klassisten tanssijoiden kanssa, ainakaan mikäli lähimuistini pelaa.

Ehkä olen väärässä mutta epäilisin, että Suomen Kansallisbaletilla olisi rahkeita tehdä koreografivalintojaan kohtalaisen suuresta ja mielenkiintoisesta joukosta hyvinkin erilaisia suomalaisia koreografeja. Siksi heidän nykytanssi-iltansa koreografikattaus jaksaa ihmetyttää. Luulisi Suomesta löytyvän koreografeja, jotka saisivat luotua Kansallisbaletin tanssijoiden kanssa jotain mielenkiintoista ja virkistävää. Koreografin ja tanssijoiden erilainen taiteellinen tausta ja koulutus eivät suinkaan ole tässä mitään esteitä. Päinvastoin ne voisivat olla herkullinen taiteellinen lähtökohta ja voimavara. Tästä esimerkiksi Umedan Suomen vierailu oli hyvä esimerkki. Uudet kohtaamiset eritaustaisiin suomalaiskoreografeihin tekisivät varmasti hyvää myös Kansallisbaletin tanssijoillekin.

On toki ihailtavaa ja perusteltua antaa baletin omalle tanssijalle mahdollisuus tehdä omaa koreografiaa mutta taiteellisesti vakavasti otettavan ohjelmiston rakentamisessa taiteellinen ammattitaito, hedelmälliset kohtaamiset ja teosten laatu ovat arvoja, joita ei voi kovin montaa kertaa ohittaa.

Zodiakin ohjelmiston esimerkki teki ainoastaan mahdolliseksi spekuloida ajatuksella, että ohjelmiston rakennusperiaate olisi jokin muu kuin taiteellinen laatu. Kansallisbaletin ohjelmiston mainittu esimerkki herättää puolestaan jo selkeän epäilyksen siitä, että taiteellinen laatu, taiteelliset näytöt ja aito taiteellinen kiinnostavuus eivät ole olleet ohjelmiston laadinnassa kovinkaan tärkeitä prioriteetteja.

Tämä kaikki on vain spekulaatiota. Spekuloidaan silti ja pohditaan seuraavaa kysymystä: millä perusteella Kansallisbaletin nykytanssiohjelmisto sitten laaditaan, mikäli yllä esitetty epäilys osuisikin oikeaan? Voisimmeko me esimerkiksi hyväksyä sitä, että veronmaksajien rahoilla pyörivä taidelaitos, jonka ainoa tarkoitus on saattaa veronmaksajien rahoituksella korkealaatuista taidetta veronmaksajille, rakentaa ohjelmistonsa esimerkiksi jonkinlaisen “hyväveli” tai “taikapiiri” -ajattelun, eikä suinkaan taiteellisten laatuvaatimusten ja kiinnostavien taiteellisten kohtaamisten perusteella?

                                            *                    *                    *

Lokakuu on onneksi jo ohi. Marraskuu tuo tullessaan tietysti Liikkeellä marraskuussa -festivaalin. Sen luulisi tekevän hyvää syksyiselle taidetanssitarjonnalle Helsingissä. Ainakin festivaalin internetsivujen mukaan erilaisia kohtaamisia osataan arvostaa:

“Vuoden 2008 festivaali esittelee jälleen sekä keskeisiä että nuoria nykytanssin tekijöitä. Festivaali yrittää hahmottaa Eurooppaa monelta suunnalta. Euroopalle ja eurooppalaiselle taiteelle ei voida enää esittää keskipistettä tai yhtä totuutta – pikemminkin sen moninaisuus näyttäytyy rajojen ylityksinä ja yllättävinä rinnastuksina. Usein eurooppalaisuus onkin syntynyt kansainvälisenä yhteistyönä.”

                                            *                    *                    *

Marraskuu tuo myös tullessaan uudistuneen Liikekieli.com-verkkosivuston. Muukin on muuttunut kuin pelkkä ulkokuori. Valtteri Raekallion paluun myötä Liikekieli.comin toimintaperiaate on lähtökohdiltaan entistä avoimempi erilaisille kohtaamisille. Tässä tärkeää on uusi, avoin toimituseuvosto.

Sivuston sisällön muotomahdollisuudet ovat entistä sallivammat ja sisältö entistä alttiimpi erilaisille ajattelutavoille ja tanssikentän ulkopuolisillekin vaikutuksille. Tällaista vanhojen sedimentoituneiden instituutioiden ja ajattelutapojen lävistävää avoimuutta suomalainen tanssitaide ehdottomasti tarvitsee, lakkaamatta.

Liikekieli.com on jo olemassa olevan sisältönsä vuoksi, eli jo pelkkänä tanssikirjoitusarkistona vaikuttava kulttuuri-instituutio. Vastaavalla tavalla, jolla mielestäni Liikekieli.comin arkistojen sisältö heijastelee suomalaista tanssikenttää 2000-luvun alussa, heijastelee uusi, entistä avoimempi toimintaperiaate sitä suuntaa, johon suomalainen taidetanssi kaikkine instituutioineen ja nomadisine toimijoineen on toivottavasti jo matkalla.

Tälle matkalle uusi, avoimempi Liikekieli.com on oiva kumppani. Se toivottavasti avaa teille vastaisuudessakin entistä laajempia ja yllättäviäkin näkökulmia tanssiin ja taiteeseen. Näin se toivottavasti myös haastaa ja kannustaa teitä tuomaan omia näkökulmianne mukaan tähän “hiekkalaatikkoon”, niin kuin kuulin sitä kutsuttavan. Se on nyt teidän käytössänne.  Olkaa avoimina ja hengittäkää erilaisten kohtaamisesta.

 

Olli A. Ahlroos                                                                  Olli Ahlroos

Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa.

olli.ahlroos(at)liikekieli.com

Kuva: Johannes Romppanen                     

Korvaa sähköpostiosoitteessa (at) @-merkillä.