Minna Tawast / Tanssi-lehti: Helsingin kuntavaaliehdokkaille lähetettiin neljä kysymystä kulttuuripolitiikasta. Tarkoitus oli kartoittaa, kuinka merkittävänä kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä kysymyksiä pidetään ja minkälaisia näkemyksiä kunnasta kulttuuripoliittisena toimijana ehdokkailla on. Lisäksi halusimme tietää, onko ehdokkailla käytännön näkemyksiä tai parannusehdotuksia kulttuuriasioiden hoidosta. Testasimme myös, minkälainen on poliittinen ilmasto tanssin talon suhteen.
Artikkeli on Tanssi-lehden Internet-sivujen materiaalia, ja se julkaistaan lehden kanssa yhteistyössä.
Kysymykset kuntavaaliehdokkaille
1. Minkälaisia uusia linjauksia kaipaat nykyiseen kulttuuripolitiikkaan?
2. Mitä mieltä olet Helsingin kaupungin
a) kulttuuribudjetin avustusmäärärahojen jakautumisesta yleensä
b) tanssimäärärahojen suuruudesta (ks. tilasto artikkelin lopussa)
3. Miten mielestäsi pitäisi parantaa tanssitaiteilijoiden työskentely- ja esiintymisolosuhteita Helsingissä?
4. Tarvitseeko tanssitaide oman talon Helsinkiin?
Kuntavaaliehdokkaat suopeita tanssin talolle
Tanssi-lehti lähetti Helsingin kuntavaaliehdokkaille neljä kysymystä kulttuuripolitiikasta. Tarkoitus oli kartoittaa, kuinka merkittävänä kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä kysymyksiä pidetään ja minkälaisia näkemyksiä kunnasta kulttuuripoliittisena toimijana ehdokkailla on. Lisäksi halusimme tietää, onko ehdokkailla käytännön näkemyksiä tai parannusehdotuksia kulttuuriasioiden hoidosta. Testasimme myös, minkälainen on poliittinen ilmasto tanssin talon suhteen.
Yli puolet vastasi selkeästi ”kyllä” (47 ehdokasta) kysymykseen siitä, tarvitseeko tanssi oman talon Helsinkiin. Tanssin talon kannattajia löytyi kaikista muista puolueista paitsi RKP:stä ja Kristillisdemokraateista. Eniten tanssin talon kannattajia löytyi Vihreistä (14), sitten Vasemmistoliitosta (10) ja SDP:stä (9). Itse asiassa Vasemmistoliiton Helsingin vaaliohjelmassa on kirjattuna tanssin talon tarve, se vain ei ehkä ole kaikkien ehdokkaiden tiedossa. Selkeitä ei-vastauksia oli 20, eniten SDP:n edustajilla. Osa vastaajista suhtautui ajatukseen myönteisesti, mutta ei kuitenkaan asettunut yksiselitteisesti talon kannalle.
Taloa kannattaneista ja epäröivistä moni huomautti, että aivan uuden talon rakentamiseen ei pidä lähteä ennen kuin on selvitetty, saako olemassa olevista tiloista remontoiduksi tanssille sopivia harjoitus- ja esitystiloja. Esille nousi myös talon ylläpitokustannusten ja produktiotuen välinen epäsuhta. Moni piti hyvänä ajatusta talosta, jossa olisi joko muitakin tanssiin liittyviä toimintoja tai lisäksi muiden taiteiden toimijoita. Myös tanssin harrastajien tarpeet nousivat monessa vastauksessa esiin.
Yleisesti ottaen tanssitaiteen tilatarve tuntui olevan monelle selvää. Tanssijoiden tilannetta parannettaisi useamman kuin yhden mielestä myös viemällä sitä esimerkiksi päiväkoteihin ja työpaikoille sekä lisäämällä tanssitaiteen sosiaalista ja kuntouttavaa käyttöä.
Kommentteja tanssin talo -kysymykseen:
”Kyllä! Aleksanterin teatteri on hieno, mutta toimiiko se nykytanssin osalta? Monipuolinen ja erilaiset uudenlaiset tarpeet huomioon ottava talo on tarpeen: uutta taloa suunniteltaessa konsepteja voi miettiä laajasti.” (Helena Hietanen, Vihr)
” Tanssille tarvitaan nimenomaan oma talo, jossa tulee olla tanssille suunniteltu näyttämö lattiaratkaisuineen ja 1:1 harjoitussaleja pienemmällä tekniikalla esitysten tehokkaaseen harjoitteluun.” (Kari Kälviä, Vihr)
”Tarvitsee (oman talon). Olen tehnyt tästä valtuusto-aloitteen.” (Päivi Lipponen, SDP)
”Kyllä tarvitsee (oman talon). Olen tehnyt asiasta aloitteen v. 2009 budjettiin.” (Sirpa Puhakka, Vas)
”Tanssi-rahoilla en rakentaisi taloa, vaan palkkaisin tanssijoita tanssimaan mitä erilaisimpiin paikkoihin: sairaaloihin, kaduille, kirkkoihin, ostoskeskuksiin (…). Musiikkitalon valmistuttua toivon, että tanssijat valtaavat myös sen.” (Tarja Tenkula, SDP)
”Tanssin talo kuulostaa loistavalta idealta. (…) Mikäli sellaista ehdotetaan, olen valmis tukemaan projektia.” (Iivi Anna Masso, Kok)
”(…) en välttämättä lähtisi viemään kehitystä eteenpäin uusien tilojen rakentamisella. Tärkeintä olisi saada tanssitaide yhä helpommin lähestyttäväksi ja keskittää tanssitilat lähelle toisiaan sekä varmistaa, että tilat ovat tarpeet täyttäviä. Tämä selkeyttäisi ja helpottaisi tanssitaiteen löytymistä yhä suuremmille yleisöille.” (Saija Höykinpuro, Kesk)
Kommentteja tanssitaiteilijoiden työskentelyoloihin:
”Tanssin taloa odotellessa esimerkiksi uusi näyttämö voitaisiin tarjota tanssin käyttöön Helsingissä.” (Kimmo Sarje, SDP)
”Kaikkien taiteilijoiden asemaa pitäisi parantaa valtakunnallisesti ottamalla käyttöön perustulo, joka epävakaina taloudellisina aikoina toisi jokaiselle suomalaiselle vastikkeettoman perusturvan.” (Niklas Piiparinen, Vihr)
” (…) Voisi ehkä ajatella määräaikaisten kaupunginosa-tanssitaiteilijoiden palkkaamista. Tanssitaide-strategia lyötävä lukkoon ja toteutettava.” (Marjatta Donner, Vihr)
” Tiloja tulisi olla saatavilla kohtuuhintaan. Uskon, että jo olemassa olevistakin tiloista niitä löytyisi. Lisärahoituksen antaminen tietysti auttaisi asiaa.” (Tiina Lintunen, Vas)
” Ainakin näkisin, että tanssijan koulutuksessa menee hieman hukkaan resursseja, jos ihmiset eivät pääse sitten taiteilemaan saamallaan koulutuksella.” (Jaakko Vasankari, Vas)
”Tanssitaide pitäisi nostaa yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvämmin esiin.” (Jaana Pelkonen, Kok)
”Tukijärjestelmä kuntoon ja enemmän yhteistyötä eri tahojen kesken. Edunvalvonta on tärkeä osa-alue ja vaatii aktiivista otetta.” (Heidi Ekholm-Talas, Kok)
”Tarvitsemme maksuttomia harjoitustiloja.” (Lauri Alhojärvi, Helsinki-listat)
”Ei kai kukaan muu kuin tanssitaiteilija osaa vastata tähän kysymykseen.” (Tytti Kotilainen, SKP/Helsinki-listat)
Tanssin saamaa tukea pidetään pienenä
Helsingin kaupungin kulttuuribudjetin ja tanssimäärärahojen kommentoinnin moni koki vaikeaksi, sillä kyselyn yhteydessä annetut tiedot olivat niukat. Muutama sanoi suoraan, ettei tiedä entuudestaan asiasta mitään, jotkut kyseenalaistivat ”kulttuuribudjetin” ja tilastot yleensä, mutta lähes kaikki pitivät tanssin prosentuaalista osuutta huomattavan pienenä. Rahoja tanssille ehdotettiin otettavaksi esimerkiksi Stop töhryille -kampanjasta ja liikuntamäärärahoista.
Ne monet, joille kulttuuribudjetti ei ollut aivan vieras käsite, huomauttivat muun muassa instituutioiden suuresta tuesta verrattuna vapaaseen kenttään. Nykyisiä jakoperusteita pidettiin myös halvaannuttavina, sillä ne estävät uusien taiteen muotojen tukemisen ja täten myös kehittymisen. Muutama vastaaja korosti tässä yhteydessä taiteen työllistävää vaikutusta.
Ehdottomasti suurin osa vastaajista puolueesta riippumatta oli valmis kasvattamaan tanssin avustusten osuutta kaupungin budjetissa. Ne jotka eivät olleet, perustelivat mielipidettään tanssin pienillä yleisöillä. Vain muutama muistutti Helsingissä pitempään vallinneesta poliittisesta ilmastosta, jonka mukaan kulttuurin määrärahoja ei lähiaikoina oleellisesti koroteta.
Kommentteja tanssin Helsingin kulttuuribudjettiin ja tanssin avustuksiin:
”Ammattiteatterit saavat ehkä liikaa. (…) Muuten en näe epäkohtaa tuossa prosenttijaossa. (…)Tanssitaide ei mielestäni kuulu kaikkein populääreimpiin taiteen muotoihin. Tanssijoiden ”tarttis varmaan tehdä jotain” kun ensimmäinen mieleyhtymä sanasta ”tanssitaide” on Jorma Uotisen koukeroiset venkoilut, joista ei oikein avaudu sanomaa.” (Miika Vilppolahti, Vas)
”Avustusmäärärahojen tuli jakautua nykyistä tasaisemmin taiteen eri lajeille. Lisäksi taiteenlajien sisällä kaupungin tulisi avustaa nykyistä enemmän marginaalisempaa, kokeellisempaa ja pienimuotoisempaa taidetta sekä lasten ja nuorten kulttuuria.” (Alina Mänttäri, Vas)
”En kävisi prosenttilaskurisotaa siitä, mille kulttuurin alueelle rahaa jaetaan liian vähän ja mille vähäistä enemmän, koska kulttuuriin varatut rahat ovat ylipäätään liian pienet. Tanssille rahaa annetaan armottoman niukasti, mikä nyppii ainakin minua, koska rakastan tanssin katsomista. Helsingissä toimii suurin osa tanssin ammattilaisista, joten siksikin juuri Helsingin pitäisi olla tanssille myönteinen.” (Tuija Siltanen, Vihr)
”Helsinki on Suomen suurin kulttuurikaupunki, ja ilman kaupungin panosta meillä olisi kansallisessa mittakaavassa aika paljon suppeampi kulttuuritarjonta. Kansallisiksi tulkittavien toimintojen kustannuksiin tulisi valtion osallistua enemmän, eihän voi olla oikein, että yksi kaupunki lähes yksin ylläpitää kaikille suomalaisille kulttuurista kiinnostuneille palveluita.” (Vesa Hack, Vihr)
”Kulttuuribudjetin laitoin kotisivuilleni siitä syystä, että se ei vastaa Helsingin kaupungissa tehtävää kulttuurityötä. Tanssitaidetta ja tanssijoita ei kohdella reilusti jaettaessa avustuksia yhteisistä verovaroista.” (Ilari Iivonen, Kok)
”Kysymys on vähän samanlainen kuin jos kysyisitte, mitä mieltä olen Helsingin Sanomissa olevien kirjaimien lukumäärästä, onko niitä liikaa vai liian vähän.” (Jukka I. Mattila, Kok)
”Ammattiteatterin ylläpitäminen maksaa. Silti 52 % tuntuu isolta verrattuna muihin taiteisiin. (…) Festivaalien sponsorointitukea pitäisi nostaa. Kulttuuribudjettia tulisi kasvattaa ylipäätään. (…) Tanssitaiteilijan osa on kova. Liian harva ammattiin valmistunut pystyy elättämään itsensä työllään.(…) Tanssin tulisi olla samalla tasolla vähintään kuvataiteen kanssa.” (Markku Heikkinen, SDP)
”Ei toisilta pois, vaan tanssille lisää.” (Tuovi Nojd, SDP)
”Kulttuuribudjetti on melko tasapainoinen, vaikka teatterilain tarkoittamat laitokset vievätkin siitä varsin suuren osan. Niiden pysyvyys ja toimintaedellytykset on haluttu turvata. Tanssitaide tarvitsisi varmasti resurssilisäystä. Tanssitaiteen yleisöt ovat kuitenkin suhteellisen valikoituneita ja pieniä. Siksi suuret rahalliset resurssien lisäykset tuskin ovat mahdollisia.” (Ulla-Maija Rajakangas, SDP)
”Suora julkinen kulttuurituki ei tule valitettavasti lisääntymään ikääntymisen paineessa. Päättäjien tulisi tukea kulttuurin laaja-alaista käyttöä ja olla mukana rahoittajien hankinnassa aktiivisemmin. Ehkä musiikkitoiminnan ja tanssitaiteen tukemista pitäisi katsoa enemmän kokonaisuutena, vaikkei budjetteja yhdistettäisikään.” (Anna-Mari Vimpari, Kesk)
”Pelkästään tanssitaiteen moninaisuuden vuoksi sen saama tuki voisi olla jonkin verran enemmän.” (Jussi Kärmeranta, Kristill.)
Nykyiseen kulttuuripolitiikkaan kaivataan muutoksia
Monellakaan vastaajalla ei ole kovin selkeää käsitystä Helsingin nykyisestä kulttuuripolitiikasta, mutta monilla on kokemus, että kulttuurin kokonaisvaltaista vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ei ole otettu tarpeeksi huomioon. Lasten kulttuurikasvatuksen merkitystä korostettiin varsinkin SDP:n ehdokkaiden vastauksissa sekä mainittiin kulttuurin opetuksen sisällyttäminen peruskoulun opetussuunnitelmaan entistä laajemmin. Monikulttuurisuus ja taiteilijoiden sosiaalisen aseman parantaminen tulivat myös esiin SDP:n ehdokkaiden vastauksissa.
Vihreiden vastauksissa puolestaan korostui taiteen vapaan kentän tuen parantaminen ja monimuotoisuuden tukeminen. Myös helppoa lähestyttävyyttä (instituutioiden ulkopuolella) kaivattiin. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys sekä taideaineiden huono asema peruskoulussa kiinnittivät myös Vihreiden huomiota. Lisää rahaa kulttuurille toivottiin lähes jokaisen vihreän ehdokkaan vastauksessa. Kaiken kaikkiaan Vihreiden näkemys siitä, mitkä asiat kuuluisivat kulttuuripolitiikan piiriin, on laajempi kuin nykyinen käsitys.
Ehdotuksia kulttuuripolitiikan linjauksiksi
”Helsingin kaupungin kulttuuripolitiikan linjaukset on sidottu liiaksi kaupallisiin ja elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin. Lisäksi varsinaisen kulttuuritoiminnan resursseja syövät kaupungin perimät kohtuuttomat vuokrat.” (Yrjö Hakanen, SKP)
”Haluan lisää rahaa erilaisille järjestöille, jotka tuottavat osallistavia tapahtumia paikallisesti. Vähemmistökulttuurille olisi hyvä saada oma keskus Caisan tapaan.” (Lauri Alhojärvi, SKP/Helsinki-listat)
”Yhteiskunnan tukea kulttuurille tulee lisätä. Valtiontalouden ja kaupunkien talouksien kokonaisuudessa kulttuurin tuki on hyvin vähäistä. (…) Kulttuuri pitää ymmärtää peruspalveluksi, johon kaikilla tulee olla oikeus.” (Jorma Bergholm, SDP)
”Kulttuuripolitiikka on pääsääntöisesti oikean suuntaista. Kuitenkin pitää siirtyä nykyistä enemmän harkinnanvaraiseen tukeen.(…) Teatteri- ja orkesterilain voimaanastumisen myötä valtionosuuksista tuli eräänlaisia automaatteja, jotka takaavat vakinaisesti toimiville orkestereille ja teattereille (mukaan lukien muutamat tanssiteatterit) tietynsuuruisen henkilötyövuosiin perustuvan valtiontuen riippumatta laitoksen volyymista, laadusta tai toiminnasta yleensäkin. Tällöin jäävät uudet, toimintansa aloittavat yritykset helposti ilman julkista tukea. (Timo Närhinsalo, Kok)
”Suurten taide- ja kulttuurilaitosten lakisääteiset valtionosuudet eivät saisi olla veikkausvoittovarojen tai projektirahoituksen varassa, vaan niiden perustoiminnan vakaus edellyttää rahoitusta suoraan budjettivaroista sekä sitomista elinkustannusindeksiin. Budjettirahoituksen kohentaminen vapauttaisi veikkausvoittorahat niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli taiteen ja kulttuurielämän harkinnanvaraiseen tukemiseen(…) Rahoituslinjauksissa pitää hyväksyä, että taide on arvokasta itsessään. (…) Myös koulut ovat osa kulttuuripolitiikkaa, mutta tällä hetkellä taideaineiden opetus peruskoulun yläluokilla on surkeassa jamassa.” (Kai Ovaskainen, Vihr)
”Tällä valtuustokaudella kulttuurin määrärahoja on nostettu, joka on ollut Vihreidenkin tavoitteena Helsingissä. (…) Minusta on Helsingin kaupungin vastuulla huolehtia vapaan kentän rahoituksesta. ” (Elina Moisio, Vihr)
”Tuotannollisessa päätöksenteossa korostuu kustannusajattelu. Rahallista tuottoa vaikeammin määriteltävät hyödyt, kuten ihmisten mahdollisuus osallistua, kokemukset ja elämykset sekä kaupunkikulttuurin elävöityminen, eivät näy budjettilaskelmissa.” (Ilkka Veiström, Vihr)
* * *
Yllättävän moni vastaaja ei katsonut tiedon puutteessa voivansa ottaa kantaa tanssin tilakysymyksiin, vaikka kyselyyn oli liitetty talousarviobudjetin jakauma ja saatekirjeessä oli annettu nettiosoite, josta löytyy kulttuuriasiain keskuksen julkaisema tuore selvitys tanssitaiteilijoiden työ- ja esiintymistiloista Helsingissä. Sitä laadittaessa on kuultu nimenomaan tanssitaiteilijoita. Huolimatta tästä tiedon – ja ilmeisen tiedon hankinnan halun puutteesta – he katsoivat olevansa hyviä ehdokkaita valtuustoon äänestämään näistä asioista.
Usealla vastaajalla menivät sekaisin taidetanssin ammattilaisten ja tanssin harrastajien asiat. Esimerkiksi Kokoomuksen Minnami Mikkola piti Aleksanterin teatteria varteenotettavana harjoitus- ja esitystilana, samoin koulu- ja nuorisotiloja. Niiden käyttöä pitäisi hänen mielestään kartoittaa tanssiharrastuksen lisääntyessä.
Kulttuuripolitiikan painoarvoa puolueiden sisällä voi tarkastella myös puolueohjelmista ja muista puolueiden asiasta laatimista ohjelmista (löytyvät yleensä puolueiden nettisivuilta). Perusteellisimmin kulttuuriin ovat tässä katsannossa paneutuneet Vasemmistoliitto ja Vihreät. Molempien puolueohjelmasta löytyy myös laaja kulttuuripoliittinen ohjelma. Muut puolueet puhuvat kulttuurista vähemmän, yleisemmällä tasolla ja osana muuta ohjelmaansa.
Minna Tawast
Helsingin kaupungin kulttuuribudjetin 2007 talousarvioavustukset jakaantuivat seuraavasti:
Festivaalit 8 % , Kuvataide 4 % , Musiikkitoiminta 18 % , Museotoiminta 5 % , Tanssitaide 2 %, Teatterilain piiriin kuuluvat ammattiteatterit 52 % , Teatterilain ulkopuoliset ammattiteatterit 2 % , KKLK:n jaettavaksi 7 % , Muu sivistystoimi 1 % . (Prosentit on poimittu Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenen Ilari Iivosen nettisivuilta)
Näin kysely tehtiin
Kysymykset lähetettiin kahdeksan suurimman puolueen (Keskusta, SDP, RKP, KOK, Vasemmistoliitto, Kristillisdemokraatit, Vihreät, SKP) Helsingin ehdokkaille sähköpostitse puolueiden sivuilta löytyneisiin osoitteisiin tai puoluetoimistoon, joka lähetti kysymykset edelleen ehdokkaille. Kaikkien ehdokkaiden sähköpostiosoitteita ei netissä ollut, joten kysely ei ole päätynyt aivan jokaiselle ehdokkaalle. Lisäksi Keskustan puoluetoimisto ”priorisoi muita painostusryhmiä” ja päätti lähettää kysymykset ehdokkaille vasta vastausajan umpeuduttua. Silti neljä keskustan ehdokasta vastasi heti kysymykset saatuaan ja on mukana tässä tilastossa.
Mukana olevilla puolueilla on yhteensä 864 kuntavaaliehdokasta. Heistä vajaat 10 prosenttia (82) vastasi Tanssi-lehden kyselyyn. RKP:stä vastasi vain yksi, Rabbe Sandelin, eikä Kristillisdemokraateistakaan kulttuuripolitiikka kiinnostanut kuin kahta (Kaarina Kuuslahti ja Jussi Kärmeranta). Keskustalaisten kiinnostuksen määrää ei voi arvioida kuin puoluetoimiston osalta, eikä se juuri kulttuurin painoarvoa korosta. Innokkaimmin vastasivat Vihreät (23), sitten SDP (17), Vasemmistoliitto (15), Kokoomus (10) ja SKP (9).
