Zumba, ah niin ihanaa

Legendan mukaan Beto meni yksi kaunis päivä ohjaamaan jumppaa ja oli unohtanut musat kotiin. Sitten hän täräytti soittimeen salilta löytämäänsa lattarimusaa ja alkoi ketkuttaa jumppaajia sen tahtiin. So? Sitten vain isäjumala näki tilanteen ja levitti zumban ilosanoman vahingossa maailman ääriin?


Juttelin tässä yksi päivä tanssijatuttuni kanssa ja hän ei ollut kuullut lainkaan zumbasta. Minusta se tuntui käsittämättömältä ja samalla jollain tapaa hienolta: että joku voi säästyä läpimarkkinoidun liikuntatuotteen ilosanomalta tässä maailmassa. Kun tuntuu, että zumba puskee vastaan joka paikasta. Koska tätä foorumia lukevat monet tanssijat, niin turmelen mahdollisen tietämättömyytenne lopullisesti kantamalla rekisteröidyn tuotemerkin ilosanoman tänne ihmeteltäväksenne.

En tässä nyt ala selittämään, mikä laji on. Jokainen voi googlata määrittelyt ja juttuja netistä pilvin pimein ja mennä zumbaamaan lähimmälle kansanopistolle tai kuntosalille. Sen sijaan menen itse asiaan.

Lainaus zumba.com:in nettisivuilta:

As of July 2009, the Zumba® program is being taught at over 50,000 locations in 75 countries, has sold millions of DVDs, and has changed the lives of Zumba® Fanatics worldwide with an astonishing six million participants taking Zumba classes every week.

Why? Because it’s the best party around.

Wow, zumbafanatics: zumba, zumba, zumba. Se on nyt kaikkien huulilla ja se on niin mahtavaa, ihanaa, tehokasta ja hikistä, että mikään ei ole enää mitään sen rinnalla.

Olen itsekin lajia kokeillut ja onhan se hauskaa, ei siinä mitään. Mutta että niin paljon hauskempaa kuin mikään muu? Ja että niin paljon erilaisempaa kuin mikään muu? Tuntikonsepti on hyvin rakennettu kieltämättä, mutta se on vielä loistavammin tuotteistettu. Siinä se juttu. Sitten Les Millsin-ryhmäliikuntatuotteiden ei ole tullut näin loppuun asti markkinoiden näkökulmasta mietittyä liikuntatuotetta. Kaikki, mitä zumban ympärille on rakennettu, oheistuotteista mielikuviin, tukee zumban laantumatonta maailmanvalloitusta. Ja lanseeraukseen on käytetty tuohta tukuttain. Olennaista on myös ohjaajien jatkuva kouluttaminen workshoppien merkeissä sekä ohjaajien oma jäsenmaksullinen klubi, jonka kautta saa tilata musiikkeja ja koreografioita. Villitys pysyy yllä ja tuoreena, kun ohjaajat pidetään innostuneina.

Tämän mittakaavan kaupallisen koneiston valjastukseen suhteutettuna koen aika huvittavaksi zumban luojan eli kolumbialaisen Alberto “Beto” Perezin kertomukset vahingossa syntyneestä liikuntakonseptista. Legendan mukaan Beto meni yksi kaunis päivä ohjaamaan jumppaa ja oli unohtanut musat kotiin. Sitten hän täräytti soittimeen salilta löytämäänsa lattarimusaa ja alkoi ketkuttaa jumppaajia sen tahtiin. So? Sitten vain isäjumala näki tilanteen ja levitti zumban ilosanoman vahingossa maailman ääriin?

Jokainen meistä ryhmäliikuntaa/tanssia ohjanneista on varmasti joskus unohtanut musansa kotiin ja impronnut salilta löytämänsä musan mukana tuntinsa läpi. Lattarimusaa on käytetty jumppa-/tanssitunneilla iät ja ajat ja lantioitakin on ketkuteltu milloin afron, salsan, merenquen, flamencon tai vaikkapa reggaetonin rytmein ja askelin. Joten Beton unohdus ja lattarimusan löytäminen eivät olleet mitenkään maailmoja mullistavia ja ainutlaatuisia tapahtumia sinänsä. Ainutlaatuista on ollut se, mitä on tapahtunut sen jälkeen. Ja se ei toden teolla ole tapahtunut vahingossa, vaikka legenda tätä myyttiä haluaakin meille kuluttajille vahvistaa.

Kertomus Beton unohduksesta on tärkeä osa tarinaa.  Voimme haltioituneina samaistua Beton tuhkimotarinaan ja kuvitella, että mitä vain voi tapahtua milloin vain, ihan vahingossa ilman ponnisteluja. Se tuo voimaa arjen tiukkaan puurtamiseen samalla tavalla kuin riemukas bailaaminen zumban tahdissa.

Silti tarina saa minut hymyilemään: zumban kaltaiset maailmanvalloitukset eivät toden totta tapahdu vahingossa ja ilman työtä, eivät varsinkaan asioita unohtamalla.

Katja Keränen