Lapsena kaikista paras juttu oli kaverin luo yökylään meneminen. Illalla kikatettiin peittojen alla ja valvottiin luvattoman myöhään, aamupalaksi syötiin niitä kaikista herkullisimpia muroja. Zodiakin koreografikollektiivi Z-Scoren ja Steve Valkin kokeilulaboratorio U.N.I. (You and I) huipentui yhteiseen yönviettoon Sivuaskel 2009 -festivaalilla.
Zodiakissa yökylässä
Lapsena kaikista paras juttu oli kaverin luo yökylään meneminen. Hammasharja reppuun, yökkäri kainaloon ja eikun bestiksen ovikelloa pimpottamaan. Illalla kikatettiin peittojen alla ja valvottiin luvattoman myöhään, aamupalaksi syötiin niitä kaikista herkullisimpia muroja. Zodiakin koreografikollektiivi Z-Scoren ja Steve Valkin yhteistyössä toteuttama sosiaalisen koreografian kokeilulaboratorio U.N.I. (You and I) huipentui yhteiseen yönviettoon Sivuaskel 2009 -festivaalilla Helsingin Kaapelitehtaalla.
Yökylässä-tapahtuman alkaessa tunnelma on kuin ensimmäisenä koulupäivänä. Nautinnollinen kihelmöinti vatsanpohjassa saa naurun kuplimaan. Ystäviä, odotusta, hyvää mieltä, lämpöä. Olen ensimmäisten joukossa valitsemassa nukkumapaikkaa Zodiakin näyttämötilasta. Aiemmin illalla esitetyn Choreography on Blackboards -esityksen liitutaulut on jätetty paikoilleen, niihin voi vapaasti piirtää uniaan.
Tila on kuin taideteos sinänsä, kauniin pehmeä valaistus luo kodikasta tunnelmaa. Esteettisyyteen on kiinnitetty huomiota myös viereisessä Valssaamon tilassa. Viikon ajan pyörinyt UNI_Q-esitysinstallaatio, sosiaalisen unennäön kokoontumiset sekä erinäiset keskustelutapahtumat ovat jättäneet jälkensä tilaan. Unenomaisuus ympäröi elettyä elämää. Pehmeä karvamatto, upottavat säkkituolit, unelias vesisänky, piirroksia pitkin seiniä.
Virallisten tervetulotoivotusten yhteydessä suoritetaan arvonta. 12 onnekasta herätetään neljältä yöllä kokemaan jotain salaperäistä ja ilmeisen mukavaa. Olen varma, että tulen valituksi! Varaudun jo kiljaisemaan innosta… mutta ei, en ole valittujen joukossa. Kateus sulaa nopeasti myötäiloon, ja seuraavaksi antaudunkin jo unimaailman vietäväksi.
Sosiaalisen unennäköön sukelletaan Ronja Verkasalon ja Tim O´Donnelin kontakti-improvisaatiodueton kautta. Makaan selälläni, pehmeäliikkeinen tanssi leijuu äänettömästi ylläni.
Kollektiivinen uniassosiaatio liikkuu enimmäkseen vedessä: aaltoja, virtaa, merta. Päällimmäiseksi mieleeni jää kuitenkin uni kolmesta flirttailevasta miehestä. Reflektointi tapahtuu piirtäen yhteiselle paperille pyhän hiljaisuuden vallitessa. Väsymys lähenee hitaasti, kohtaa kahdelta. Mahdollista olisi vielä käydä iltakävelyllä tai muuntua sieneksi, mutta unen kutsu houkuttaa enemmän.
Herään yöllä, kello on neljä, valittuja tultiin noutamaan. Yllättäen vierestäni kerrotaan, että salaperäiselle matkalle onkin vapautunut yksi paikka! Pomppaamme ystävieni kanssa pedeiltämme välittömästi. Täysin samaan aikaan, täysin hereillä. Juuri kun ehdin aloittaa ajatusta kenenkin mukaanpääsyn oikeutuksista, kuulen veden lotinaa jostain läheltä. Ymmärrän äänimaiseman pehmeäksi herätykseksi, äskeiset tapahtumat uneksi. Huvittaa – taisi tosissaan harmittaa, etten tullut valituksi!
Yökylässä muistuttaa kevyesti Todellisuuden Tutkimuskeskuksen kokemuksellisia esitystapahtumia. Päällimmäinen olo kokemuksen jälkeen on kaipuu – tällaista festivaali-leirikoulua eläisi mielellään pidempäänkin. Projektin mentori Steve Valk sanoikin jo illan alkajaisiksi, että elettyään viikon näin kokonaisvaltaista yhteisöllisyyttä, on vaikea kuvitella festivaalia ilman tätä aspektia. Oman kokemukseni perusteella toivoisin lämpimästi vastaavanlaisen yhdessä tekemisen, jakamisen ja kokemisen tapahtuvan vaikka jokaisella festivaalilla tästä lähtien.
Kati Korosuo
Kirjoittaja on helsinkiläinen freelance-tanssija.
