Jenni Sainio kommentoi Dance under the Pen -videosarjansa ensimmäisessä osassa Zodiakissa nähtyä Paper Pieceä. Sara Grotenfelt kirjoittaa, kuinka hypnoottinen, rituaalinomainen esitys jää soimaan katsojassa.
Jenni Sainio: Under the Pen -videokommenttisarja
Miten kirjoittaa/piirtää/puhua tanssista?
Kolmiosaisen sarjan ensimmäisessä osassa käsittelyssä on Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa nähty esitys Paper Piece. Under the Pen törmäyttää tanssin katsojakokemuksen leikkimään visuaalis-tekstuaalisen luonnostelun kanssa.
Jenni Sainio
Sara Grotenfelt: Paperimörköjä Pannuhallissa
Andrius Katinasin, Vera Nevanlinnan ja Salla Salinin Paper Piece –teoksen lähtökohtana on paperi ja sen ominaisuudet. Paperi on materiaali, joka herättää voimakkaita assosiaatioita. Metsä, puu, kirje, kirja. Tyhjä sivu, jolle esityksen aikana syntyy tarina. Elollisesta puusta tehdään elotonta paperia, joka teoksessa herää uudestaan henkiin. Paperi on haurasta, imukykyistä, orgaanista. Se tuntuu, kuulostaa ja näyttää.
Tanssijat piiloutuvat valtavien paperien alle ja alkavat liikkua. Syntyy vaikutelma jonkinlaisesta alkuvoimasta tai luonnonilmiöstä, joka liikuttaa kappaleita. Välillä paperimöykky muuttuu inhimilliseksi olennoksi, jonkinlaiseksi möröksi tai hyväntahtoiseksi hirviöksi, joka vaeltelee yleisön joukossa. Unohtuu, että paperin alla on ihminen. Esiintyjät kuulostelevat paperin liikkeitä ja toimivat sen kanssa varmoin ottein. Kun tanssijat tulevat esiin, heidän tyyntä olemustaan on miellyttävä katsoa.
Paper Piece liikkuu tanssiesityksen, installaation ja performanssin rajamailla. Katsojat saavat liikkua vapaasti tilassa ja tarkastella tapahtumia eri näkökulmista. Kokonaistaideteoksen idea on läsnä ja teos rakentuu komponenteista, joista jokainen on yhtä merkittävä. Ääni, valo, esitystila ja sen suunnittelu, sekä esiintyjät muodostavat erottamattoman kokonaisuuden.
Meri Ekolan valosuunnittelu on outoudessaan onnistunut. Hämärän tunnelmavalaistuksen ja kirkkaan hallivalon vuoropuhelu hämmentää katsojaa ja tuo teokseen rakennetta. Tuomas Norvion paperin rapinaan perustuva äänisuunnittelu muistuttaa ukkosen jylinää. Bassoäänet tuntuvat sisuksissa asti ja ravistelevat katsojaa liikkeelle. Volyymi on tosin herkkäkorvaiselle paikoin turhan kovalla.
Materiaalisen lähtökohdan lisäksi teoksessa näkyy keskiaikaisen tai pohjoismaiseen mytologiaan viittaavan estetiikan vaikutus puhaltimineen ja kanteleineen. Kohtaus, jossa esiintyjät puhaltelevat metsästys- tai sotatorvia muistuttaviin soittimiin toimii absurdiudessaan, mutta jää kokonaisuudesta irralliseksi. Paperi on niin voimakas elementti, että se olisi itsessään riittänyt.
Ohjelmalehtisessä puhutaan jonkinlaisesta jumaluuden ilmentymästä tai korkeammasta voimasta. Olen onnellinen, että luen tekstin vasta jälkeenpäin. Puhe jumaluudesta tuntuu liian alleviivaavalta ja määrittelevältä. Paper Piece on teos, jota on parasta lähestyä ilman ennakkotietoja.
Paperin keveys ja sen suhde painovoimaan tulevat hienosti esiin teoksen loppupuolella, kun esiintyjät nostelevat valtavaa hopeista paperiarkkia. Tämä hypnoottinen, rituaalinomainen kohtaus jää soimaan katsojassa. Keltainen konfetti, joka teoksen lopuksi hiljaa leijuu yleisön ylle, on kuin ylistys keväälle ja auringolle, jonka toivottavasti saamme pian nähdä Pannuhallin ulkopuolellakin.
Sara Grotenfelt
Kirjoittaja on tanssin ja yleisen kirjallisuustieteen opiskelija.
Paper Piece Zodiakin Pannuhallissa 9.-19.4.2015
Idea: Andrius Katinas, Salla Salin, Vera Nevanlinna.
Esitys: Vera Tegelman, Saara Töyrylä, Ninu Lindfors, Vera Nevanlinna, Salla Salin, Andrius Katinas, Tuomas Norvio, Meri Ekola
Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio
Valosuunnittelu: Meri Ekola
Taiteellinen satelliitti: Max Ryynänen
Penkkien rakennus: Heikki Paasonen
Tuotanto: Zodiak- Uuden tanssin keskus, Andrius Katinas
Tukijat: Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Taiteen edistämiskeskus
Sponsori: Tectis Oy
