Elokuussa ensi-iltansa saaneet teokset Saari ajan rajalla ja Saaren halkeamia käsittelevät esitystaiteen keinoin suhdettamme luontoon. Saaristo luo ainutlaatuiset puitteet taiteelle. Paikkasidonnaiset teokset ammentavat merellisestä ympäristöstä ja luonto viimeistelee esityksen senhetkisten olosuhteiden mukaan ainutkertaiseksi.
Saaristoon paikantuva luontosuhde on kriittinen aihe. Muutoksessa oleva Itämeri on luokiteltu erityisen herkäksi alueeksi ja se on yksi saastuneimmista meristä. Tiedon puutteesta ei ainakaan ole kyse. Voidaan pikemminkin puhua ilmastonmuutosta koskevasta tietotulvasta ja sen mukanaan tuomasta ympäristöahdistuksesta. Taide tarjoaa tavoillaan siihen vastavoimaa.
Saari ajan rajalla käsittelee teatterin ja tanssin keinoin luontosuhteen kriisiytymistä ja luo rituaalinomaisen tilan purkaa siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita. Saaren halkeamia puolestaan kutsuu tanssin ja musiikin avulla kosketuksiin luonnon kanssa. Esteettisen elämyksen äärellä painottuu luonnon voimaannuttava vaikutus.
Saari ajan rajalla -teoksessa purjehditaan Turun saaristossa määränpäänä Airistolla sijaitseva autio kallioluoto. Äänimalja, perinteinen hoitava soitin, merkkaa siirtymän veneessä tapahtuvan vapaan kanssakäymisen ja esitystuokioiden välillä. Merimatkan aikana esiintyjät muuttuvat eläväksi radioksi ja virittäytyvät sen eri taajuuksille.
Kuullaan luontoon liittyviä katkelmia, säätiedotteita, iskelmää, mainontaa, uutisia ja tietoiskuja. Nämä viittaavat tahoillaan viihteen, hyvinvoinnin, kulttuurin, kulutuksen, talouden ja tieteen määrittämiin luontokäsityksiin. Hälyttävä ympäristöä koskeva tieto ja kestämättömään kuluttamiseen yllyttävä kulttuuri rinnakkain asetettuina ilmentävät luontosuhteen äärimmäistä ristiriitaisuutta.
Radiopuheen rinnalle lomittuu pohdiskelevia ja kokemuksellisia osuuksia, jotka kuljettavat kohti kallioluodolla toteutuvaa elämystä. Autiosaarella esiintyjät villiintyvät luonnon yhteyteen. Tanssissa sulautetaan yhteen meditaatio-, kamppailu- ja kontaktilajien liikekieltä. Myös katsojat voivat halutessaan yhtyä liikkeeseen. Luonnon äänimaisemaa täydentää ympäristön ”instrumenttien” ja löytömateriaalista tehdyn kanteleen vähäeleinen soitto. Esitys huipentuu katsojat aistivaan ja tietoista läsnäoloa syventävään lopetukseen.
Esitys nostaa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi luonnosta vieraantumisen, mikä osin selittää välinpitämättömyyttä ympäristön tilaa kohtaan. Samalla teos ilmentää sitä, kuinka luontosuhteen katkeaminen on näennäistä. ”Hengitämme samaa ilmaa”, olemme osa luontoa ja siitä täysin riippuvaisia.
Ympäristösuhdettamme käsittelevä esitys pyrkii toivottomuuden sijasta luomaan ”tilan surun kokemiselle, jakamiselle – ja eteenpäin katsomiselle”. Sellaisena teos on rituaali. Purjehdus on siirtymä, autiosaarella kohtaamme monitulkintaisen ”murenemisen”, jonka päätteeksi katsoja voi viettää yksityisen hetken luonnon äärellä jäähyväisten merkeissä. Paluupurjehduksen aikana saamme valokuvan muistoksi autiosaaresta, johon katsoja voi kirjoittaa, mitä haluaa kantaa kokemuksesta mukanaan ja mitä on tärkeää muistaa.
Purjehdusretki saaristoon kääntyy näin sisäiseksi matkaksi, merkitykselliseksi tavaksi vaiheittain käsitellä muuttuvaa luontosuhdettamme. Merkityksen voi kiteyttää luontoyhteyttä vaalivan tanssin uranuurtaja Anna Halprinin näkemykseen, jonka mukaan elävä suhde luontoon vaikuttaa perustavasti tapoihin, joilla kohtelemme ympäristöä, itseämme ja kanssaihmisiä.
Kuva teoksesta Saaren halkeamia. Kuva: Joakim Berghäll.
Saaren halkeamia -teoksessa vaelletaan luontopolkua pitkin Helsingin Vallisaaren keskeisille nähtävyyksille. Pitkälle luonnontilainen saari on myös merkittävä kulttuuriympäristö ja osa Suomenlinnan Unescon maailmanperintökohteen suojavyöhykettä. Puolustusvoimien käytössä ollut saari on vuodesta 2016 alkaen avattu vaiheittain yleisölle.
Vaellusreitin varrella oleva ympäristö muuntuu huikeaksi tanssin ja musiikin näyttämöksi. Esitys on luotu juuri tässä paikassa, ympäristöön sen ehdoilla asettuen. Koreografia, liikekieli ja musiikki ovat orgaanisessa suhteessa luontoon ja rakennettuun tilaan. Kokonaisuudessa välittyy juuri se, mitä ei voi tavoittaa harjoitussaleissa ja näyttämöillä.
Esitys kiinnittyy ennen kaikkea luonnon äärelle herkistävään läsnäoloon. Liikekielen luontoyhteys ilmenee eri tavoin, milloin kontaktia hakevana, milloin taas luovassa suhteessa luontoon, siitä ammentavana. Kehon ja luonnon rytmit ovat vuoropuhelussa keskenään. Pohjolan Gibraltarina tunnetun Kustaanmiekan näköalapaikalla seesteinen virtaavaa liike aavaa merta vasten on erityisen mieleenpainuva näky.
Teoksessa kansanperinteestä innoittuva runolaulu näyttää välittävän omaa luontosuhteen muodostamisen viisauttaan. Kohtauksittain vaihtuvan, yksittäisen instrumentin tuottama musiikki ja luonnon äänet muodostavat kiehtovan äänimaiseman. Erityisen vaikuttavaa on lammen vastarannalta vettä pitkin kantautuvan ja metsän uumeniin painuvan saksofonin soitto. Myös rakennusten akustiikkaa hyödynnetään oivaltavasti.
Käsiohjelman mukaan työryhmä on pohtinut sitä, kuinka luonnon arvostusta ja suojelua voisi edistää taiteen keinoin. Keinojen avaaminen, miten ne toteutuvat teoksen yhteydessä, olisi ollut kiinnostavaa luettavaa. Luontoyhteyden vaalimisen tärkeys on joka tapauksessa ilmeistä.
Helsingin saaristoon on perusteilla uusi nykytaiteen biennaali, jossa osa päätapahtumista sijoittuisivat Vallisaareen. Toivottavasti myös esitystaiteella on sijansa vuonna 2020 avattavassa nykytaiteen tapahtumassa.
Mia Hannula
Kirjoittaja on tanssikritiikko ja taiteen tutkija.
TEHDAS Teatterin vierailuesitys Saari ajan rajalla
21.8. purjeveneessä ja autiolla saarella Turun saaristossa
Ohjaus, käsikirjoitus: Veera Alaverronen
Esiintyjä, käsikirjoitus: Satu Hakamäki, Riikka Kosola
Esiintyjä: Janna Haavisto, Maria Hannonen
Äänisuunnittelu: Arttu Aarnio, Aloyce Angelo Fungafunga
Puvustaja: Amita Kilumanga
Saaren halkeamia 23.8. Vallisaaressa Helsingissä
Konsepti ja ohjaus: Hanna Pihko, Riikka Siirala
Koreografia: Hanna Pihko, Salli Berghäll, Riikka Siirala
Musiikki: Joakim Berghäll, Charlotta Hagfors
Esiintyjät: Hanna Pihko, Riikka Siirala, Salli Berghäll, Joakim Berghäll, Charlotta Hagfors
Puvustus: Saija Siekkinen
Ylin kuva teoksesta Saari ajan rajalla. Kuva: Frans Rinne.
