Kun tanssijan tekniset taidot ovat 15-vuotiaana jo lähes täydelliset, sitä jää miettimään, mitä kaikkea nuori tanssija voi urallaan vielä oppia ja saavuttaa.  Miksei myös sitä, riittääkö näiden ihmelasten motivaatio ammatin loppuun saakka.

Helsingin kansainvälisten balettikilpailujen ensimmäisessä finaalissa tanssijat siirtyivät Kansallisoopperan suurelle näyttämölle.  Pienelle tanssijalle tyhjä, suuri näyttämö on äärimmäisen ankara paikka. En ole aivan varma, onko suuri näyttämö ylipäätään paras paikka balettikilpailuille. Yhdellä värillä valaistu korkea takafondi ja näyttämön tyhjyys saavat jokaisen tanssijan näyttämään kokoaan pienemmältä, kuin kutistuneelta Liisalta Ihmemaassa. Vain harvalla kilpailijalla on niin suuri esiintymiskarisma, että se riittää täyttämään ympäröivän tyhjyyden. Suomen seniorikilpailijoiden Maria Baranovan sekä Emmi Pennasen ja Turkin Emceran Taniksen nykytanssinumerot olivat tässä mielessä harvinaisia suorituksia. Lisäksi suuren näyttämön permanto on niin tasainen, että kymmenen ensimmäistä riviä joutuu katselemaan tanssijaa alaviistosta, hameen alle. Jalkatekniikka jää helposti edessä istuvan pään taakse. Kansallisoopperan suuri näyttämö sopii ooppera- ja balettiteosten näyttämöksi, jossa lavasteet ja valot luovat kokonaisvaltaisen tunnelman. Balettikilpailuille se tuntuu olevan väärä paikka.

Tiistain finaalissa esiintyi kuusi juniorisarjan kilpailijaa. Nopea kierros yleisön joukossa paljasti, että suosikiksi on noussut Italian Francisco Gabriela Frola. Nuori mies esitti finaalissa ensin variaation baletista Esmeralda ja toisena vallankumousvariaation baletista Flames of Paris. Prinssisarjan nuorukainen otti yleisönkerta toisensa jälkeen. Hajaääniä yleisögallupissa nappasi myös kiinalainen piruettihirviö Jingchang Gu, jonka esittämä nykytanssinumero Lonely Clown oli juniorisarjan paras.

Keskiviikkona nähdään loput juniorisarjan finalistit. Kovan vastuksen tiistaina esiintyneille kilpailijoille tarjoaa ainakin Kanadan Katherine Gazda.

Liisa Vihmanen

Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka laittoi 7-vuotiaana balettitossut jalkaansa, eikä ole saanut niitä vieläkään pois.

————————————————————————

Seniorisarjalaiset

Seniorisarjan klassisia numeroita leimasi yliyrittäminen. Tämä kostautui usealle tanssijalle pieninä teknisinä virheinä tai puutteina liikkeissä, jopa varmatkin esiintyjät liukastelivat näyttämöllä. Suurelle näyttämölle siirtyminen tuntui luovan kovan paineen täydelliselle suoritukselle.

Parhaiten klassisessa ohjelmistossa onnistui Filippiinien Candice Adea ja hänen välierissä karsiutunut partnerinsa. Dianan ja Acteonin pas de deux Esmeraldasta oli Adean juhlaa. Pienikokoinen tanssijatar täytti olemuksellaan ja tekniikallaan koko näyttämön. Tässä tapauksessa ”pyrotekniikka” oli paikallaan. Jotkut nostoista muistuttivat enemmän pariluistelua kuin klassista balettia.

Seniorisarjassa nähtiin peräkkäin kaksi varsin eritasoista versiota Don Quixoten Grand Pas de Deuxista. Hauskasti osui kun Kuubalaisen Rodrigo Almaralesin versiossa tanssijat olivat pukeutuneet tulenpunaisiin asuihin ja sitä heti seuranneessa kiinalaisen Yun Wangin versiossa Kitri ja härkätaistelija olivat valkoisissa asuissa. Nämä asujen väritkin kuvasivat versioita. Almarales oli ulkonäöllisesti upea härkätaistelija, jonka suoritus oli tulinen mutta levoton. Wang taas oli liiankin levollinen espanjatar, mutta suoritti teoksen hyvällä tekniikalla.

Suomalaiset loistivat nykyteoksissa

Emmi Pennanen ja Turkkia edustava Emrecan Tannis onnistuivat erinomaisesti Tanniksen heille tekemässään nykykoreografiassa Sema. Liike oli hallittua ja koreografia onnistunut. Eritoten tanssijoiden yhdessä työskentely oli selkeää ja loppuun asti vietyä. Heidän välinen ilmaisullinen rauha oli miellyttävää katsottavaa ja teos kantoi ensimmäisestä liikkeestä viimeiseen.

Maria Baranova puolestaan esitti, jo välierissä kertaalleen nähdyn, Juha Kirjosen koreografian Perhonen. Nyt tosin koreografia nähtiin kokonaisuudessaan. Tarvitaan Baranovan kaltainen tanssija, jotta Mozartin Sielunmessun musiikki ei syö tanssilta kaikkea tilaa. Baranovan ilmaisussa oli hyvää imua. Hän sai liikkeisiin tunnetta olematta kuitenkaan pateettinen, joka on vaarana näin vahvan musiikin kanssa.

Muutoin nykyteokset olivat melko tasaisia. Kiinalaisen Wangin Letting Go With Love oli kevyttä katsottaa, kuten myös Romaniaa edustavan Andrei Cozlcin Fragmento Rahmaninovin musiikkiin.  Varsinaista sytyttäjää ei ollut. Tuntui kuin tanssijat olisivat jo näyttäneet kaiken.

Finaalit jatkuvat tänään, ja näyttämölle nousee viimeinen suomalaisedustaja Emilia Karmitsa.

Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström

FM, tanssija-koreografi, tanssintutkija