Oulun kaupunginteatteri ja Jojo – Oulun tanssin keskus julkistivat alkuvuodesta yhteistyösopimuksensa. Sopimuksella halutaan vakiinnuttaa teatterin ja JoJon välille pitkäjänteisempi yhteistyö. Teatterin toimitusjohtaja Arto Valkama ja JoJon toiminnanjohtaja Helena Jäykkä haluavat sopimuksella selkiyttää yhteistyön käytäntöjä.
Valkaman mukaan sopimuksen myötä yhteistyötä pystytään kummankin taholta suunnittelemaan sisällöllisesti pidemmälle. Teatteri ja JoJo ovat vuosien mittaan toteuttaneet yhteistyötä tapauskohtaisesti. Esimerkiksi vuosina 1999-2008 yhdessä tuotettiin tanssigaaloja ja vuonna 2005 Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän sekä Jyrki Karttusen Keiju-teoksen vierailut. Mikko Koukin ja Arto Valkaman aloittaessa teatterin johdossa JoJon taiteellinen johtaja Satu Tuomisto ja Helena Jäykkä ottivat yhteyttä ja ehdotti yhteistyön jatkamista. Vuonna 2011 kaupunginteatterin näyttämölle tuotiin yhdessä Tero Saarinen Companyn Blossom and Decay –ilta jossa nähtiin teokset Man in a Room ja Absent Presence. Syksyllä 2012 Satu Tuomiston Vimmaa toteutettiin yhteistuotantona.
Näiden jälkeen ja Jäykän iloksi Kouki ja Valkama tarjosivat pitkäjänteisemmän yhteistyösopimuksen tekemistä. Sekä teatterissa että JoJossa henkilökunta on ottanut sopimuksen hyvin vastaan. Sen myötä selkiytyy, miten yhteistuotantojen ja vierailujen kanssa toimitaan. Esimerkiksi vuosittaiset määrät ja ajankohdat on sovittu pitkällä tähtäimellä, joten asiasta ei tarvitse joka kerta neuvotella uudestaan. Tämä helpottaa JoJossa vierailuesitysten valintaa. Valkaman mukaan näin vierailuesitysten ja yhteistuotantojen tekeminen vakiintuu. Seuraava yhteistuontanto toteutuukin loppukeväällä 2013. Teatterilla ja JoJolla on myös alustavia suunnitelmia yhteistuotannosta vuodelle 2014.
Valkama ja Jäykkä toivovat, että heidän toimintansa tarjoaa esimerkin muille teattereille ja tanssin tuotantotahoille siitä, mitä yhdessä voi tehdä. ”Testaamme erilaisia yhteistuotantomalleja, joista onnistuneimpia voidaan varmasti soveltaa myös muissa kaupungeissa”, kummatkin toteavat. Tällä hetkellä yhteistuotanto tarkoittaa uuden teoksen tuottamista yhdessä jonkin vapaan kentän tanssiryhmän kanssa. Yhteistuotannosta neuvotellaan yhdessä, mutta vierailujen kohdalla valinnan ja ehdotukset tekee JoJo.
Yhteistyön kautta teatteri ja JoJo pyrkivät löytämään tanssille Oulussa uusia yleisöjä. JoJolle teatteri tarjoaa profiililtaan erilaisen paikan esittää tanssia. Suuri näyttämö mahdollistaa isompien vierailujen tuomisen Ouluun, joten niin JoJon kuin teatterinkin ohjelmisto laajenee. JoJo saa yhteistyön kautta myös lisäresursseja tanssiesitysten markkinointiin ja näkyvyyteen.
Valkama näkee, että teatterin yleisölle ohjelmiston laajenemisesta tanssin puolelle on pelkkää etua. Tanssivierailujen kautta ohjelmistoon tulee sellaisia esityksiä, joita Valkaman mukaan ei paikallisesti pystyttäisi tuottamaan. Jäykälle teatteriyleisö tarjoaa taas mahdollisuuden laajentaa tanssin yleisöpohjaa: ”Toivomme, että teatterin katsojat rikastuttavat kokemusmaailmaansa nyt myös tanssitaiteella”.
Yleisö tarjoaa yhteistyölle mahdollisuuksia, mutta Valkama näkee sen myös suurena haasteena. Yleisöltä ei vielä ole ehtinyt tulemaan palautetta yhteistyösopimuksesta ja tanssiesitysten lisääntymisestä ohjelmistossa. Yhtenä sopimuksen tavoitteena on palvella yleisöä tanssiohjelmistolla pitkäjänteisemmin. Kun tanssia on vakiintuneesti teatterissa tarjolla, niin sen uskotaan löytävän siitä kiinnostunut yleisö. Lisäksi Jäykkä toivoo, että yhteistyö kasvattaa mielenkiintoa tanssia kohtaan. Teatterin henkilökunnan ammattitaidon kanssa voidaan myös löytää ratkaisuja tanssin yleisöpohjan laajentamiseen.
Valkama toivoo, että pitkäjänteinen yhteistyö kaupunginteatterin ja JoJon välillä johtaa lopulta eri taiteenalojen sekoittumiseen ja karkean lokeroinnin poistamiseen puhe- ja tanssiteatterin väliltä. Parhaimmillaan yhteistyön tuloksena voidaan monipuolistaa tanssin ja puheteatterin sekoittumista ja tuoda uusia näkemyksiä myös taiteellisesti yhdessä tekemiseen. Jäykkä taas visioi, että säännöllinen, ajankohtainen ja korkeatasoinen tanssiohjelmisto kaupunginteatterissa kasvattaa tanssiesitysten yleisöä ja siten edistää molempien tahojen toimintaa. Kysyttäessä voisiko yhteistyö johtaa oman tanssiryhmän syntymiseen kaupunginteatterin sisälle kummatkin vastaavat, että ajatuksella on leikitelty.
Jäykkä kuitenkin vielä pitää kiinni siitä, että JoJo on tuotantokeskus, ei tanssiteatteri. JoJon intresseissä on pyrkiä luomaan pitempiaikaisia työsuhteita tanssitaiteilijoille. Tämän puolesta tanssijoiden palkkaaminen pidemmäksi aikaa taloon kiinnostaa osana JoJon toimintaa, joten asian kehittelyä jatketaan. Tulevaisuudessa tanssiryhmän toimintaa voisi teatterissa pilotoida, jos se näyttää kummastakin hedelmälliseltä ja sille on taloudelliset edellytykset.
Onkin kiinnostava seurata mihin Oulun kaupunginteatterin ja JoJon pitkäjänteisempi yhteistyö johtaa. Tarjoaako se ideoita uusiksi toimintamuodoiksi esimerkiksi kaupunginteattereiden ja tanssin aluekeskusten välille eri puolella Suomea? Avaako se uusia mahdollisuuksia tanssin kiertuetoiminnan kasvattamiseksi? Uskoisin, että nimenomaan yhteistyöllä, joka lähtee toimijoista itsestään, pystytään muuttamaan kulttuuritoimijoiden rakenteita ja vahvistamaan koko kentän toimintaan.
Saara Moisio
