Pyhäjärvellä osana Täydenkuun tanssit –festivaalia pidettiin 24.7. Writing Movement -hankkeen tanssikirjoitusaiheinen keskustelu, neljäs laatuaan. Keskustelu toteutettiin tällä kertaa osallistavana keskustelutyöpajana. Paikalla Hotelli Pyhäsalmen kokoustilassa oli yhteensä kymmenkunta tanssitaiteilijaa sekä nykytanssin parissa toimivaa muuta ammattilaista tanssin kentältä. Otsikkona oli ”Mitä tanssikritiikin jälkeen?”, rinnastettuna koko festivaalin tämän vuoden ”After Contemporary – Mitä nykytanssin jälkeen?” –teemaan. Keskustelu pidettiin englanniksi, koska paikalla oli festivaalin ulkomaalaisia taiteilijoita, ja sen veti Writing Movement -hankkeen Liikekieli.comissa toimiva koordinaattori Jenni Sainio.
Osallistujat jakautuivat kahteen ryhmään, joissa pohdittiin tanssin ja kirjoittamisen suhdetta alla olevien kysymysten pohjalta. Lopuksi ryhmät kokoontuivat yhteen esittelemään pohdintansa tulokset kaikille, ja keskustelua aiheesta käytiin yhdessä.
Kysymyssarja I
1. Missä kaikkialla tapahtuu / on tanssia?
2. Mitä tanssin eri muotoja on?
3. Miksi tanssia tehdään?
4. Missä kaikkialla on tanssista kirjoittamista?
5. Mitä erilaisia tanssista kirjoittamisen muotoja on?
6. Miksi tanssista kirjoitetaan?
Kysymyssarja II
1. Miksi tanssikritiikkejä (=päivälehtikritiikkejä) tehdään? Kuka tarvitsee niitä?
2. Mitä tanssitaiteilija odottaa tanssikritiikiltä / muulta tanssista kirjoittamiselta?
3. Mitä tanssista kirjoittava henkilö odottaa tanssilta?
4. Mitä ovat / voisivat olla uudet, tulollaan olevat tanssista kirjoittamisen muodot? Ratkaisut? Utopiat? Unelmat?
Kuvassa hankekoordinaattori Jenni Sainio.
Käytettävissä olleessa lyhyessä ajassa ryhmät paneutuivat vain osaan kysymyksiä, ja seuraavanlaisia ajatuksia heräsi: tanssi on valtavan paljon muutakin kuin vain tanssiesityksiä. Tanssia on kaikkialla, kun havainnoi ympäristöään tanssin linssillä. Sitä on myös liikkeenä ja tuntemuksina ihmisen sisällä; toisaalta yhtä lailla vaikkapa diskoissa ja klubeilla. Tanssi toteutuu myös organisoituna toimintana eri alakulttuurien piirissä – ja tanssia on myös itsekseen oman itsensä kanssa tanssiminen.
Tanssista kirjoittamista löytyy muun muassa apurahahakemuksista, markkinointi- ja tiedotusteksteistä, henkilöhaastatteluista, käsiohjelmista, tutkimusteksteistä, artikkeleista, kirjoista, facebook -keskusteluista ja privaattiviesteistä. Eräs taiteilija kommentoi tähän, että hän on uusimman teoksensa työstämisvaiheessa ottanut prosessiin mukaan kirjoittajan havainnoimaan tanssia ja sanallistamaan näkemäänsä.
Taiteilijat perustelivat tanssintekemistään keinona oman eksistenssin ilmaisemiseksi, sen ymmärtämiseksi. Kyse on sillanrakentamisesta itsen ja maailman välille, asioiden jäsentämisestä ja suhteuttamisesta, ajattelemisesta ilman sanoja tanssin keinoin. Tanssista kirjoitettua tekstiä puolestaan voi kuvata nuolena, joka osoittaa tapahtuvaan tai tapahtuneeseen tanssiin.
Tanssista kirjoitetaan muun muassa siksi, koska kriitikko tarvitsee työstään rahansa, koska yleisö haluaa lukea tekstin, ja koska tanssidiskurssi – tosin melko pinnallinen, ei-syvädiskurssi – tarvitsee tekstin. Tanssikritiikki vaikuttaa aina tavalla tai toisella tanssintekijään. Kriitikot saivat kuulla taiteilijoilta kunniansa keskustelussa konventionaalisesta kritiikistä: he vaikuttavat usein kirjoittavansa kaikesta samojen linssien takaa. Keskustelussa peräänkuulutettiin kirjoittajille konkreettisia mahdollisuuksia erikoistua jonkin tietyn tanssin muodon kirjoittamisen taitajaksi, jotta kirjoittamisessa näkyisi syvä asiantuntemus.
Unelmat? Se, että tanssintekijät alkaisivat itse kirjoittaa enemmän taiteestaan, tekstejä julkaistaisiin selkeästi määritellyille kohderyhmille, sekä hidas taidekirjoittaminen ja kritiikki eli paneutuvat, pidemmät tekstit. Myös kirjoittajille alettiin hahmotella fyysisen harjoittelun ehdottamista, kehollista kokemusta tanssitaiteesta. Todettiin, että monesti kirjoittajat luovat lukevan yleisön tarpeet, ja että tieto tanssista tarvitaan kirjallisessa muodossa usein nopeasti, koska tanssin esityskaudet ovat lyhyitä. Keskustelun lopuksi palattiin vielä kritiikkiin. Eräs osallistuja totesi, että hyvä kritiikki on kuin kutsu taiteen äärelle; vetovoimainen, kutkuttamaan jäävä ja innostava.
Jenni Sainio
Kirjoittaja on esittävän taiteen ammattilainen: ohjaaja, tuottaja, esiintyjä, kirjoittaja; tällä hetkellä myös Writing Movement -hankkeen koordinaattori yhdessä Liikekieli.comin päätoimittaja Veera Lambergin kanssa. Hänen sydäntään lähimpänä on nykytanssi ja fyysinen teatteri – sekä liike ylipäätään kaikissa muodoissaan.
