Käyntiin polkaistu Liikekieli.comin Writing Movement -kirjoitustyöpaja aloitti ruotimalla tanssikritiikkiä. Julkaisemme pajassa syntyneita kirjoituksia ja toivomme myös osallistumista keskusteluun!

Lisää työpajasta voit lukea täältä ja koko Writing Movement -hankkeesta täältä.

Kekäläisen kinesteettinen puhe

Hän maistelee sanoja suussaan, identiteettiä, omaa nimeään, kieltä ja sukupuolta,englanniksi ja suomeksi.

Sanna Kekäläinen esiintyy itse ja lausuu teoksen alussa sanoja ja asioita, joita hän käsittelee sooloteoksessaan Queer Elegioita. Hetki tuntuu kinesteettisenä kokemuksena omassa suussa. Mitä suun lihaksia käytämme puhuttaessa eri kieliä, miltä puhdas artikulointi tuntuu, miten puhe muuttaa ilmeitämme?

Teos rakentui puhumiselle, jota osasi ounastella teoksen nimestä. Elegioista, jotka viittavat antiikin ajan runoelmiin. Puhumisen yhteydessä tanssijan elekieli korostui ja se oli queeria. Kävelytyylistä tai istumisen tavasta havaitsi sukupuolellisia viittauksia, mutta rajat häivytettiin. Soolon liikemateriaali näyttäytyi tulkitsijana puheelle. Välillä liike oli kuin ajatustutkielma tai pohdinnan markkeeraus. Puhe tuntui kehollisena kokemuksena, liike ei. Syynä saattoi olla liikkeen selvittävä ote tai estetiikka. Tanssimateriaali ei liikuttanut, mutta kehollisuus kyllä.

Kekäläinen avasi soolossaan omia taiteellisen työskentelyn teemoja, pohdintoja uusimmasta teoksesta ja auttoi katsojaa tulkitsemaan tai ymmärtämään, jos joku niin halusi. Taiteilija antoi  lukuohjeita ja toisaalta esitti monta kysymystä, kysymyksiä isoihin aiheisiin. Sanotaan, että Kekäläinen tekee poliittista tanssia. Soolossa poliittisuus saattaa herkästi yksilöityä tai muuttua henkilökohtaiseksi teemaksi. Kyseisessä soolossa kävi niin, että identiteettiteemaa tarkasteli yksilön näkökulmasta ja identiteettien moneus jäi etäiseksi. Mielestäni kulttuurinen identiteetti ei ole irrallinen yksilön muusta identiteetistä, vaan sitä muokkaava tekijä. Tosin teoksen tarkoituksena olikin kritisoida yhteiskunnan ja ympäristön tapaa luokitella ja lokeroida yksilö.

Visuaalisesti lava edusti kohdiltaan eri tapoja käsitellä asioita. Tuolin luona kerrottiin unia, mielikuvia ja tarinoita, miksauspöydän takana avattiin näkökulmia, keskellä salia tehtiin päätelmiä ja takalavalla olevien kuusien luona kritisoitiin lokeroivaa yhteiskuntaa. Teoksen lopussa pohdinnasta päästettiin irti. Ei enää ajatellut, vaan unohtui, unohtui tumman basson resonoidessa kehossa.

Heini Tuoresmäki

Kirjoittaja toimii tanssinopettajana ja on kirjoittanut Liikekieleen vuodesta 2007.

Queer elegioita: valintojen tanssia

Kiasma-teatteri 28.9.2013

Aikaisemmin näkemäni K&C Kekäläinen & Companyn teokset livenä: 0 kpl

Ennakkoluulot, -odotukset ja tuntemukset: alastomuutta, tekokuusia, jännittää

Queer elegioita -teos avaa mahdollisuuden seurata Kekäläisen tutkimusta ja siitä syntyviä ehdotelmia sukupuolen esittämiseksi. Aihetta käsitellään kielen, ruumiin, muistojen ja Kekäläisen oman lähihistorian kautta. Teokseen liittyvät subjektiiviset ehdotelmani ovat seuraavanlaiset:

Ensimmäinen ehdotus VALTA: Tanssilla on valtaa. Sillä on eritystä valtaa luoda puitteet erilaisten diskurssien käsittelyyn. Se antaa luvan, vapauttaa katsojan katsomaan ihmistä sen eri ilmenemismuodoissaan. Näyttämö luo kontekstin, jossa saa tuijottaa; tuijottaa vaikkapa alastoman naisen ja muovikuusen välistä seksikohtausta.

Toinen ehdotus VALINNAT: Kaikki liike on ruumiisiimme rakennettua, mutta liikkeemme paljastavat myös valintojamme, tietoisia tai tiedostamattomia. Kekäläinen käsittelee taitavasti muuntautumista, valintoja, outoutta, vapautta. Eräänlainen fallos-symboli, sukka, alushousuissa Kekäläinen liikkuu erilailla kuin ilman sukkaa. Käsissä sukat muodostuvat omiksi eliöikseen, omiksi elämikseen, irrallisina muusta ruumiista. Ihmiset valitsevat tapansa esittää omaa sukupuoltaan. Omat lapsuudenmuistot virtaavat pintaan: esitimme miehiä, sukat alushousuihin tungettuina. Aikuisena tätä ei tehdä. Se ei sovi eikä sovellu, ainakaan teatteritilan ulkopuolelle.

Kolmas ehdotus VAPAUS: Katsojana vapaudun Kekäläisen tavoista työskennellä. Hän ehdottaa, ei saarnaa. Hän kertoo unestaan, jossa äidistä muuttuukin mies: äidille kasvaa penis; mitä sitten? Kekäläisen tanssissa katsoja-esiintyjäsuhde sekä teatteritila näyttäytyvät kokeilun ja leikin tyyssijana. Vapauttavaa. Niin on myös Kekäläisen pitkäaikainen työskentely alastomuuden kanssa. Liha on lihaa. Ruumista tulee esiin muutakin kuin rinnat ja genitaalialueet. Siitä tulee olemisen muoto. Tässä tapauksessa muoto on juuri sellainen, millaisena se valitaan esitettävän.

Maija Ikonen

Kirjoittaja on 28-vuotias freelance-tanssitaiteilija, joka haluaa oppia lihallistamaan sanoja.

Queer-elegioita – miten niin elegioita?

Sanna Kekäläisen uusi teos jatkaa esiintyjän sanoin 24 vuotta kestänyttä sukupuolen ja identiteetin tutkimusprojektia. Näyttämöllä nähdään tunnin verran huumoria, itseironian pilkuttamaa itsetuntemusta, mutta myös hämmennystä ja ilmeisen päättymätöntä etsimistä.

Rakenteeltaan teos perustuu puhe- ja liiikejaksojen vuorottelulle. Pidän Kekäläisen kieltä ja sen dramaturgiaa epätaisena. Kielen konkretia ohjaa ja vie helposti mukanaan liikettä enemmän, tarjoaa tulkintaehdotuksia ja jättää liikkeen varjoonsa. Esimerkiksi puhutut unijaksot tarjoavat teoksen tematiikan kannalta tärkeää materiaalia, mutta ne eivät heppoista psykologisointia synnyttävänä yli- tai ohitodellisena tilana pärjää konkreettiselle, lihaksikkaalle liikkeelle. Liike on kauttaaltaan rajumpaa, kovempaa ja rohkeampaa kieltä kuin teksti.

Tanssitut kohtaukset ovat komeita, intensiivisiä ja virtuoosisia. Kekäläisen liikkeessä on aina ollut butoa, yhdistelmä tanssijan sukupuolta ja sen ylittävää ylesinhimillistä syvyydellistä ilmaisua. Alastomuus on ollut myös olennainen osa Kekäläisen teoksia, ja tässäkin riisuutuminen toimi metaforisena sukupuolen riisumisen tilana. Riisumista seuraavat pukeutumiset ovat sukupuolten ja identiteettien rakentamista niukoin sukupuolta määrittävin vaatekappalein.

Missä on melankolia, jonka tanssija toistaa puheessaan moneen kertaan? Itse pidän avaimena kaksiosaista kohtausta, jossa housupukuinen stand up -koomikkomaisesti vääntelehtivä luennoitsija aikoo kertoa meille penetraatiosta. Nyt viedään teoretisoitu ja käsitteellinen genitaalipuhe märkään praksikseen. Tanssija suorittaa yläosa paljaana teoksen ainoan seksikohtauksen, rakastelun tai masturboinnin kuusen kanssa.

Kuusikohtaus paljastanee, että juuri tämän teoksen vastaanottaminen on olennaisesti suhteessa katsojan omiin kypsyyden, identiteetin ja halun tiloihin. Sen voi nähdä koomisena runkkauskohtauksena, ja kieltämättä me kaikki nauroimme makeasti. Mutta entä jos se on myös elegisenabsurdi kahdenvälinen rakkauskohtaus? Tässäkö on 24 vuoden pohdinnan ja etsimisen tulema, identiteetintutkija ja Suomen korpien vihreä klisee tekemässä tarkkaan ottaen mitä ja miksi?

Aarne Toivonen

Kirjoittaja on somerolainen free lance -toimittaja, jota kiinnostavat erityisesti tilaan ja aikaan tehdyt äänen, liikkeen ja esittämisen prosessit.

¤¤¤

Queer elegioita – Queer elegies

Käsikirjoitus, koreografia, teksti ja tanssi: Sanna Kekäläinen

Valosuunnittelu: Heikki Paasonen

Musiikki: Dmitri Shostakovich, Niko Likainen

Tuotantovastaava: Lilja Lehmuskallio

Tuotanto: K&C Kekäläinen Company/Kiasma- teatteri