Käyntiin polkaistu Liikekieli.comin Writing Movement -kirjoitustyöpaja aloitti ruotimalla tanssikritiikkiä. Julkaisemme pajassa syntyneita kirjoituksia ja toivomme myös osallistumista keskusteluun!

Lisää työpajasta voit lukea täältä ja koko Writing Movement -hankkeesta täältä.

Kuolema lähtee lentoon

Kuoleman voi kohdata kahdella tapaa, joko raskaasti luhistumalla sen lopullisuuteen tai kevyesti lähtemällä sen kanssa lentoon. Näin on tulkittavissa Karttunen Kollektivin Lacrimae-esityksestä, jossa säveltäjä Eero Hämeenniemi sekä tanssijat Sari Lakso ja Jyrki Karttunen improvisoivat barokkioopperoiden kuolinkohtauksia. Hämeenniemen improvisaatiossa keskeisenä lähteenä on renessanssiajan säveltäjän John Dowlandin Lachrimae antique.

Teos on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisen tanssii Lakso ja toisen Karttunen. Hämeenniemen pianoimprovisaatiot säestävät, mutta myös tulkitsevat Lakson ja Karttusen liikettä. Muusikon ja tanssijoiden välinen vuorovaikutus improvisaatiossa on herkullista seurattavaa. Parasta on kuitenkin kokonaisuus, joka syntyy, kun kaksi eri tyylistä tanssijaa tulkistee samaa teemaa.

Ensimmäisessä osassa niin musiikissa kuin Lakson liikkeessäkin on raskas pohjavire. Vaikutelma syntyy vahvasti maahan juurrutetuista jaloista, kohti ruumista ja maata kääntyvästä liikkeestä sekä käsien ja sormien voimakkaista koukistuksista. Tiiti Hynnisen valosuunnittelu korostaa painostavaa tunnelmaa. Tummaksi valaistu lattia ja loppua kohden voimistuva punainen kajo saavat kuoleman  tuntumaan vääjäämättömältä mustalta aukolta, johon kaikki loppuu. Tämä perinteisen synkkä tulkinta toimii kuitenkin hyvänä vastinparina Karttusen improvisaatiolle.

Esityksen toisessa osassa teeman käsittelyyn tulee Karttuselle ominaista keveyttä ja humoristisuutta. Hämeenniemen ja Karttusen välisessä vuorovaikutuksessa on kiusoittelua ja oopperassa loputtoman pitkiltä tuntuvien kuolinkohtausten parodiointia. Karttusen lennokkaassa liikkeessä ja koko olemuksessa kuolema otetaan vastaan avoimesti ja uutena alkuna. Raikas, pastellinsävyinen ja varjoilla leikittelevä valaistus korostaa tätä tunnelmaa onnistuneesti. Yhtäkkiä kuolinkohtauksia käsittelevästä teoksesta huomaakin poistuvansa helpottuneena. Kuolema ei olekaan kaiken loppu vaan mahdollisuus johonkin uuteen. Tällä tavoin teos sopii myös hienosti toimintansa lopettavan Karttunen Kollektivin jäähyväisesitykseksi.

Saara Moisio

Kirjoittaja on liiketaloutta, teatteritiedettä ja taidehallintoa opiskellut filosofian maisteri, joka haluaa vaikuttaa tanssitaiteen asemaan ja arvostukseen yhteiskunnassa.

¤¤¤

Karttunen Kollektiv: Lacrimae, 2.10.2013 Kulttuurikeskus Stoa

Tanssi: Jyrki Karttunen ja Sari Lakso

Piano: Eero Hämeenniemi

Musiikki: John Dowland: Lachrimae antique, Francesco Cavalli: Lamento di Apollo oopperasta Gli amori di Apollo e di Dafne, Antonio Vivaldi: In somno profundo oratoriosta Juditha triumphans, Henry Purcell: Dido’s lament oopperasta dido and Aeneas, Claudio Monteverdi: Lamento d’Arianna, John Dowland / Hämeenniemi: Parafraasi teoksesta Lachrimae antique.

Valosuunnittelu: Tiiti Hynninen

Pukusuunnittelu: Kaisa Koiso-Kanttila

Tuotanto: Karttunen Kollektiv sekä Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali

¤¤¤

Myös Sari Palmgren on kirjoittanut Lacrimae-teoksesta Liikekieli.comiin.