Writing Movement – Kokkola: keskustelua tanssikirjoittamisen tarpeellisuudesta

Liikekieli.comin ensimmäisessä Writing Movement -hankkeen keskustelutilaisuudessa Kokkolan Talvitansseilla pohdittiin tarvitseeko tanssista kirjoittaa? Miten siitä tulisi kirjoittaa ja kuka tanssista saa kirjoittaa? Tilaisuuden alusti freelancer, tanssikriitikko ja kirjailija Hannele Jyrkkä, jonka lisäksi paneeliin osallistuivat Keskipohjanmaa-lehden kulttuuritoimituksen päällikkö Tiina Ruotsala ja paikallinen tanssikriitikko, tanssipedagogi Raija Ilo.

Writing Movement -keskustelu Kokkolan Talvitansseilla, Kokkolan kaupunginkirjastossa, kuvassa: Veera Lamberg, Hannele Jyrkkä, Tiina Ruotsala ja Raija Ilo. Kuva: Roy Pietilä
Writing Movement -keskustelu Kokkolan Talvitansseilla, Kokkolan kaupunginkirjastossa, kuvassa: Veera Lamberg, Hannele Jyrkkä, Tiina Ruotsala ja Raija Ilo. Kuva: Roy Pietilä

Hannele Jyrkän alustuksessa kysymykseen ”tarvitaanko tanssikirjoittamista?” tuli suora kyllä-vastaus. Kirjoittamista tarvitaan, jotta voidaan jakaa tietoa ja ylläpitää marginaalista taidemuotoa. Jyrkkä korosti, että ”juuriin menevän” arvioinnin lisäksi tarvitaan journalismia, tanssitaiteilijoiden omia puheenvuoroja ja tutkimusta: ”Hetken taiteelle on kaikki dokumentointi tarpeen.” Jyrkkä on itse toimittanut Tanssintekijät ja Nykykoreografin jalanjäljissä -teokset. Näiden prosessien myötä hän on huomannut, että tanssin sanallistamisessa on tapahtunut myönteinen asennemuutos. Nykyään tanssitaiteilijat eivät vierasta taiteestaan kirjoittamista yhtä paljon kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.

Palstatila vähenee, mutta kirjoittajien kenttä on monipuolistunut

Alustuksessa Jyrkkä esitti muutamia ajatuksia toimivasta tanssiarviosta. Hyvässä arviossa yhdistyvät asiantuntijan näkemys teoksesta ja itsenäisen kirjoittajan teko. Toimiva arvio syntyy siitä, että kirjoittaja reagoi teokseen ja toimii kirjoittaessaan sen herättämien ajatusten mukaan. Hyvin kirjoitettu tanssiarvio on oma taideteoksensa.

Janet Adsheadin malli on Jyrkän mielestä myös hyvä lähtökohta. Siinä yhdistyvät kuvailu, analyysi, tulkinta ja suhteutus laajempaan kontekstiin. Arviota kirjoittaessa voi joutua tasapainoilemaan analyyttisyyden ja mainostekstin välillä. Tällöin kirjoittajan tulee pohtia omia kriteereitään ja jutun julkaisukanavaa. Kokonaisuudessaan Jyrkkä toivoo, että arvioissa näkyisivät kirjoittajan oma tausta, näkökulma ja katsomishetki. Arvion tulisi olla ”kokonaisuuden ymmärryksen yritys”.

Viimeiset 20 vuotta on toistettu hokemaa, että taidekritiikki on kriisissä. Jyrkän mielestä tästä kriisistä nousemiseen yhteistyöstä, moniäänisyydestä, erilaisista kokeiluista ja foorumeista voisi löytyä mahdollisuuksia. Toisaalta tanssikritiikki ei ole kriisissä, koska kenttä niin taiteilijoissa kuin kirjoittajissakin on monipuolistunut. Keskustelulle ja kohtaamisille on kuitenkin aina tarvetta. Alustuksen jälkeen keskustelussa pohdittiinkin tanssikirjoittamisen nykytilaa, minkälainen se on maakunnassa, kenelle tanssista kirjoitetaan, mistä kirjoitetaan ja miten siitä kirjoitetaan.

Tiina Ruotsala vastasi maakuntalehden näkökulmasta tanssikirjoittamisen tilaan, että resurssit ja palstatila ovat vähissä, kuten kaikkialla. Journalistisen ajattelun mukaan arviot ja ennakkojutut kirjoitetaan lukijoille, mahdolliselle yleisölle, ei esityksen taiteilijoille. Maakuntalehden kulttuurisivuilla halutaan tukea maakunnan kulttuuria ja nostaa sitä esiin. Ruotsala näkeekin, että Keskipohjanmaan sivuilla on alueellisesti tanssi hyvin esillä. Jyrkkä myönsi myös, että palstatila vähenee ja edelleen olisi hienoa päästä tanssiartikkelilla päivälehden pääjutuksi. Sanomalehti kirjoittelussa alueellisuus olisi myös tarpeen. Kirjoitukset keskittyvät vielä liiaksi pääkaupunkiseudulle.

Kenelle, mistä ja miten kirjoitetaan?

Kirjoittaessaan Jyrkkä ajattelee lukijaa, mutta ei halua tehdä kategorioita lukijoiden välillä vaan mielellään kirjoittaa kaikille. Kirjoituksen tyyli voi vaihdella riippuen mediasta ja foorumista, esimerkiksi Helsingin Sanomiin Jyrkkä kirjoittaa kuvailevasti, mutta Teatteri ja Tanssi -lehteen analyyttisemmin.  Lopulta on myös kirjoitettava itselle, jotta kirjoittaminen jaksaa innostaa.

Keskipohjanmaahan kirjoittava Raija Ilo korosti myös, että kirjoittaessa pitää ajatella lukijaa ja ketään ei saa väheksyä. Maakuntalehteen kirjoitettavan arvion tulee avata tanssitaidetta ja antaa jokaiselle jotain. Tanssipedagogina Ilo haluaa jakaa tietoa tanssista. Joskus kirjoittaessaan mielessä ovat esimerkiksi opettamiensa lasten vanhemmat, joille tanssitaide voi vielä tarkoittaa Tanssii tähtien kanssa -kilpailua.

Kirjoittamisen kohteet valikoituvat panelisteilla melko erilaisin perustein. Freelancerilla käytettävissä oleva aika ja mistä juttuja pyydetään kirjoittamaan osittain määrittävät sen, mistä kirjoittaa. Jyrkkä kuitenkin pyrkii valikoimaan uusia teoksia, joissa on jokin uusi idea. Festivaalien kohdalla Jyrkkä mielellään kirjoittaa katselmuksen koko ohjelmistosta eikä nosta yhtä teosta muita ylemmäs.

Raija Ilo on tanssipedagogi, mutta kirjoittaessaan arviota hän haluaa tuoda esiin, mitä taiteilija on ajatellut taustalla. Ilo pitää myös mielessä sen, että teos on pitkän työn tulos. Pyrkimyksenä on kirjoittamisen kautta tehdä tanssikasvatusta ja antaa palautetta tekijälle, mihin tarvitsee toisaalta tietoa teoksen taustasta ja toisaalta tanssin tekemisestä.

Ruotsala ymmärrettävästi lähtee valinnoissaan paikallisuudesta, mutta valintoihin vaikuttaa myös se, miten hyvin tieto uudesta esityksestä toimitukseen tulee. Koska paikallisia kulttuuritoimijoita halutaan tukea kirjoittamalla heistä juttuja, niin arvioiden sijasta painopiste on siirtymässä ennakkojuttuihin. Lukijoille halutaan jakaa tietoa siitä, mitä alueella tapahtuu ja sitä kautta saada myös yleisöä esityksille.

Journalistin koulutus vaikuttaa siihen, miten Ruotsala ajattelee tanssikirjoittamisesta ja tämän hän itse myös myöntää. Lukijoille on tärkeää saada tieto, mitä alueella tapahtuu ja mitä alueelta lähteneet taiteilijat muualla tekevät. Vaikka negatiivisia arvioita teoksista on ikävä kirjoittaa, niin on myös oltava rehellinen. Tähän Jyrkkä lisäsi myös, että arviossa on perusteltava oma näkemyksensä. Tämä vaatii asiantuntijuutta, joten keskustelussa käsiteltiin pitkään myös sitä, miten paljon tanssista tulee tietää, jotta siitä voi kirjoittaa.

Jyrkkä kokee, että asiantuntijuus suo mahdollisuuden tehdä valintoja sen suhteen, mistä kirjoittaa ja mitä tanssissa katsoo. Tanssin asiantuntijalla taas tulee olla perinteen ja kentän tuntemusta, mahdollisesti myös kokemusta tanssista. Puhe asiantuntijuudesta herätti myös keskustelua yleisössä. Yleisön kommenteissa nousi esiin vaatimus, että kritiikin kirjoittajan pitää tietää, mistä kirjoittaa. Toisin sanoen, pitää tietää, miten teos rakentuu, jotta osaa huomata kohdat, jotka eivät toimi ja toisaalta tunnistaa hyvin tehdyn teoksen.

Tanssitaiteen tekijät taas kaipaavat kritiikeissä enemmän reflektointia tanssihistoriaan ja kontekstiin kirjoittajan oman kokemuksen lisäksi. Kritiikillä tulisi siten olla myös yleissivistävä tehtävä. Vaatimukset tanssikritiikin sisällölle ovat siis korkeat. Vähemmän keskustelussa puhuttiin muista kirjoittamisen muodoista. Lopulta Jyrkkä korostikin, että tanssista on kirjoitettava myös muilla tavoin. Kritiikki ei ole ainoa muoto, jolla tietoa tanssista voidaan kartuttaa niin yleisön kuin taiteilijoidenkin keskuudessa.

Writing Movement -hankkeen kautta Liikekieli.comin tavoitteena onkin luoda keskustelua tanssista kirjoittamisesta ja haastaa kirjoittajia kokeilemaan erilaisia muotoja kirjoittaa tanssista. Hankkeessa järjestetään keskustelutilaisuuksia tanssikirjoittamisesta tanssifestivaaleille ympäri Suomea.

Syksyllä 2013 toteutetaan Writing Movement -kirjoitustyöpaja, jossa tanssitaidetta lähestytään eri näkökulmien kautta. Kirjoitustyöpajaan valitaan kymmenen osallistujaa, niin kirjoittamisen kuin tanssinkin ammattilaisia. Työpajan tarkka sisältö ja aikataulu, sekä hakuilmoitus julkaistaan Liikekieli.comissa toukokuun alkuun mennessä. Seuraava keskustelutilaisuus järjestetään Tanssivirtaa Tampereella festivaalilla. Tarkempaa tietoa hankkeesta, keskustelutilaisuuksien ja työpajan aikataulusta löytyy täältä.

Saara Moisio