Visitations (Julia Cima), Liikkeellä marraskuussa 2006

Karoliina Yli-Honko: Sukellus tanssin historiaan
Ranskalaisen Julia Ciman yhden naisen show Visitations on täynnä avoimia viittauksia merkittäviin tanssitaiteilijoihin. Siinä yhdistyvät kuvat, teksti ja liike omalaatuiseksi tarinakudelmaksi, jossa Cima tulkitsee näitä viitteitä ja tekee niistä omiaan. Ciman läsnäolo on voimakasta ja herkkää yhtä aikaa.


Visitations, Julia Cima
Kuva: Raphaël Pierre

Visitations

Konsepti ja tanssi: Julia Cima
Koreografit: Domique Bagouet, Isadora Duncan, Valeska Gert, Merce Cunnigham, Tatsumi Hijikata, Vaslav Nijinsky, Nikolska…
Tekstit: Kurihara Nanako, Vaslav Nijinsky, John Cage
Valosuunnittelu: Madjid Hakimi
Videoprojisoinnnit: Agnès Dahan
Lavastus ja pukusuunnittelu: Sallahdyn Khatir

Kiasma-teatteri, Helsinki, 1. ja 2.11.2006
Liikkeellä marraskuussa 2006


 

Sukellus tanssin historiaan

Visitations ei ole lineaarinen sarja vierailuja eri tanssiteoksiin menneisyydestä nykypäivään. Itselleni oli yllätys miten vahvasti alitajuntani yritti löytää tätä lineaarisuutta, vaikka en siihen tietoisesti pyrkinytkään.

Teoksen nimi on paljon puhuva, samoin ennakkotiedot, mutta tarkat faktat katsojat saivat vasta esityksen jälkeen jaetussa käsiohjelmassa. Tämä on erittäin hyvä ratkaisu, ettei tulkinta tukeudu liikaa tietoon, vaan on itse pääteltävä ja kuviteltava aktiivisesti.

1900-luvun tanssihistoriaa tuntevalle katsojalle teos on erityisen virikkeellinen, mutta ehkä teos voi toimia myös jonkinlaisena postmodernin sirpaleiseen tapaan rakennettuna tanssihistorian tanssittuna luentona.

Ainoana lavastuselementtinä toimii tummiin, huomaamattomiin kehyksiin kiinnitetty vaalea kangas. Siihen heijastetaan diakuvia ja videota, mutta oikein valaistuna sen läpi voi nähdä. Kangasta liikutellaan, Cima siirtää sen puolelta toiselle kuin kääntäisi valtavan kirjan sivua ja se merkkaakin eri osien vaihtumista.

Reitti kulkee buton, Isadora Duncanin, Merce Cunninghamin ja Valerska Gertin kautta Nijinskin Kevätuhriin. Paljon muutakin nähdään välissä, kuten riemastuttava Danse Nikolska -video vuodelta 1915. Tämä on yleisölle selkein kohta vertailla Ciman tulkintaa ja sen lähdettä, jolloin huomataan, että Cima ei esitä suoraan jotakin vaan tekee oman tulkinnan, johon sekoittuu Ciman oma persoona.

Ja juuri Ciman tanssijapersoonan takia esitys on toimiva ja kiinnostava. Hän on siro ja viehättävä esiintyjä, joka muuntautuu moneen tunnelman mukaan menettämättä omaa erityislaatuisuuttaan.

Entä mitä tämä erityislaatuisuus on? Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta se on jonkinlainen yhdistelmä viileyttä ja huumoria, välittömyyttä ja etäisyyttä. Jotakin ranskalaista. Nöyryyttä ja kunnioitusta esityksessä mukana kummittelevia tekijöitä ja teoksia kohtaan ja toisaalta niillä leikkimistä.

Karoliina Yli-Honko

Karoliina Yli-Honko

Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).