Ajatus koreografin vastaanotosta tuntuu ensi kuulemalta mielenkiintoiselta. Toimitaanko siellä kuten lääkärin vastaanotolla, kerrotaan oireet ja lähdetään resepti – tässä tapauksessa kai sentään liikuntaohjeet – kourassa ovelta ulos?
Koreografin vastaanotto
Konsepti: Favela Vera Ortiz
Näytös 26.9. Jyväskylän taidemuseossa
Tanssin Aika festivaali 24.9–27.9.2009
Virkistävällä vastaanotolla
Ajatus koreografin vastaanotosta tuntuu ensi kuulemalta mielenkiintoiselta. Toimitaanko siellä kuten lääkärin vastaanotolla, kerrotaan oireet ja lähdetään resepti – tässä tapauksessa kai sentään liikuntaohjeet – kourassa ovelta ulos?
Ei ihan. Favela Vera Ortiz on pitänyt koreografin vastaanottoja vuodesta 2007 lähtien. Konsepti on yksinkertainen ja selkeä. Vastaanotolle pääsevät kaikki, jotka toivovat itselleen soolotanssia. Koreografi ja asiakas tapaavat, käyttävät kolme tuntia tanssin valmistamiseen, ja lopputulos nähdään julkisesti – tai sitten ei.
Jyväskylän taidemuseo tarjosi mielenkiintoisen ympäristön viimeisimmällä koreografin vastaanotolla käyneiden näytökseen. Jokainen esiintyjä ja esitys saivat valita näyttelytiloista oman ympäristönsä. Näin tanssijan ja taideteoksen välille muodostui erikoislaatuinen atmosfääri. Toisenlaisessa kontekstissa sama esitys olisi kenties saanut toisenlaisia kytkentöjä.
Yllätyksellisyys sytyttää
Koreografin vastaanotolla käyneiden kahdeksan asiakkaan ikähaitari ulottui 6-vuotiaasta liki kuusikymppiseen. Asiakkaat valittiin demokraattisesti arpaa heittämällä. Näytöksessä oli mukana yksi mies ja kuusi naispuolista tanssijaa; yksi asiakkaista oli estynyt sairauden vuoksi osallistumasta esitykseen.
Yleisö kiersi koreografin opastamana museon eri kerroksissa. Nurkan takaa, hissin ovesta, pimeydestä tai näyttelyssä olevan valokuvan edestä löytyi uusi tanssija ja uusi tarina. Teokset vaikuttivat ihmeteltävän valmiilta esitettäviksi, kun ottaa huomioon lyhyen valmistautumisajan ja tapahtuman ainutkertaisen luonteen.
Tanssijat ottivat tilan haltuunsa äärimmäisen luontevasti, ja näyttämörooli pysyi useimmilla eheänä koko tanssin ajan. Näytöksen avasi Momentum 95, Henki. Ellinoora Sievänen tanssi soolonsa taustalle heijastuvan videotallenteen edessä. Tanssija istui maisemaan kuin nakutettu: taustakankaan kivenmurikat, luonto, liike ja esiintyjän pitkä palmikko kävivät keskenään luontevaa vuoropuhelua.
Yksi vaikuttavimmista tansseista oli Vesa Purokurun Momentum 93, Breathtaking. Valkoisiin pukeutunut mies tuijotti seinään, sivuttain yleisöön asettuneena. Aluksi kuului voimakas sisään- ja uloshengityksen rytmi. Hengityksen vankkumaton ääni säesti hidasta liikettä, joka kurotti tanssijan käsien kautta ylös, polvistuakseen taas nostamaan taakkaa maasta. Matka jatkui pitkin valokuvien reunustamaa seinää. Lopulta tanssija saavutti ikkunan, pysähtyi, ja hävisi juoksuaskelin näkymättömiin.
Näytöksen nuorin osallistuja, Oona Pulkkinen, tanssi kirkkaanpunaisiin trikoisiin verhottuna oman momentuminsa nimeltään Laiska punainen jellona. Esitys ja sen tanssija valloittivat katsojat puolelleen leikinomaisella liikekielellään ja vilpittömyydellään.
Tanssinäytöksen päätti Momentum 96, Valonarka. Oman soolonsa tanssi jyväskyläläinen kansanedustaja Susanna Huovinen, joka oli ainoa ennalta sovittu esiintyjä. Tanssija oli pukeutunut mustiin trikoisiin, näyttävään kuplamuovista tehtyyn hameeseen ja päähineeseen. Taskulampun valokiila kohdistui milloin mustaan taustakankaaseen, milloin tanssijan kasvoihin ja taas yleisöön. Tunnelma oli kirkkaassa päivänvalossakin taianomainen ja vaikuttava.
Seuraavaksi valloitetaan Amsterdam…
Favela Vera Ortiz on pitänyt koreografin vastaanottoa Suomen lisäksi myös Ranskassa, ja marraskuussa on vuorossa Amsterdam. Toiminnalle – tämänkaltaisille tanssin uusille sovelluksille – on ilmiselvästi tilausta. Tanssia harrastamattomat ja esiintymisestä haaveilevat voivat toteuttaa yhden unelmistaan. Jollekin soolon valmistaminen saattaa muodostua ratkaisevaksi sysäykseksi tanssiharrastuksen pariin, toiselle se tuo vaihtelua arjen rutiiniin.
Minulle näytöksen seuraaminen muistutti katharsiksesta. Koreografin vastaanotolla voi kohdata omia kipupisteitään tai ajatuksia kutkuttavia aiheita, ja löytää liikkeen avulla tarinoilleen muodon.
Maija-Liisa Westman
Maija-Liisa Westman on vapaa kirjoittaja ja kriitikko (SARVin tanssi- ja teatterijaoksen jäsen) sekä jatko-opiskelija Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa. Erityisesti teatteri, tanssi ja erilaiset kulttuurin kenttään kuuluvat ilmiöt ovat kiinnostuksen – ja kirjoitusten – kohteita.
