Veera Lamberg, Lontoo – Vesi piiskoo ikkunoita ja sisällä paleltaa – talvi on tullut. Luihin ja ytimiin tunkeva kolea kosteus pistää laittamaan vaatetta päälle, vaikka ei pakkasasteista olisi tietoakaan, varsinkin, kun ikkunoista vetää, ja sähkökin on niin kallista, ettei lämmitystä viitsi päiväsaikaan pitää päällä.
Joulukuu 2007
Villasukkakausi on alkanut
Vesi piiskoo ikkunoita ja sisällä paleltaa – talvi on tullut Lontooseen. Paikallisten vaatetuksesta sitä tuskin kuitenkaan huomaa, kun shortsit ovat yhtä tavallinen ilmestys kuin talvisaappaatkin. Vieläkään en tiedä, johtuuko se kosteaan ilmastoon tottumisesta vai vain erilaisesta pukeutumiskulttuurista.
Minun talvinen pukeutumiskulttuurini on muodostunut muistiin ikuisesti piirtyneestä äidin tomerasta kaulaliinan kietomisesta niin tiukkaan, ettei meinannut henkeä saada, ja siitä piintyneestä suomalaisesta ajatuksesta, että talvi alkaa lokakuussa ja päättyy huhtikuussa. Siksi kai sitä on vieläkin hivenen vaikea pukeutua sään eikä kalenterin mukaan, ettei sortuisi hikoilemaan aurinkoisessa syyssäässä pipo päässä vain siksi, että ”onhan sentään marraskuu”. Toisaalta luihin ja ytimiin tunkeva kolea kosteus pistää kyllä mielellään laittamaan vaatetta päälle, vaikka ei pakkasasteista olisi tietoakaan – varsinkin, kun ikkunoista vetää, ja sähkökin on niin kallista, ettei lämmitystä viitsi päiväsaikaan pitää päällä.
Ensimmäisen kiertueteoksen ensi-ilta on takana ja seuraava esitys koittaa ensi viikolla Waterloon asemalla. Mielenkiintoinen yllätys oli, että asemalle rakennettu näyttämö on syvyydeltään alle neljä metriä, eikä näyttämön takaa voi välttämättä kiertää. Pääsemme tutustumaan kiertuetoiminnan haasteisiin oikein kunnolla, kun teoksessa on yli kaksikymmentä tanssijaa, joiden kaikkien olisi tarkoitus olla näyttämöllä välillä samaan aikaan, ja näyttämönpuolen vaihtojakin on useita.
Mutta niinhän se on, yllätyksiltä ei voi välttyä edes silloin, kun niitä vähiten odottaa. Ei näemmä edes ensi-ilta-aamuna, jolloin nimenomaan toivoisi kaiken menevän nappiin. Löysin kuitenkin itseni irronnut vessanhanannuppi kädessäni huutamassa avuttomana kämppistä apuun, kun vesi ryöppysi hanasta suihkulähteenä ympäri vessaa. Onneksi vuokraisäntä tuli kahdessakymmenessä minuutissa apuun, mutta sekin on pitkä aika pitää irronnutta kylmähanaa paikallaan, kun vesi puskee voimalla vastaan ja käsi alkaa jäätyä. Ei siinä voinut muuta kuin ihmetellä pahantuulisena, että englantilaiset vieläkin haluavat välttämättä pitäytyä vanhoissa pyöritettävissä ja erillisissä kylmä- ja kuumahanoissaan. Hanaan en uskaltanut edes koskea viikkoon, mutta kaiken huonon onnen olin sitten käyttänyt loppuun siltä päivältä jo aamutuimaan, joten esitys meni hyvin.
Toisen teoksen harjoitukset ovat nyt täydessä vauhdissa, ja koko prosessi on melkein vastakohta edelliseen. Ensimmäinen koreografi oli Odette Hughes Random Dance Companysta, joka on tunnettu balettitaustaisista tanssijoistaan, vahvasta fyysisyydestään ja liikkeen viemisestä äärimmäisyyksiin, toisen teoksen koreografi, Eva Karzack, taas ei ole käyttänyt omien sanojensa mukaan yhtään valmista liikettä teoksissaan vuosiin, vaan kaikki perustuu improvisaatioon.
Kuva Odette Hughesin teoksesta Geo-Metric
Kun ensimmäisessä teoksessa keskityttiin ojennettuihin nilkkoihin, korkeisiin jalkoihin ja kehon vääntämiseen mitä kummallisimpiin asentoihin, nyt harjoituksissa maataan lattialla ja yritetään visualisoida luita ja ihmiskehon rakenteita oppiaksemme käyttämään niitä niin ekonomisesti ja luovasti kuin mahdollista. Suurin haaste ei välttämättä olekaan improvisaatio yleisön edessä näyttämöllä, vaan näiden kahden prosessin sulattaminen ja niiden molempien maailmoiden omaksuminen lähes yhtä aikaa itselle ja teokselle hyödyllisimmällä tavalla.
Jouluvalojakin on alkanut ilmestyä katukuvaan, mainoksia on jo näkynyt kuukauden päivät. Kun joulu lähestyy, alkaa yhä vain enemmän kaivata lumista talvea, sellaista oikeaa talven tuntua. On suosittu puheenaihe kertoilla täällä, millainen oikea talvi on meillä Suomessa, kun lumiukkojen täyteinen lapsuus on monelle niin eksoottista. Mukavaa, että osa opiskelukavereistani saakin kokea talven ihan itse Suomessa tammikuun lopussa, kun yksi kiertueteoksistamme matkaa Helsinkiin Teakin näyttämölle. Harmi vain, etten ole itse mukana, enkä pääse pitämään monikansalliselle ystäväjoukolleni omakohtaista turistikierrosta kotikaupungissani. 
Veera Lamberg
Kirjoittaja valmistuu Lontoon Labanista tanssitaiteen kandidaatiksi kesällä 2008.
