”Nämä olivat keskenään todella erilaiset esitykset”, summaa sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi, 25, kahden teoksen yhteisiltaa Studio Krunikassa. Olemme nähneet Jaana Kleveringin teoksen HATE.RAGE.LOVE sekä Ronja Verkasalon ja Tim O’Donnellin DIS/ -dueton.
Vieraana katsomossa sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi
Suositun Kiroileva siili –sarjakuvan äiti, graafiseksi suunnittelijaksi 2007 valmistunut Paloniemi asuu Helsingissä, mutta on kotoisin Jalasjärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Hänen ensimmäinen Kiroileva siili -albuminsa valittiin ensimmäisen sarjakuva-Finlandian saajaksi viime vuonna. Valinnan teki Jorma Uotinen. Hiljattain piikikkään otuksen tarinaa ilmestyi jo kolmas albumi. Kiroileva siili –sarjakuvaa julkaistaan myös Paloniemen nettisivuilla sekä muutamassa sanoma- ja sarjakuvalehdessä. Siilin lisäksi hän on tehnyt muutaman muunkin sarjakuvateoksen, ja hänen töitään on ollut esillä useissa näyttelyissä.
Paloniemi kertoo, että muita taiteita on tullut seurattua melko vähän. ”Näin vähän aikaa sitten Spring Awakening –musikaalin Helsingin kaupunginteatterissa. Olen nyt heräämässä taidetarjontaan täällä”, hän kuvaa. Itse hän on nuorempana harrastanut nelisen vuotta balettia ja telinevoimisteluakin. YLE:n Kulttuurikunto –ohjelman hän kertoo herättäneen ensikiinnostuksen nykytanssiin: ”Olin viime vuoden kirjamessuilla, jossa sattumalta lähellä ollutta poikaa haastateltiin ohjelmaan. Hänen piti koettaa tehdä tanssia ideoimalla siinä paikan päällä eri matelijoiden liikkeitä. Innostuin näkemästäni ihan hulluna”, Paloniemi kertoo.
Kleveringin teosta hän pitää hienona. ”En tiedä pääsinkö siihen sisään. Tanssijan osoittautuminen vanhemmaksi naiseksi oli kiehtovaa. Musiikki oli mielettömän hienoa, varsinkin se, että se tehtiin siinä tilanteessa.” Kleveringin soolotanssi on sisältänyt kömpelöä, rujoa ja yksityiseltä vaikuttavaa liikettä. Äänimaailmasta huolehtii Jaap Klevering esitystilan laidalla miksaamalla niitä reaaliajassa. Johanna MacDonald toimii englanninkielisenä tulkkina, joka väliin sanallistaa tehtyä liikettä. Esityksessä puhutaan myös esittämisestä yleensä. Riisuttu näyttämökuva keskittää huomion liikkeeseen.
”Tuli inspiroitunut olo, uteliaisuus heräsi. Tanssissa mahdollisuudet ilmaisuun ovat rajattomat kuten sarjakuvassakin”, Paloniemi hehkuu. Hän pohtii mistä teoksen tekijät lienevät lähteneen liikkeelle ja kertoo kiinnostuvansa enemmän teoksen tekovaiheesta kuin lopputuloksesta.
Illan jälkimmäisen teoksen kohdalla hän mainitsee, että aluksi tanssia oli vaikea seurata, koska tanssijat liikkuivat keskenään aivan eri puolilla tilaa. ”Se oli kaunis esitys. Ajattelin, että osa teoksesta oli varmaankin improvisaatiota.” Verkasalon ja O’Donnellin duetto sisältää kontakti-improvisaatiota, mikä tuo teokseen huikeita nostoja sekä nopeita, rikkaita kierteisiä kehon nousuja ja laskuja. Liike muuten on viipyilevää. Kaikki tämä vihreäsävyisen valon ja maanvärisen puvustuksen kanssa vie ajatuksia käsiohjelmassa mainittuihin suosta nostettuihin esineisiin.
”Sloveniassa olen nähnyt akrobaattisen katutanssiesityksen, tämä toi sen mieleen”, Paloniemi muistelee. Kävellessämme Kruununhaasta kohti keskustaa hän on selvästikin vaikuttunut ja suuntaa aivan varmasti innostuneena tanssikatsomoon jatkossakin.
Jenni Sainio
