Koreografiaa
Perjantai-illan valkoiset koirat ja koreografia
”Jäin matkalla kiinni kirjakauppaan”, aloittaa animaatio-ohjaaja Katariina Lillqvist, 45, tullessaan hetkeä ennen esityksen alkua Kaapelitehtaalle Zodiakiin. Nukkeanimaatioiden tekijänä, elokuvaohjaajana ja dokumetaristina tunnettu Lillqvist on lähtenyt mielellään perjantai-illaksi tanssikatsomoon. Hän on jo sähköpostissaan maininnut suunnittelevansa itse animaationukkehahmojensa liikkeet, mikä on tietynlaista koreografian tekoa sekin.
Zodiakissa on meneillään Sivuaskel-festivaali tämänvuotisella teemallaan Koreografisia unelmia 2000-luvulla. Illan esitys on irlantilaisen Daghda Dance Companyn teos Choreography for Blackboards. Etukäteisinfossa teosta kuvataan esitysinstallaatioksi kuudelle liitutaululle ja esiintyjille, joista osa on aina paikallisia esitysmaasta riippuen. Daghda Dance Company taiteellisena johtajanaan koreografi Michael Klien – jonka käsialaa myös kyseinen teos on – erottuu perinteisemmistä ryhmistä epäkonventionaalisella koreografisella ajattelullaan. Ryhmä tutkii ja kehittää aktiivisesti työtään ja sitä, mitä koreografian käsite laajasti ajatellen, myös irrallaan tanssitaiteesta, voi tarkoittaa.
Lillqvist kertoo seuranneensa tanssia ja performanssia aikaisemmin aktiivisemmin, mutta nyt viimeisen viiden vuoden ajan eläneensä enemmän pimennossa siitä, mitä Suomessa tällä saralla tapahtuu. ”Käyn kyllä animaattorini kanssa katsomassa esityksiä”, hän kertoo. Lillqvist on aikoinaan opiskellut sekä Suomessa että Tsekeissä, ja hänellä on nykyään perheineen koti sekä Tampereella että Prahassa. Suomalaisittain harvinaisen taiteenlajin edustajana hän on samalla Suomen kansainvälisesti tunnetuin animaatiotaiteilija. Monesti palkittu, muun muassa 1996 berliinin elokuvajuhlien Hopeisen Karhun saanut ja 2006 valtionpalkinnolla huomioitu Lillqvist ravisutti maamme taidekeskustelua vuosi sitten Mannerheim-aiheisella nukkeanimaatiollaan Uralin perhonen.
”Tällä hetkellä animaationukkejani on mukana Eurooppaa kiertävässä näyttelyssä, joka käsittelee Euroopan ja Turkin nukketeatteriperinnettä.” Kysyessäni tarkemmin nukkehamojen liikkeiden suunnitteluprosessista, hän kertoo ’tekevänsä liikeet eteen’ animaattorilleen, joka suunnittelee ne nukeille konkreettisiksi. Juttelemme hetken siitä, miten työnjako muistuttaa tanssijan ja koreografin yhteistyötä.
Siirtyessämme esitystilaan saamme ovelta mukaan pienet kirjaset. Daghda Dance Companyn julkaiseman Book of Recommendations – Choreography as an Aesthetics of Changen prologin kuvaus ainakin selventää hyvin myös katsomamme esityksen estetiikkaa, herätellen havainnoimaan jokapäiväisiä toimintamallejamme ja käsityksiämme ympäröivästä todellisuudesta.
Esitystä on vapaus katsoa mistä suunnasta tahansa, ja keskilattialle asetetun näyttämökuvan ympärillä voi liikkua halutessaan teoksen aikana. Näyttämöllä on kuusi esiintyjää ja jokaisella oma liitutaulunsa, johon he piirtelevät erilaisia kuvioita koko teoksen ajan. Ilmeisesti ohjaaja itse istuu sivummalla teetarjoilupöydän takana. Ihmisesiintyjien lisäksi tilassa kiertelee vapaana kolme valkoista koiraa. Kuuluu hiljaista katsojien rupatteluakin. Reilun tunnin mittainen esityksen ilmapiiri on rento ja välitön.
Lasillisen äärellä Kaapelin kahvilassa juttelemme Lillqvistin kanssa koetusta.
”Siirtymä esitykseen tapahtui hyvin koirien kautta”, hän kuvaa ja jatkaa: ”Itselläni on takana aika hurja, työntäyteinen viikko. Koirien mukanaolosta tuli rentoutunut olo, ja tämä oli ihan mukava tapa viettää perjantai-iltaa arkiviikon päätteeksi. Tiesivätköhän ne olevansa mukana esityksessä? Ainakin isoin koira viiletti näyttämön poikki kuin tietäisi”, Lillqvist nauraa. Hän mainitsee vielä sen, että koirat ovat yleisemmin ihmisten mukana eri paikoissa Tsekeissä, kun Suomessa taas sellaista näkee harvoin.
Läpi teoksen jatkuvasta liiduilla piirtämisestä Lillqvistille on tullut mieleen automaattikirjoitus ja jonkinlainen dadaistinen leikki. ”He olivat kuin hypnotisoitu luokka. Liiduilla piirtäminen oli suggestiivista, teki mieli mennä mukaan piirtämään.” Teos on herättänyt hänessä myös mielikuvan kuhisevasta toimistosta.
”Esiintyjien välillä oli kyllä kommunikointia, mutta silti jokainen pysyi omalla taulullaan. Liitutaulu on rankka symboli, joka kantaa mukanaan merkityksiä koulusta ja auktoriteeteista. Joillakin esiintyjistä oli taulun vierellä oikein liituvarastot, kuin patruunat. Ja liidun ääni kuulosti välillä konekivääriltä kun se naputti taulua.” Lillqvist mainitsee, että hänelle on tullut teoksen maailmasta mieleen myös puolalaisen teatteriohjaaja, taiteilija Tadeusz Kantorin työt.
Lillqvistin mielestä teos on ollut tehokas yksinkertaisuudessaan ja hyvin kokonainen vaikkakin vähän liian pitkä. ”Oli hirveän mukavaa, että yleisö sai liikkua. Lähdin itsekin liikkeelle.”
Esiintyjistä hän on tunnistanut kuvataiteilija-näyttelijä Chris af Enehielmin. ”Chris oli hauskin, se oli kuin klovneriaa.” Erään toisen näyttämöhenkilön hän on nähnyt matemaattisena perisuomalaisena insinöörimiehenä, joka tosiaan piirtelikin matemaattisia kaavioita omaan tauluunsa.
”Teoksen loppu oli hieno hetki. Kuului meren ääniä ja jokaisen tauluun jäi se jokaisen oma kuva, oma kädenjälki.” Teos loppuu tummien liitutaulujen jäädessä monumenttimaisina näyttämölle, kun esiintyjät siirtyvät yksitellen näyttämöltä yleisön joukkoon.
Palatessamme hetkeksi juttelemaan vielä Lillqvistin omasta työstä, hän kertoo viime aikoina kiinnostuneensa varjonukeista. ”Jos perhana lähtisikin varjoteatteriin päin”, hän hymyilee. Hän kertoo opiskelevansa digitaalista leikkausta ammatillisena täydennyskoulutuksena, mutta olevansa tekijänä vanhakantaisen tekniikan kannattaja. ”Olen aika kypsä taiteellisen työn rahoitustaisteluun. Mieluummin käytän vanhaa tekniikkaa ja tyylittelen kuin hankin uusia vehkeitä”, hän toteaa. Suunnitteilla hänellä tällä hetkellä on monen muun työn ohessa saamelaisten perinnesatujen sarja.
Kotimatkallani ratikassa aloitan mukaan saamamme kirjasen tarkastelun. Miltä kuulostaa seuraavanlainen, tämänvuotisen Sivuaskel- festivaalin henkeen hyvin istuva määrittely koreografiasta?
”Choreograph (v.): to arrange relations between bodies in time and space
Choreography (v.): act of framing relations between bodies; ”a way of seeing the world”
Choreography (n.): result of any of these actions
Choreography (n.): a dynamic constellation of any kind, consciously created or not,
self-organising or super-imposed
Choreography (n.): order observed…, exchange of forces;
a process that has an observable or observed embodied order
Choreograph (v.): to recognize such an order
Choreography (v.): act of interfering with or negotiating such an order”
(Michael Klien, Steve Valk, Jeffrey Gormly: Book of Recommendations – Choreography as an Aesthetics of Change, Daghda Dance Company Ltd 2008)
Jenni Sainio