Videoidolin vietävänä

Tuomas Lahti, Pariisi – Kovaa kyytiä tanssijalegenda Louise Lecavalierin tiiviskurssilla.


Olin noin 14-vuotias, kun näin “Duetto Nr. 1” -videon La La La Human Steps -ryhmän teoksesta “Human Sex”. Kehon nopeus, räjähtävyys ja uskomaton heittäytyminen tekivät minuun vaikutuksen. Louise Lecavalieristä, dueton naistanssijasta, tuli yksi niistä “herättävistä” tekijöistä ja syistä, joiden vuoksi innostuin nykytanssista.

12 vuotta myöhemmin sain käsiini lehtisen, jossa ilmoitettiin Louise Lecavalierin tiiviskurssista Pariisissa. Kursille piti erityisesti hakea lähettämällä CV ja motivaatiokirje, ja vain 20 onnellista valittiin.

Viikon (8.11.-12.11.2004) kestävä kurssi pidettiin Carolyn Carlsonin studiossa Pariisin laidalla. Tanssijoita oli tullut ympäri Eurooppaa. Mielessäni ajattelin helpottuneena valintaani asua Pariisissa ja sen sijaintia yhtenä nykytanssin tärkeistä kohtauspaikoista. Matkani studioille oli lyhyt.

Maanantai-, keskiviikko- ja perjantaiaamupäivät olivat Louisen vetämiä hyvin intensiivisiä “kuntopiirejä”, jotka perustuivat ammattinyrkkeilijöiden harjoitteluun. Oli hämmästyttävää hikoilla 46-vuotiaan, kahden lapsen äidin kanssa, jota Kanadassa täysin oikeutetusti kutsutaan lempinimellä “ilmiö” (ransk. phénomène).

Tiistai- ja torstaiaamut olivat Lecavalierin tämänhetkisen koreografi Tedd Robinsonin tanssitekniikkatunteja, jotka perustuivat pitkälti veriappelsiineihin. Mitä veriappelsiinit voivat opettaa meille? Mielenkiintoisen hauska kokemus siitä, mikä on oleellista, kun tanssii ohimon päällä lepäävän veriappelsiinin kanssa.

Viikon iltapäivinä Louise harjoitutti meillä yhden sooloistaan. Materiaali oli haastavaa, sillä nopeat, barokkimaiset käsien liikkeet sekoittuivat yllättävästi räjähtäviin hyppyihin ja tekivät soolon sisäisestä rytmiikasta epätasaisen ja vaihtelevan.

Perjantai-iltana viimeisen tunnin loputtua, väsyneenä mutta onnellisena, tunsin ympyrän sulkeutuneen. Olin kohdannut teiniaikojeni videokuvan.

Yöllä heräsin oikeassa polvessani tuntuvaan kipuun. Arvasin heti, että syynä oli rankka viikko. Aikaisemmin ei polvissani ole ollut vaivaa, enkä nytkään muistanut, että olisin erityisesti satuttanut itseäni. Aamulla polveni ei enää ojentunut eikä koukistunut kuin hyvin kivuliaasti. Ajattelin huolestuen tulevia harjoituksia ja viikon päässä olevia esiinttymisiäni ranskalaisen koreografi Luc Pettonin kanssa.

Maanantaina 15.11. suuntasin elämäni ensimmäiseen magneettikuvaukseen, jossa ei onnekseni ilmennyt mitään vakavempaa. Sain näin varmuuden, että tanssimalla en voisi pahentaa tilannetta. Tulehduskipulääkkeet ja kylmähoito ovat auttaneet, ja nyt torstaina 18.11., matkalla Toulousen kautta Albiin, olen melkein toipunut.

Louise Lecavalierin tiiviskurssi ja siitä kertyneet positiiviset ja negatiiviset kokemukset summaten:

– Monipuolisen aerobisen harjoittelun tärkeys muun tanssiharjoittelun lisäksi vankistui
– Ryhmähenki luo ilmapiirin, jossa monet rationaaliset rajat häilyvät, eikä se ole yksilölle aina hyväksi
– Omien rajojen kokeilu ja ylittäminen on vain mielen leikki (joskus kuitenkin keho vain ei sitä kestä, C’est la Vie!)

Tuomas Lahti

Tuomas LahtiKirjoittaja on Ranskassa asuva tanssija, joka on valmistunut Centre de danse contemporaine -koulusta Angersissa, Ranskassa 2001. Hän toimii Liikekieli.comin Ranskan kirjeenvaihtajana.