Nykytanssiryhmä Susanna
Parasta Touch of Gravityssä on ilman muuta yhtä aikaa dynaaminen ja elastinen tanssi-ilmaisu.
Touch of Gravity tuo näyttämölle kuusi skandinaavisen vaaleaa naistanssijaa. Heidän välilleen alkaa syntyä kitkaa ja jännitteitä, valtataistelua tilasta ja voimasta. Eleganssiin aletaan lisätä intensiteettiä, ja jännitteistä syntyy teoksen verisuonisto, rakenne.
Ensin mustaan, sitten valkoiseen ja nudeen pukeutuneet naisvartalot liekehtivät näyttämöllä. Eturivien katsojat voivat kuulla heidän hengityksensä.
Tanssin orgaanisuus näyttäytyy voimakkaan kontrastisena vasten teoksen kovaa ja synteettistä äänimaailmaa. Ajoittain kuullaan jousia ja musiikkiakin.
Kaksi tanssijaa esittävät akrobaattisemmat osuudet vasten kaltevia seiniä, jotka harmillisesti erottuvat mustasta taustasta. Painovoimaa tematisoidaan myös näyttämöpinnan liikekielessä jyrkillä pysähtymisillä kuin liikettä leikaten.
Vahva ja nopea käsien käyttö on yksi Susanna Leinonen Companyn tanssin tunnistettavimpia piirteitä, ja uudessa teoksessa siihen on löytynyt sopivasti uudistumista – ripauksilla ihan konkreettisesti isompaa liikettä ja suoranaista vauhtiakin, mikä on omiaan lisäämään kierteitä kokonaisuuteen.
Painottomuuden lainalaisuudet
Multimedia on keskitetty näyttämön yllä olevaan kangaslaatikkoon, jonka etummainen sivu tarjoaa alustan. Näytetyillä videoleikkeillä luodaan ulottuvuuksia ja rinnastuksia, sillä klipeillä yksi naisista leijailee painottomuudessa, yksi putoaa, yksi seisoo kuin seinä.
Hiljaisuuden pysähtyneellä hetkellä kahden välissä leijailee valkoinen savu.
Näin päästään käsiksi myös syvyystasoihin, sillä videoilla on muutakin myyttistä materiaalia kuin savu. Erään klipin punatukkainen nainen muistuttaa Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) ihanaa symbolistista maalausta Ad Astra (ensimmäinen versio 1894).
Lavastuksen ja valojen kokonaisilme on graafinen, mutta sitä pehmennetään paikoin utuisuudella. Lopussa tanssija tempoilee (näkymättömien) valjaiden varassa keskellä näyttämöä, yksin.
Ylipäänsä konseptointi on huolellista, esimerkiksi nuoret tanssijat ovat yhtenevästi stailattuja ja ilmaisussaan tasavahvoja – kukaan ei erotu. Taiteellisuus kasvaa synergisesti, koreografisen ilmaisun avulla, joka syntyy tanssijoiden taidokkaasta teknisestä osaamisesta.
Aika, joka meillä on
Abstrakti teos jättää tilaa tulkinnoille. Loppupuolella näyttämön yllä oleva laatikko alkaa laskeutua kohti näyttämöä, ja sen alla tanssija liikehtii kuin hädässä sirittävä hyönteinen pakoon pääsemättä.
Eli avaruudellisuuden voisi ajatella symboloivan aikaa, sen katoavaista ja toisaalta (kulttuurisessakin) muistissamme jatkuvaa olevaisuutta. Laskeutuvan laatikon voisi nähdä hetken symbolina, se laskee kokemuksiamme, silmänräpäyksiämme, hengenvetojamme nielaistakseen ne menneisyydeksi.
Kuten Touch of Gravityssä, kaikki meillä olevahan rakentuu suhteessa toisiimme.
Näkemässäni esityksessä tanssijakokoonpanossa oli muutoksia loukkaantumisten vuoksi. Teoksen koreografi Susanna Leinonen tanssi itse Elisa Tuovilan tilalla. Leinonen (s. 1972) näyttää hallitsevan upeasti molemmat roolit ja ammattitaidot. Hänen ryhmällään on käytettävissä ja edelleen edessään valtavasti mahdollisuuksia.
Teoksen tiiviissä kompositiossa tanssijoiden rouhea liike ja vahva läsnäolo erottautuvat kirkkaimpana ajatuksena ja johtotähtenä, joka kantaa energiallaan loppuun asti.
Maija Jelkänen
Kirjoittaja on freelancetoimittaja ja harvinaisten kivien keräilijä, jota kirjat ja hevoset eivät ole koskaan lakanneet kiinnostamasta.
°°°°°
Susanna Leinonen Company: Touch of Gravity.
Teoksen kantaesitys nähtiin 21.8.2014 Kansallisoopperan Alminsalissa.
Tanssi Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen ja Elisa Tuovila, mutta näkemässäni esityksessä Stoalla 25.9.2014. Liisa Pietikäisen tilalla tanssi Maija Kiviluoto ja Elisa Tuovilan tilalla Susanna Leinonen.
Koreografia Susanna Leinonen
Äänisuunnittelu Kasperi Laine
Puvustus Erika Turunen
Videot Jouka Valkama
Valosuunnittelu Joonas Tikkanen