Sanna Mansikkaniemi – Brasilian rikas tanssitarjonta antaa mahdollisuuden nauttia tasokkaista esityksistä tyylispektrin laidasta laitaan. Maailmanluokan suurfestivaaleista tunnetaan kaukaisessa Suomessa korkeintaan nimi – jos sitäkään. Etelä-Brasilian talvessa nähtiin mm. klassista balettia, nykytanssia ja jopa eurooppalaisia kansantansseja.
William Pedro, Béjart Ballet Lausanne, Joinville Dance Festival 2007 (Kuva: Amir Sfair Filho)
Tanssifestivaaleilla Brasiliassa
– Vauhtia, iloa ja väkijoukkoja
Heinäkuussa 2007 pääsin kaksille Brasilian tärkeimmille tanssifestivaaleille Indaiatubaan (7.-17.7.) ja Joinvilleen (18.-28.7.). Turistioppaiden kliseistä ei ollut jälkeäkään: Etelä-Brasilian viileissä talvikeleissä nähtiin mm. klassista balettia, nykytanssia ja jopa eurooppalaisia kansantansseja.
Passo de Arte arvostaa brasilialaista lahjakkuutta
Lämminhenkinen Passo de Arte vietti tänä vuonna 15-vuotisjuhliaan Indaiatubassa São Paulon liepeillä. Festivaali on rakennettu kansallisen kilpailun ympärille jonka esikarsintoja on järjestetty Brasilian eri osavaltioissa jo toukokuusta lähtien. Indaiatuban jännittävään loppukilpailuun sekä kursseille osallistui 3 200 tanssijaa, yleisöä oli 10 000 henkeä. Klassinen baletti, nykytanssi, jazz, steppi, katutanssi sekä salonki- ja kansantanssit olivat kilpailulajeina.
”Tarkoituksenamme ei ole pelkästään parhaiden tanssijoiden valitseminen vaan yritämme auttaa ja kehittää Brasilian tanssia myös käytännössä. Viemme korkeatasoisia ammattilaisia, opettajia sekä esityksiä maamme eri osiin ja toivomme, että tämä tuottaa myöhemmin hedelmiä”, kertoo missiostaan Instituto Passo de Arten johtaja Marisa Pivetta. ”Tanssia tulee esittää korrektissa muodossa kunnollisella näyttämöllä, mutta kaikilla ei ole tähän mahdollisuuksia. Tämän vuoksi työmme on tärkeää.”
Instituutti Passo de Arte vastaa Pivettan johdolla myös brasilialaisten tanssijoiden lähettämisestä joka toukokuu pidettävään Youth American Grand Prix -tapahtumaan New Yorkiin. Festivaaleilla on erittäin suuri merkitys tanssikulttuurille valtavien mittasuhteiden ja monien erilaisten todellisuuksien Brasiliassa. Kotimaisia tekijöitä arvostetaan ja samalla pyritään tuulettamaan ilmapiiriä etsimällä kansainvälisiä kontakteja.
Joinville – maailman suurin tanssitapahtuma
25-vuotisjuhliaan viettävä Joinvillen tanssifestivaali Santa Catarinan osavaltiossa ylpeilee suurilla numeroillaan: 25 vuoden aikana festivaaleilla on käynyt yhteensä 2 500 000 katsojaa, 3 800 tanssiryhmää ja 90 000 tanssinopiskelijaa tai ammattilaista. Vuonna 2005 festivaali pääsi jopa Guinnesin ennätystenkirjaan maailman suurimpana tanssitapahtumana. Tänä vuonna yli 200 tanssiryhmää ja 1 378 koreografiaa oli valittu festivaaleille; 170 tuntia esityksiä 200 000 hengen yleisölle.
”Emme halua enää kasvattaa kokoa, haluamme kehittää laatua”, kertoo Instituto Festival de Dançan presidentti, Ely Diniz da Silva Filho. ”Festivaali on kuin suuri sateenvarjo jonka suojiin mahtuu paljon eri osatekijöitä. Joku voi olla painavampi kuin joku toinen, mutta monipuolisuus on pääasia. On tärkeää näyttää yleisölle mitä tanssi on tänään.”
Tähtiä ja kilpailijoita areenalla
Festivaalin päämaja on Centreventos Cau Hansen jonka areenalle mahtuu 4 300 katsojaa. Yleisö sai seurata näyttämön tapahtumia myös kahdelta isolta screeniltä. Tunnelma oli katossaan ilta toisensa jälkeen eikä esitysten näyttävyydessä, musiikin volyymissä tai yleisön reaktioissa säästelty.
Avajaisissa toteutui festivaalijohdon pitkäaikainen unelma: Centreventosin näyttämöllä esiintyi Mikhail Baryshnikov ja hänen nuori Hells Kitchen Dance -ryhmänsä. Joka vuosi festivaaleille kutsutaan vähintään yksi kansainvälinen huippuryhmä. Bolshoin Baletti vieraili Joinvillessä 1995 ja tämän onnistuneen ensikohtaamisen seurauksena vuonna 2000 Joinvilleen perustettiin Bolshoin nimeä kantava balettikoulu Escola do Teatro Bolshoi no Brasil.
Brasilialaiset huipputanssijat Etelä-Amerikan ja Euroopan teattereista pääsivät balettigaalassa kotikentälleen. Monille heistä Joinvillen kilpailu on aikanaan ollut tärkeä ponnahduslauta ammattilaisuralle. Illan huippuhetkiä tarjosivat mm. Englannin Kansallisbaletin Fernanda Oliveira ja Fabian Reimair, Béjart Ballet Lausannen William Pedro sekä Theatro Municipal do Rio de Janeiron Cecília Kerche ja Vitor Luiz. Gaalassa esiintyi myös aiempien vuosien voittajia sekä opiskelijoita Bolshoin koulusta Joinvillestä ja Maria Olenewan koulusta Rio de Janeirosta.
Cecilia Kerche ja Vitor Luiz, Rio de Janeiro Theatro Municipal (Kuva: Amir Sfair Filho)
Läpileikkauksen Brasilian tanssista näki festivaalin sähköä tihkuvassa kilpailussa. Esitysten lukumäärän mukaan suosituinta oli klassinen baletti, yleisön desibelien mukaan katutanssi. Voittajat palasivat Centreventosin valtavalle näyttämölle 8-päiväisen kilpailun jälkeen festivaalin päätösillassa.
Tanssia ympäri kaupunkia
400-paikkainen Teatro Juarez Machado Centreventosin yhteydessä toimi sekä nykytanssin että lastentanssin näyttämönä. Meia Ponta eli Puolivarpailla -katselmuksessa esiintyivät 10-12 -vuotiaat tanssijat ja Escola do Teatro Bolshoin esittämä Mikhail Fokinen ”Chopiniana” huipensi tapahtuman.
Mostra de Dança Contemporânea on kiinnostava foorumi joka antaa tilaa myös kokeilevalle taiteelle. Andréa Jabor ja Ricky Seabra yhdistivät tanssia, performanssia ja videotaidetta luoden merkillisen visuaalisen maailman mm. videoimalla kuvia vinyylisoittimen levylautaselta. Brasilian folklore oli inspiroinut Clebio Oliveiran tanssiryhmän esitystä, Renato Vieira ja Rodrigo Quick ryhmineen edustivat pelkistetympää liikekieltä.
Hip hop -kulttuuri monimuotoisuudessaan pääsi esille jo toista kertaa järjestetyssä Encontro das Ruas -tapahtumassa: skeneä hallitsivat b-boyt battleineen, DJ:t, MC:t ja graffitintekijät. Tanssinopiskelijoille ja -ammattilaisille oli tarjolla lukuisia kursseja, työpajoja ja workshopeja nimekkäiden opettajien johdolla. Centreventosissa pidettiin myös Latinalaisen Amerikan suurimmat tanssitarvikkeiden markkinat.
Paikallisille koululaisille vanhempineen oli oma projektinsa. Toreilta, kauppakeskuksista, työpaikoilta ja jopa tehtaista löytyi avoimia näyttämöitä joilla sekä esiinnyttiin että tanssitettiin yleisöä. Monet olivat matkustaneet tuhansienkin kilometrien takaa vain esiintyäkseen näillä foorumeilla.
Neljä vuotta sitten aloitettiin yhteistyö Lyonin Biennaalin kanssa: Joinvillen kilpailun paras koreografi pääsee palkintomatkalle Lyoniin. Tänä vuonna avattiin yhteys myös Grand Prix de Lausannen kanssa jonka semifinaaliin Argentiinan Córdobaan valittiin Joinvillestä yksi tanssija.
Luonnollista lahjakkuutta
Vaikka klassinen baletti olikin festivaaleilla laajasti edustettuna, ei Brasiliasta silti löydy kuin yksi varsinainen balettiryhmä, Rio de Janeiron Theatro Municipal. Tämä on sääli, sillä brasilialaiset pystyisivät täyttämään omilla lahjakkuuksillaan useammankin näyttämön. Kaikista festivaaleilla näkemistäni tanssijoista paistoi uskomaton liikkeen sulavuus ja luonnollinen lahjakkuus, tyylistä riippumatta. Koskettavaa oli myös valtava esiintymisen ilo ja halu. Tämän vuoksi kilpailuhenkisyys ja kansainvälisten kontaktien etsiminen on hyvin ymmärrettävää.
Brasilian oma vahva kulttuuri antoi sykettä erityisesti stepille ja nykytanssille, tosin paikallisväri olisi voinut näkyä festivaaleilla enemmänkin. Kansantansseja hallitsi kelttiläisyys, mutta tansseja nähtiin myös mm. Saksasta, Puolasta ja Venäjältä. Brasilian eteläosissa on paljon juuriltaan eurooppalaista väestöä joka vaalii omia perinteitään.
Festivaalien ovet minulle avasi brasilialainen koreografi Tindaro Silvano, joka on ollut aitiopaikalla kummillakin festivaaleilla lähes joka vuosi niiden perustamisesta lähtien. Tällä kertaa hän toimi pas de deux -valmentajana Indaiatubassa sekä erikoispalkintojen juryssä Joinvillessä. Hänen asioistaan pääsin näkemään miten suurella vakavuudella ja antaumuksella Brasilian tanssiväki tänään työskentelee.
Sanna Mansikkaniemi on laulaja ja muusikko, joka on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin (1998) ja laulumusiikin (2007) osastoilta. Musiikin lisäksi sydämestä löytyy tilaa myös tanssille ja Brasilian kulttuurille. Kotisivu: sanna.mansikkaniemi.com
