Vanhan mestarin askeleet

Auli Räsänen – Mikhail Baryshnikovin jäähyväisnäytös Bostonissa maaliskuussa 2004 ei ollut viime vuoden kiinnostavin esitys perinteisen arvoasteikon mukaan, mutta se oli esitys, jota en monesta syystä unohda.


Vanhan mestarin askeleet

Esitys, joka minua kosketti eniten viime vuonna oli Mikhail Baryshnikovin jäähyväisnäytös Bostonissa maaliskuussa 2004. Kyseessä ei ollut kiinnostavin esitys perinteisen arvoasteikon mukaan, mutta se oli esitys, jota en monesta syystä unohda.

Baryshnikoville ei ollut tarjolla suurta estradia, ei suuria yleisöjoukkoja, ei remuisaa juhlintaa amerikkalaiseen tapaan. Baryshnikov, silloin 56, tanssi 250 hengen salissa pienimuotoisia koreografioita.Tunsin olevani etuoikeutettu päästessäni näkemään tämän esityksen, vaikka siinä ei ollut enää sitä loistoa ja nerokkuutta, josta aikamme huimin tanssija muistetaan. Ei korkeita ilmapiruetteja musiikissa vapaasti jammaillen, ei á la seconde -pyörähdyksiä pyörremyrskyn nopeudella.

Mitä sitten näin sellaista, josta olin syvästi vaikuttunut? Näin aikuisen miehen, jonka kehoon monet vammat ja leikkaukset olivat jättäneet jälkensä. Näin taiteilijan, joka oli hylännyt kilpailuasenteen ja kykeni suhtautumaan itseensä lempeän ironisesti. Tunnetut koreografit olivat tehneet hänelle suorastaan lapsellisen helppoa koreografiaa, entä sitten?

Muuta ei tarvittu, sillä Baryshnikovin hieno liikekvaliteetti oli tallella sataprosenttisesti. Liikkeen kvaliteetti on opiskelulla omaksuttu ominaisuus ja ahkeruuden tulos, ei henkimaailman asia. Ainakin hänellä se profiloitui entistä selkeämmin nyt kun “temput” ovat jääneet historiaan. Baryshnikovin esitys osoitti, miten järjetöntä – ja tarpeetonta – nuoruuden jäljitteleminen tanssissa on.

Eliot Feld oli sijoittanut Baryshnikoville tekemäänsä sooloon hauskoja viitteitä hänen virtuoosiesityksiinsä. Laura Dean oli luonnostellut abstraktin koreografian kuin osoittaakseen, miten puhtaasti ja kauniisti Misha edelleen tanssii.

Ikääntyminen näyttää paljastavan, miten hyvin tanssija on aikanaan omaksunut taiteen ja tekniikan, sillä tietyt kvaliteetit eivät katoa vielä kuusissakymmenissä.

Baryshnikov oli elämys. Vuosikymmenet humisivat salissa, kun vuosisadan pieni suuri mies tanssi. Vanhenevassa tanssijassa on kauneutta, jota komeinkaan nuori lavaeläin ei päihitä. Kauneus syntyy kokemuksista, jotka elämä kirjoittaa tanssijan kehoon.

Auli Räsänen

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien tanssikriitikko.