”Valon keinoin voidaan saada harjoitusvaloissa heikostikin toimiva koreografinen tai ohjauksellinen ratkaisu nykytermein sanottuna puhkeamaan kukkaan. Valosuunnittelulla luodaan draaman kaarta ja viritetään jännitteitä sekä näyttämölle että näyttämön ja yleisön välille.”
Nimi ja ikä:
Mikki Kunttu, s. 1971
Mitkä ovat valaistuksen päätehtävät tai -tavoitteet ja miten ne muuttuvat teoksesta toiseen?
Valaistuksen ensimmäinen tehtävä on tietysti saattaa tapahtumia, tiloja ja tilanteita ”oikealla” tai toimivalla lailla näkyväksi. Syvemmälle mentäessä tärkeämpiä tehtäviä ovat tunnelmien, jännitteiden ja yleisesti draaman kaaren luominen ja sen tukeminen.
Valaistuksen tehtävänä on kulloisenkin teoksen tarpeiden mukaisesti pyrkiä tukemaan ilmaisua. Esim. koreografian toimivuus usein paljastuu vasta ”oikeassa valossa”. Myös näyttämöllinen ratkaisu (lavastus) tarvitsee aina valosta kumppanin onnistuakseen pyrkimyksissään.
Miten määrittelet valodramaturgian ja miten se töissäsi ilmenee?
Totaalisena yrityksenä palvella teoksen ratkaisuja. Valon keinoin voidaan saada harjoitusvaloissa heikostikin toimiva koreografinen tai ohjauksellinen ratkaisu nykytermein sanottuna ”puhkeamaan kukkaan”. Valosuunnittelulla luodaan draaman kaarta ja viritetään jännitteitä sekä näyttämölle että näyttämön ja yleisön välille. Dramaturgia on erittäin tärkeä osa valosuunnittelua.
Odotatko valosuunnitteluprosessin perusajatuksen tulevan ensisijaisesti koreografilta/ohjaajalta/lavastajalta?
Kyseessä olevasta teoksesta riippuen. Esim. klassisissa ooppera- tai balettituotannoissa visuaalinen perusajatus on usein annettuna työtä aloitettaessa. Modernin tanssin parissa olen kokenut pääseväni parhaisiin tuloksiin kun kädet ovat suunnitteluvaiheessa olleet vapaat.
Miten ja millä konkreettisilla välineillä hahmotat kaksi- ja kolmiulotteista tilaa suunnitteluvaiheessa?
Erilaisilla hahmotelmilla, piirtämällä. Enimmäkseen kuitenkin 2D- ja 3D-mallinnuksella eri ohjelmia apuna käyttäen. 3D-mallinnus on erittäin hyvä apuväline työryhmän sisäisessä kommunikaatiossa.
Jos käytät assistentteja, mitkä ovat assistentin tärkeimmät tehtävät?
Kaikki mikä kuuluu suunnittelijalle, kuuluu myös assistentille. Assistentti auttaa todella paljon kommunikoinnissa isojen oopperatalojen koneiston kanssa. Hän saa paljon vastuuta teknisten ratkaisujen kehittelyssä ja esim. seuraajat kuuluvat kokonaan assistentin toimenkuvaan. Assistentti on todella tärkeä ihminen.
Oletko paatunut ammattikatsoja vai liikuttaako sinua mikään esitystä ajaessasi?
Riippuu teoksesta. Jotkut teokset koskettavat aina, toiset eivät koskaan.
Pitääkö valon olla kaunista?
Ei, mutta ”rumuus” ei myöskään ole hyvä tekosyy tehdä huonoja valoja…
Kuinka läheistä yhteistyötä teet taiteellisen työryhmän muiden jäsenien kanssa?
Riippuu täysin työryhmästä. Tero Saarisen kanssa teemme erittäin läheistä yhteistyötä ja teoksia kehitellään vuosia. Akram Khanin kanssa taas työ alkaa oikeasti vasta kun saavun studioon jokunen viikko ennen ensi-iltaa, eli yhteistyö rajoittuu tiukemmin ”ammattitaitoon”.
Mistä muista taidemuodoista haet innoitusta?
Musiikki, musiikki, musiikki.
Onko sinulla oma tyyli?
Varmastikin on oma tyyli, jonka tunnusmerkkejä lienee ainakin pyrkimys yksinkertaisuuteen. Joskus tämä yksinkertaisuus saattaa tosin olla taipuvaista jonkinlaiseen massiivisuuteen… Haluaisin ajatella, että oma tyyli rakentuu nimenomaan siitä, että teen niin erilaisia projekteja.
Mikä valosuunnittelussa ärsyttää kun olet katsomassa muiden esityksiä?
Rokkikeikalla ärsyttää jos laulajan kasvot ei näy.
Milloin koet onnistuneesi työssäsi?
Kun taiteellinen lopputulos on vähintäänkin tyydyttävä ja projektista ehkä vielä tuli enemmän rahaa kuin siihen meni.
Miten innostuit tanssista?
Tampereella opiskeluaikoina tein harjoitustyön silloiselle Tanssiteatteri Danscolle, jossa koreografina oli Tero Saarinen. Say no more.
Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Valitsisin kaikkien aikojen dream teamin, eli koreografiksi Tero Saarinen ja pukusuunnittelijaksi Erika Turunen. Musiikista vastaisi Kimmo Pohjonen Kluster yhdessä Björkin kanssa.
Mitä haluaisit sanoa tanssijoille omasta työstäsi?
Kiitos kärsivällisyydestä ja luottamuksesta. Respect.
Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Jiri Kylianin ”Petit Mort”. Täydellinen teos.
Mikä on mielenkiintoisin tila, jossa olet työskennellyt?
Mielenkiintoisia tiloja on monia erilaisia ja eri syistä. Boston Balletin käyttämä Wang Theatre on mielenkiintoinen kokonsa puolesta (3500 paikkaa). Geneven baletti taas esiintyi vanhassa vesivoimalassa, johon oli tehty hyvä näyttämö. Göteborgin oopperan suuri näyttämö on mielenkiintoinen teknisen brillianssinsa takia. Savonlinnan Oopperajuhlillakin Olavinlinnassa on oma viehätyksensä, vaikkakin tila on teknisesti vähintäänkin rajoittunut. VR:n Vallilan konepajan tilat ovat myös mielenkiintoinen haaste… Mielenkiintoisia tiloja voisin ilmeisesti luetella loputtomiin.
Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Pidän suuressa arvossa – noin uran suunnan kannalta – Sami Saikkosen kanssa tamperelaiselle Mobita/Danscolle tehtyä ”Naisen Tuoksu” -teosta. Tässä teoksessa tein ensimmäistä kertaa rohkeita omia ratkaisuja, joita en ollut oppinut mistään ja jotka olivat vahvasti teatterin ja tanssiteatterin ”oikean” valaisutyylin vastaisia. Teoksen valosuunnittelu syntyi palavasta tarpeesta tehdä niin kuin itsestä tuntuu. Jälkeenpäin ajatellen tuolloin tuli avattua tärkeä ovi.
Pahimmat pettymykset liittynevät jollain tapaa tähän samaan ajatusmalliin. Joskus on ollut vaikeaa tehdä perusduunia ja tyytyä siihen että lopputulos on jotain muuta kuin visuaalisesti vaikuttava. Eli omat ennakko-odotukset projektista ovat olleet korkealla ja sitä kautta on tullut pettymys. Siperia opettaa, tässäkin.
Jos et olisi valosuunnittelija, mikä olisit?
Soittaisin varmaan kitaraa kaljapalkalla Ale-pubeissa ympäri Suomenniemen. Tai vielä pahempaa; olisin äänimies!?
Ketä ihailet ja miksi?
Patrick Woodroffe (valosuunnittelija) – tyylitajuinen, uraa uurtanut suunnittelija
Mark Fisher (lavastaja) – paras ja isoin kaikista, tekee megaluokan toteutuksia megaluokan staroille megaluokan budjeteilla. Erika Turunen – maailman paras ja lahjakkain pukusuunnittelija.
Musan puolelta voisin mainita ainakin Kimmo Pohjosen, Apocalyptican, HIMin, Jeff Beckin, Pink Floydin ja tietysti NYLON BEATin.
Janne Kankaansyrjä (ultrajuoksija) – uskomattomia osoituksia suorituskyvyn venymisestä ja keskittymiskyvystä.
Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Ostaisin koko rahalla betonia ja valaisin Kiasman viereen Tanssin Talon kivijalan. Sais varmaan aika ison sellasen!
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Alittamassa 3:20 Helsinki City Marathonilla.
Kerro tarina valokuvan ja valotilanteen takana.
Jorma Uotisen Illusions-sooloteos, Kuopio Tanssii ja Soi 2004
Valojen tekoon käytetty aika oli todella minimaalinen. Treenattiin aiemmalla viikolla vajaa päivä ja ensi-iltaan pystytysaikaa oli vain tunti. Saavutettiin kuitenkin kaikki kaikessa aika hieno lopputulos ja joitain tosi makeita hetkiä. Ideana oli tavallaan myös että minimikalustolla maksimitulos ja se toteutui hyvin.
Mikä on hauskin/oudoin/ikimuistoisin tilanne, johon olet työssäsi joutunut?
Yksi ikimuistoisimpia sattui joskus Puolassa, Gdyniassa. Olimme Tero Saarisen, Henrikki Heikkilän ja Yuval Pickin kanssa esittämässä ”Westward HO!”-teosta. Teoksen lopussa idea on se, että esirippu sulkeutuu tavallaan kesken tanssin hitaasti.
Komentoketju tässä teatterissa oli sellainen, että minä valotarkkaamossa annan paikalliselle kaverille iskun ripun sulkemiselle. Sen jälkeen hän ottaa tällaisella ”sisäpuhelimella” yhteyden lavalle, jossa Vlajislav (näyttämömestari) sitten iskun saatuaan sulkee ripun ennalta sovitulla erittäin hitaalla nopeudella.
Koko tapahtuma oli varmistettu vielä sillä, että Henkka antoi Vlajislaville kuiskaamalla iskun lavaltakin. No, tietäähän sen, ettei Vlajislav kuullut tarkkaamosta annettua iskua, ilmeisesti oli huikalla juuri kriittisellä hetkellä. Lopputulos oli se, että valomestari huusi tarkkaamossa kasvavalla volyymilla ja lopulta kurkku suorana ”Vlajislav!!!!! KURTINA!!!” ja koko salintäysi yleisö kääntyi pelästyen katsomaan taaksepäin. Samalla Henkka yritti epätoivoisesti antaa omaa iskuaan näyttämöllä. Lopulta näyttämön sivussa alkoi aikamoinen hässäkkä ja rippu rävähti kiinni about nanosekunnissa.
