Valosuunnittelija esittelyssä: Ilkka Volanen

”Ajaminen on läsnäoloa ja omien tunteittensa välittämistä ajon avulla. Harvoin vain pääsee enää ajamaan itse. Hyvä esitys ajaen taikka vain katsoen liikuttaa aina.”


Ilkka VolanenNimi ja ikä:
Ilkka Volanen, 55

Mitkä ovat valaistuksen päätehtävät tai -tavoitteet ja miten ne muuttuvat teoksesta toiseen?

Valot voivat olla teos teoksessa tai esim. teoksen dramaturgiaa tukevia. On selvää, että puheteatterissa ja/tai nykytanssissa, ainakin minulla, valojen päätehtävä pysyy suunnilleen samankaltaisena vaikkakin nykyisin usein sotken kaikkia tyylejä ja tavoitteita sekaisin vapaasti mielen virtojen mukaan jotta saavuttaisin parhaan mahdollisen lopputuloksen.

En ole pitkään aikaan miettinyt että näkyvyys olisi joku tehtävä, (täytyyhän repliikkien kuulua) se on perustekniikkaa. Tämä ”kliseistä”.

Minulla on oltava tarina kerrottavana (teatterissa) taikka oma teos esitettävänä (nykytanssi). Toisaalta seuraan omaa käsialaani, yritän tukea omalta osaltani näyttämöllä olevia, yritän antaa katsojalle tukea kokemaan tunteita, tuntemuksia ja ajatuksia.

Teoskohtaisesti tyylini ja tekniikkani voivat muuttua, mutta sisällön ehdoilla ja takia jotta saan oman osuuteni kerrottua.

Miten määrittelet valodramaturgian ja miten se töissäsi ilmenee?

Kaikessa, joka koskee oman työni tarkempaa analysointia en voi vastata koska en analysoi omaa elämääni turhan tarkkaan ja toisaalta työtä tehdessä toimin intuitioiden ja tunteiden varassa, joten analysointi on varmaankin psykiatreja varten.

Odotatko valosuunnitteluprosessin perusajatuksen tulevan ensisijaisesti koreografilta/ohjaajalta/lavastajalta?

Odotan, että heillä on jokin sisällöllinen ajatus ja tavoite oman työnsä suhteen ja kyky ilmaista se jollain tavalla.

Miten ja millä konkreettisilla välineillä hahmotat kaksi- ja kolmiulotteista tilaa suunnitteluvaiheessa?

Sisällöllisesti väline on mielikuvitus, teknisessä toteutuksessa vaihtelevasti mutta kaiketi eniten tietokoneella.

Oletko paatunut ammattikatsoja vai liikuttaako sinua mikään esitystä ajaessasi?

Ajaminen on läsnäoloa ja omien tunteittensa välittämistä ajon avulla. Harvoin vain pääsee enää ajamaan itse. Hyvä esitys ajaen taikka vain katsoen liikuttaa aina. Huono esitys omalla tavallaan.

Paatunut olen myös, koska joskus ”paatuneena” löytää ratkaisuja joita muuten ei löytäisi.

Pitääkö valon olla kaunista?

Esityksen pitää liikauttaa katsojaa. Tunteikkaat ja ajatuksia sisältävät esitykset saattavat liikauttaa katsojaa ja se on kaunista.

Miten aloitat suunnittelutyön?

Aloitin ajatuksella kun olin 11-vuotias; minun pitää pelastaa maailma. Sitten jatkoin suunnittelua ammatissani. Produktiot ovat kanavia, joissa puran sisäistä prosessiani.

Teatteri- ja tanssiteosten aloitus on ihmisten kuuntelemista, heidän ajatustensa ja tunteidensa tavoitteiden löytämistä. Sen jälkeen oman osuutensa tekemistä.

Kuinka läheistä yhteistyötä teet taiteellisen työryhmän muiden jäsenien kanssa?

Jokainen työ on erilainen. Toisaalta olen mielelläni yksin. Yhteistyön määrä on suhteellista mutta tarvittavaa varsinkin silloin kun tehdään ensimmäisiä kertoja yhdessä jotain.

Mistä muista taidemuodoista haet innoitusta?

Huonoista elokuvista ja musiikista.

Mikä on suhteesi musiikkiin?

Kysymys on hieman outo mutta sanotaan että hyvä.

Ovatko valo/ääni/lavastus/koreografia tasa-arvoisia? Pitäisikö niiden olla?

Miten tuo koreografia tuonne tuli – missä on ohjaus/puvustus/musiikki/käsikirjoitus jne? No joo. Ihmisten pitää olla tasa-arvoisia, heidän työnsä voi olla eriarvoista tilanteesta riippuen. Hyvään esitykseen kuuluu, että eri osa-alueet ovat itsenäisinäkin voimakkaita, mutta niiden ei tarvitse olla tasa-arvoisia.

Onko sinulla oma tyyli? Jos on, kuvaile sitä (värit, suunnat, rytmi jne.)

Tyyli vaihtelee teosten mukana, jokin siellä on samaa koska kuulen siitä puhuttavan. Jälleen kerran joku toinen saa analysoida, koska minulle se ei ole selvää.

Nuo suluissa olevat lajit ovat kaikki olleen joskus käytössä ”pääelementteinä” mutta koska teokset ovat niin erilaisia, joutuu aina myös tyyliään vaihtelemaan, joskin jokin voi olla joitain vuosia ”pinnalla”. Nykyjään se taitaa olla valojen ajamiseen liittyvä herkkyys.

Jos sinulle annettaisiin vain viisi heitintä tanssibiisin tekemiseen, mitä tyyppiä ne olisivat ja miksi valitsisit juuri ne?

Jos ne on suunnattu näyttämölle niin ei sillä laadulla ole väliä.

Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Ahneuden ilmenemismuodot.

Mikä valosuunnittelussa ärsyttää kun olet katsomassa muiden esityksiä?

En käy katsomassa muiden esityksiä. Jos joskus jotenkin joudun tuollaiseen tilanteeseen niin ärsyttävää on vain jos esitys on huono riippumatta siitä mikä osa-alue.

Milloin koet onnistuneesi työssäsi?

Silloin kun katsoja/kokija kokee jotain, joka muuttaa hänen elämäänsä.

Mikä on pahin asia, joka voi työssäsi sattua?

Pahinta ei ole koskaan tullut vastaan niinpä en tiedä.

Mikä on mielestäsi tähän asti paras työsi? Huonoin?

Se että olen hengissä ja voin toteuttaa itseäni. Huonointa on se kun aina silloin tällöin esityksestä ei tule koskettava.

Mitkä ovat valosuunnittelijan kymmenen käskyä?

Ei sellaisia ole. Jos ei huoraa eikä valehtele työllään ja kunnioittaa
työtovereitaan sekä teosta jota on tekemässä, on se hyvä alku.

Miten innostuit tanssista?

En ole koskaan mitenkään yllättäen innostunut tanssista. Törmäsin liikkeeseen ja se tuntui hyvältä. Koen että pystyn ilmaisemaan itseäni hyvin tanssiteoksia tehdessäni. Tämä ei tarkoita, että draama olisi jotenkin vähemmän kiinnostavaa. Molemmat ovat tärkeitä.

Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

Mielenkiintoinen kysymys. Jos voisin valita miltä alalta tahansa niin millainen tanssiteos siitä tulisi…

Mitä haluaisit sanoa tanssijoille omasta työstäsi?

Samaa mitä he omastaan minulle.

Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos?

Ehkä Eva Lundqvistin När vatten vänder (jotenkin noin) koska nukuin melkein koko ajan. Siksi muistan sen. Se oli monikymmenvuotisen yhteistyön siemen.

Mikä on mielenkiintoisin tila, jossa olet työskennellyt?

Tila on suhteessa teokseen joten niiden vertailu on vaikeaa. Tila, jossa voi työskennellä ilman uhkarohkeutta on hyvä. Tila, jonka mittasuhteet ovat hallittavissa on hyvä. Tila, jossa katsomo on alle 250 paikkaa on hyvä.

Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Onnistumiseksi voisi laittaa että olen saanut tehdä niin laajasti omaa ammattiani ja pystynyt uusiutumaan erilaisten haasteiden edessä. Pettymys on, että Bush valittiin uudestaan.

Jos et olisi valosuunnittelija, mikä olisit?

Äänisuunnittelija jota myös olen.

Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Veisin kaikki, joiden kanssa olen tehnyt töitä vuosien saatossa ilman rahaa ja palkkaa jonnekin kauniiseen paikkaan jossain päin maailmaa pitämään lomaa ja hauskaa. Lopuilla rahoilla, jos jotain jäisi, tukisin nuoria tulokkaita.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Pienemmän kaaoksen keskellä.

Liitä mukaan kuva valotilanteesta ja kerro tarina sen takana.

Kuva on Tikapuuteatterista vuodelta 1974, jolloin menin keikalle tekemään valoja. En ollut koskaan käynyt sitä ennen teatterissa ja siitä se sitten alkoi.

Mikä on hauskin/oudoin/ikimuistoisin tilanne, johon olet työssäsi joutunut?

Kun hyvän ryhmän kanssa tekee töitä niin on hauskaa. Outoa on se, kun vierailukeikkaa tarjotaan siten, että palkkio on 10 000 mk palkkaa ja saa tehdä kaksi matkaa teatterille harjoituksiin – siitä syntyy outo tilanne. Kieltäydyin moisesta.

Yksi ikimuistettavimpia oli kun Anna Kareninan (Lahdessa) valotilanteet katosivat kutsuvieras-esityspäivän aamuna (päivää ennen ensi-iltaa). Uudelleen rakentaminen oli ikimuistettavaa, ja se, että valot olivat loppujen lopuksi paremmat kuin ne tuhoutuneet.