Leikkimielinen introspektio tavastani arvioida taiteen tyylejä, osa I.

Kaikki alkaa viattomasta sanaluettelosta: eräänä kesäpäivänä -07 alan kerätä laatusanoja, joita käytän kuvamaan taiteen tyylejä. Listaan myönteisiä ja kielteisiä adjektiiveja, jotka mielestäni viittaavat johonkin tiettyyn tyylilajiin. Listaamani sanat järjestyivät lähes automaattisesti joukoiksi, eräänlaisiksi tyylikimpuiksi, joissa myönteiset attribuutit kuvaavat ko. tyylin tavoitteita ja kielteiset ansoja. Halusin listauksellani saada selville tyylitajuni rakenteen.

Liikekieli.com onnittelee koreografi-tanssija Tuomo Railoa tämän 20-vuotistaiteilijajuhlan johdosta. [-Toim.]

TYYLIN YHDEKSÄN SUPERLUOKKAA

eli leikkimielinen introspektio tavastani arvioida taiteen tyylejä, osa I

LUOKITTELUA

Oletan, että tyylilajien määrä taiteessa on rajaton, mutta luodessamme kokonaiskuvaa taiteesta, käytämme jonkinlaista tiedostettua tai tiedostamatonta systeemiä, joka koostuu rajatusta määrästä tyylilajien ”superluokkia”. Superluokkien määrä on rajallinen, jotta pystyisimme käsittelemään havaitsemaamme. En usko, että superluokat olisivat mitään pysyviä rakenteita. Päinvastoin. Käsitykseni on, että muokkaamme niitä aina, kun teemme havaintoja tyylistä.

Toisin sanoen havaintomme tyylikeinoista ovat rajallisemmat kuin taideteosten määrä. Vaikka tyylitaju hienostuneimmillaan tarkoittaisi sitä, että taiteen kokija näkisi jokaisen taideteoksen tyylin ainutlaatuisena, emme kielessämme kykene ylläpitämään näin laaja tyylien kirjoa sillä jokaiselle taideteokselle ei voi keksiä ikiomaa adjektiivia.

Koska kokoamani tyylin superluokat ovat täysin keinotekoisia sanajoukkoja, olisi järjestelmäni rakenne (esim. luokkien lukumäärä) ollut määriteltävissä etukäteen. Päätin kuitenkin luoda superluokkia niin kauan kuin kykenen. Jos listaa kootessani koin kaksi tyylin superluokkaa liian päällekkäisiksi, yhdistin ne. Käytin yhtä attribuuttia vain kerran. Jos sana oli mielestäni yhden tyylin tavoite ja toisen ansa, liitin sen luokkaan, jossa se oli tavoite. Jos sana viittasi liiaksi sisältöön (esim. mystinen) kertomatta juurikaan tyylilajista, jätin sen kokonaan pois. Niinikään jätin pois mielestäni liian yleiset tavoitteet kuten ”kaunis”, ”jännittävä” tai ”mielenkiintoinen”.

Leikittyäni yhden iltapäivän sanajoukoilla, päädyin yhdeksään superluokkaan:

Asiallinen tyyli
+ tasapuolinen, organisoitu, oikeudenmukainen, filosofinen, tietävä, niukka, ekonominen, tarkka, dokumentaarinen, järkiperäinen
– kuiva, halju, mitäänsanomaton, tekninen, viisasteleva, teoreettinen, harmaa, ahdistunut, neuroottinen, monotoninen, vaisu, hapan, tosikkomainen

Suorasukainen tyyli
+ mukaansatempaava, nopeasti tunnistettava, helppotajuinen, kokemuksellinen, samaistuttava
– huomionkipeä, halpa, kaupallinen, efektiivinen, makea, stereotyyppinen, laskelmoitu

Avoin tyyli
+ spontaani, huoleton, räiskyvä, runsas, värikäs, romanttinen
– holtiton, epämääräinen, tuhlaileva, ponneton, lepsu, hajoava

Ankara tyyli
+ jylhä, voimakas, keskittynyt, paljas, jykevä, voimakas, yksinkertainen
– tylsä, toivoton, kumea, hidas, ankea

Eeppinen tyyli
+ yksityiskohtainen, huolellinen, laaja, monipuolinen, mielikuvituksellinen, satumainen
– vaivalloinen, jaaritteleva, jäsentymätön, ristiriitainen, pitkäpiimäinen, eskapistinen, monimutkainen, koristeellinen, mahtipontinen, sotkuinen, raskas, ylityöstetty, täyteen ahdettu

Hienostunut tyyli
+ eleginen, runollinen, herkkä, tunteikas, keveä, virittynyt, musikaalinen, tanssillinen, jouhea, tunnelmallinen, eläväinen, vaihteleva rytminen, perinteistä ammentava, lempeä, läsnäoleva
– haaveellinen, pysähtynyt, lapsellinen, hölmö, tyhjänpäiväinen, säyseä, samea, suuntaa vailla, irrallinen, sulkeutunut, elitistinen, konservatiivinen, kaavamainen, maneerinen, omahyväinen

Raaka tyyli
+ sumeilematon, arvaamaton, kiihkeä, epäsovinnainen, haastava, kantaa ottava, rankka, raju, räjähtävä, rosoinen, karhea, paljas, provosoiva, järkyttävä, kauhistuttava, kivulias, hyytävä, suggestiivinen,
– mustavalkoinen, totinen, meluisa, sokea, jankuttava, typerä, yksinkertaistava, perustelematon, kömpelö, kopea, kulmikas, harhainen, upottava, kuristava, maaninen, sovinnainen

Ironinen tyyli
+ sarkastinen, leikittelevä, humoristinen, älykäs, nopea, tarkkavainuinen, vilkas, pisteliäs, letkeä, rienaava, kriittinen, tiedostava, särmikäs
– alentuva, keikaroiva, narsistinen, pinnallinen, levoton, nokkeluuteensa kompuroiva, epäanalyyttinen, tyhjää kärjistävä, epätarkka

Mehevä tyyli
+ eroottisesti häpeämätön, aistillinen, kiihottava, seksuaalisesti jännittävä, roisi
– räikeä, ällöttävä, päällekäypä, seksistinen, turruttava, imelä, tirkistelevä

HARHARETKI PSYKOLOGIAAN

Muutama päivä superluokkien hahmottelemisen jälkeen muistin erään ystäväni maininneen lähipiirissään leviästä harrastuksesta, jossa ihmisen perusmotivaatiota tarkastellaan yhdeksän tyylin systeemiä hyödyntäen. Selailin nettiä ja löysin tämän Enneagrammi-nimeä käyttävän ajattelusuunnan sivustoja. Huvittuneena tein vertailun Enneagrammityylien ja omieni välillä:

Enneagrammi: Tyyleistäni lähinnä vastaava:

1. Perfektionisti Asiallinen tyyli

2. Auttaja Eeppinen tyyli

3. Suorittaja Ankara tyyli

4. Romantikko Avoin tyyli

5. Tarkkailija Mehevä tyyli

6. Kyselijä Raaka tyyli

7. Seikkailija Suorasukainen tyyli

8. Itsevarma Ironinen tyyli

9. Sovittelija Hienostunut tyyli

Vastaavuus on joidenkin luokkien kohdalla selvä, joidenkin kohdalla hieman yllättävä. (Tässä vaiheessa haluan huomauttaa lukijalleni, että kumpikin rakennelma on mielestäni täysin keinotekoinen, yksinkertaistava ja vajaa. Siksi toivon, että lukija suhtautuu tähän seuraleikin vakavuudella.)

Enneagrammissa käytetään kuviota, jossa yhdeksän tyyliä on asetettu piiriin. Tämä piiri koostuu kolmesta väristä, vihreä, punainen ja sininen, jotka jakavat tyylit kolmeen keskukseen. Vihreä on nk. vaistokeskus, punainen tunnekeskus ja sininen ajattelukeskus.

Enneagrammi-opin mukaan ihmisen päätyylin viereisiä tyylejä kutsutaan siiviksi. Opin mukaan siipiä käytetään päätyylin apuna.

Enneagrammiin liitetyt nuolet kuvaavat ihmisen persoonallisen tyylin muuttumista stressitilanteessa. Stressaantuessaan ihminen vaihtaa tyyliä nuolen suuntaisesti, rentoutumisen myötä käyttäytymisen strategia liukuu nuolen osoittaman suunnan vastaisesti.

Vaihdoin Enneagrammi-opin käyttämät tyylit omiini, jolloin taiteen tyylit järjestäytyvät seuraavalla tavalla:

Tätä hybridiä tarkastellessa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä siihen, että asiallinen tyyli on asettunut tunnekeskukseen, eikä ajattelukeskukseen. Toinen hieman kulmakarvoja kohottava sijoitus on mehevän tyylin asettuminen ajattelukeskukseen. Hybridini ei oikein vakuuttanut minua.

Päätin kuitenkin jatkaa leikkiäni. Tein nopean itseanalyysin ja totesin pyrkiväni usein suorasukaisuuden, ironisen ja hienostuneen tyylin tavoitteisiin. Kuviota tarkastellen päätyylikseni tuli näistä keskimmäinen eli ironinen tyyli. Kuviosta voi päätellä, että ajoittain minä lainailen suorasukaista tyyliä ja ajoittain tulen hienostelleeksi. Kuviosta voi edelleen päätellä, että ollessani stressaantunut taiteessani näkyy mehevää tyyliä, rentoutuessani alan tarinoida.

Tässä vaiheessa on mielestäni edelleen mielenkiintoista tutustua Enneagrammi–opin esittämiin käsityksiin eri keskusten – vaiston, tunteen ja ajattelun – suuntautumisesta. Taidetta ajatellen voisi suuntautumisessa olla kysymys esimerkiksi aiheista. Seuraavassa suoria lainauksia Enneagrammi ry:n internet -sivuilta:

Vaistokeskuksen tyylit kahdeksikot, yhdeksiköt ja ykköset keskittyvät liikkeeseen, aikomukseen ja toteuttamiseen. Näin vaistokeskuksesta voidaan puhua myös toimintakeskuksena. Vaistokeskukseen kuuluvilla ihmisillä on taipumus itsensä unohtamiseen ja oman elämänsä tärkeimpien asioiden, tavoitteiden ja tunteiden laiminlyömiseen. Heidän yhteisenä heikkoutenaan on viha kaikkea sellaista kohtaan, joka ei heidän mielestään ole niin kuin pitäisi.

Tunnekeskuksen tyylit kakkoset, kolmoset ja neloset keskittyvät yhteyteen, ihmissuhteisiin ja materiaalisesta maailmasta riippumattomuuteen ja sielullisuuteen. Tunnekeskuksen ihmisten yhteisenä piirteenä on imagon ylläpitäminen, jonka kääntöpuolena ilmenee häpeä.

Ajattelukeskuksen tyylit viitoset, kuutoset ja seitsikot keskittyvät asioiden hahmottamiseen, tiedostamiseen ja todellisuuden perimmäisen tarkoituksen ymmärtämiseen. Ajattelukeskuksen ihmisten toimintaan vaikuttaa suhde pelkoon.

Mielenkiintoni alkoi lopahtaa. Leikkihän on muuttunut ällöttäväksi psykopuoskaroinniksi taiteen kustannuksella! Samanlaisen systeemin voisi rakentaa kahdellatoista luokalla ja luoda siitä taiteen tyylien astrologisen tähtikartan. Sellainen zodiak olisi kaikenlisäksi hyödyllisempi, sillä silloin voisi tähtikartasta nähdä minkä tyylistä taidetta juuri tässä kuussa kannattaa luoda.

Mutta tehty, mikä tehty. Vaarallinen leikki. Huvin kääntöpuolena ajattelunpelko, häpeäntunne ja vaistonvarainen viha.

Hieman tyynnyttyäni mieleeni tuli sanat aikansa lapsi. Totesin, että koska Enneagrammi on kohtalaisen tuore – mutta voimakkaasti kasvava tapa ajatella – saattaisi keräämissäni tyylin superluokissa olla heijastusta tästä ajasta enemmän kuin minun henkilökohtaisesta tyylikäsityksestäni.

Ehkä syntymässä on uusi koulukunta taiteeseen: enneagrammismi, joka hahmottaa taiteen ainoastaan ilmaisun strategioista käsin ja sivuuttaa kokonaan taiteen yhteiskunnalliset, filosofiset, historialliset ja sisällölliset tavoitteet. Sivuuttaa sallimalla. Enneagrammismin inspiroimana kirjoitin fiktiivisen päiväkirjamerkinnän:

Enneagrammistinen taide on kiinnostunut vain luokittelusta. Enneagrammisti voi käsitellä taiteessaan sotaa, mutta hänen taiteensa vastaanottajan ensikommentti on: ”Ykkköstä ja hieman kakkosta!” Onko enneagrammismi jonkinlainen turtuma? Onko se taiteen pikakulutuksen luomaa pinnallisuutta, jossa kokija sivuuttaa sisällön mahdollisimman nopeasti voidakseen nautiskella tyylin erittelystä – tämän ajan kaikkiruokaista eskapismia? Ehkä enneagrammismin on synnyttänyt suvaitsevaisuus, joka on toisaalta sallinut taiteen tyylisuuntien rinnakkaiselon ja reinkarnaatiot, toisaalta vaatii taiteen sivistyneeltä suurkuluttajalta yhä herkempää ja elohopeannopeaa tyylitajua. Ahmiminen ei salli syventymistä. Taidehistorian käyttämät ismit elävät ja sekoittuvat, mutta ihminen ei muutu. Siksi taiteen suurkuluttajan mielenkiinto siirtyy herkästi sisällöstä strategiaan.

Minun on kuitenkin tunnustettava, että todellisuudessa en ole suuresti huolissani enneagrammismin leviämisestä taiteessa ja taiteen arvioinnissa. Sellainen ei kuuluu tyyliini. Mielestäni tarkkaa vainua voi edelleen käyttää tyylin haistelun lisäksi omintakeisen, arvokkaan, tarkkanäköisen ja ajan hammasta kestävän taiteen etsintään.

Tähän asti pääsin kesällä 2007.

Lue myös artikkelin osa 2.

Tuomo Railo viettää 20v.-taitelijajuhlaansa Aleksanterin teatterissa 8. ja 9. huhtikuuta 2009. G&G:n K18 -illassa nähdään Railon sooloteos Lunta pakaroilla ja Simo Heiskasen koreografia Riittoisa kuu.

TYYLIN YHDEKSÄN SUPERLUOKKAA

Related Post