”Pyrin siihen että jokaisen teokseni sisällöstä löytyisi kourallinen tuskaa, sylillinen rakkautta, kämmenen verran oikeudenmukaisuutta, rintalastan verran iloa ja roppakaupalla vääryyttä.”
Kuva: Heli Sorjonen
Nimi, ikä ja ammatti:
Arja Tiili, 33 v. Koreografi ja tanssija
1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?
Tuota olen itsekin pohtinut jo jonkin aikaa. Luulen, että en oikein itsekään aina tiedä miten jotkut lähtökohdat tai kysymykset muodostuvat. Omat henkilökohtaiset pohdinnat peilautuvat usein töissäni eri tavoin. Ja kuten elämässäkin niin myös teosta tehdessä, matkalla olo on tärkein juttu, ei niinkään päämäärä.
2- Miten innostuit tanssista?
Innostuin tanssista katsoessani telkkarista Fame-tv-sarjaa, jossa oli mahtavia tanssijoita. Ajattelin, että wow, siellä ne tanssii koulun ruokasalin pöydällä ja niillä on kivaa, minäkin haluan tuollaiseen kouluun jossa on elämää ja iloa. Niinpä aloitin tanssimisen Helsingin tanssiopistossa, josta sitten matkasin Tukholmaan Svenska Balettskolaniin ja sille tielle jäinkin.
3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Olisi kyllä hienoa tehdä sellainen megaproduktio jonkun muusikon kanssa kuten esim. Freddie Wadlingin. Tai sitten elokuvantekijöiden Jeunetin ja Carotin, jotka ovat tehneet yhden hauskimmista leffoista jonka tiedän: ”Delicatessen”.
4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Kyllä se taitaa olla ranskalaisen ryhmän L’esquissen teos (en muista nimeä) jonka näin Dansens Husissa Tukholmassa 1992. Siinä nousi iho kananlihalle ja silloin tajusin että nykytanssi on se mun juttuni eikä niinkään baletti, johon olin satsannut aiemmin. Samaisen ryhmän teos ”Les Chiens” joka vieraili DH:ssa 1997 oli myöskin tosi hieno. Tajusin miten vahvoja tunteita tanssi voi herättää ja halusin olla osa sitä ”suurten tunteiden” maailmaa.
5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?
Jaahas. No pyrin liikkumaan eri tavoin. Käyn body pumpissa, spinningissä, liiton aamutunneilla, joogassa ja juoksemassa. Menee vähän kausissa että mitä milloinkin tekee.
6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Suurin ammatillinen onnistumiseni? En osaa sanoa, varmaan se että ylipäänsä olen näissä kuvioissa mukana. Suurin pettymys voisi olla vaikkapa se kun Sv. Balettskolanissa Don Quijotea tehdessämme Tukholman oopperan isolla näyttämöllä ’Kitrin ystävättären’ roolissa huiskaisin viuhkaa sen verran kiihkeästi että se tippui keskelle näyttämöä ja siihen sen sitten jätin kun en kesken tanssin voinut sitä ruveta nostamaankaan. Seuraavana päivänä kuulin etten tekisi sitä roolia illan näytöksessä, se viuhkajuttu oli paisunut ihan katastrofaaliseksi. Olin varma että näin minua rangaistaan siitä hemmetin viuhkasta. Olin niin pettynyt ja itkeä lirutin koko päivän enkä mennyt edes harkkoihin. Sekään ei auttanut että koulun reksi seuraavana päivänä kyseli että miksen ollut tullut harjoituksiin, olivat suunnitelleet että olisin tehnyt yhden sooloista näytöksessä ja siksi siis minut oli poistettu ystävättären roolista. En kuitenkaan halunnut uskoa reksiä. Ilmeisesti olinkin ollut itse itseni pahin rankaisija ja en päässyt yli siitä jutusta kuin vasta muutaman vuoden jälkeen. Olin satsannut niin paljon ja kaikki romuttui ilmeisen väärinkäsityksen ja huonon itsetunnon takia.
7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Tanssitaiteen missiona tässä kovassa ajassa on muistuttaa ihmisiä siitä että on hyvä osata tarttua hetkeen, tunteeseen, elämykseen ja osata nauttia siitä.
8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Olisin psykologi.
9- Ketä ihailet ja miksi?
Pitäisi varmaan kaikkien missifinalistien tavoin sanoa että ihailen äiti Teresaa ja maailman rauhaa toivon. Mutta sanon että ihailen selviytyjää. Selviytyjällä on visio paremmasta huomisesta.
10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Delegoisin tehtävän Valtion tanssitaidetoimikunnalle, mutta sitä ennen nappaisin summasta sellaisen summan rahaa että saisin valmistettua unelmieni tanssiteoksen.
11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Olen monipuolinen ja ennakkoluuloton koreografi siinä mielessä että olen tehnyt todella erilaisia esityksiä hyvin erilaisten esiintyvien taiteilijoiden kanssa. Ja sepäs vasta onkin ollut hauskaa. Paljon on tullut opittua erilaisista tavoista lähestyä tanssia, teatteria, sirkusta jne. Olen uusille asioille avoin ja pyrin siihen että jokaisen teokseni sisällöstä löytyisi kourallinen tuskaa, sylillinen rakkautta, kämmenen verran oikeudenmukaisuutta, rintalastan verran iloa ja roppakaupalla vääryyttä.
12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Sen haluan pitää salaisuutena.
Arja Tiilin uusin teos NO-ONE saa ensi-iltansa Helsingin Kokoteatterissa 7.12.2005.
