”Paras onnistumiseni on se, että ylipäätänsä ajauduin tanssin pariin. Tanssin välityksellä olen saanut tutustua aivan uskomattomiin ihmisiin ja tanssin takia elän jatkuvassa muutostilassa.”
Kuva: Santeri Tuori
Nimi, ikä ja ammatti:
Virpi Juntti, 34 vuotta, tanssija
1. Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?
Se, että olisi vielä niin paljon opittavaa…
2. Miten innostuit tanssista?
En enää muista, mikä sinne tanssitunnille alun perin veti, mutta haastavuus vei mennessään. Aina kun luulin ymmärtäneeni jotakin tanssista, niin näköpiiriin tuli sata uutta opittavaa asiaa. Sama ”peli” jatkuu edelleen.
3. Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Johnny Kidd & The Pirates. Johnny Kidd kuoli valitettavasti nuorena. Sai aikaan biisejä jotka elävät hänen kuolemastaan huolimatta. Nykytanssiteos live-Rock n Rolliin olisi yleensäkin hieno kokemus ja bändivaihtoehtoja riittää, mutta tämän nimenomaisen ryhmän kanssa yhteistyö olisi tajunnan räjäyttävää. Lisänä tulisi eri sukupolvien välistä
kommunikointia, sillä artistit ovat jo kuusikymppisiä (ja soittavat musiikkiaan yhä edelleen sellaisella vimmalla, että moni tiukka nykybändi jäisi kilpasoitannassa auttamatta kakkoseksi).
4. Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Jo Stromgrenin There. Näin sen ensimmäisen kerran Salisburyssa Englannissa ja toisen kerran Pyhäjärvellä. Teos on edelleen ykkönen. There on teos, jossa tanssi ei ”kärsi” näyttelijäntyön rinnalla vaan esiintyjät hallitsevat sekä näyttelemisen, että tanssimisen mielestäni täydellisesti. Salisburyssa esityspaikka toi teokseen lisäfiilistä, sillä näyttämö oli vanhassa kirkossa. Istuin eturivissä, joten sain nähdä ilmaisun pienimmätkin vivahteet. Teoksen mukana sain nauraa ja itkeä sydämestäni.
DV8:in Enter Achilles on edelleen elämys tanssielokuvana. Olen hitusen katkera, että en nähnyt sitä näyttämöllä, silloin kun esitys vieraili Suomessa.
5. Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa
instrumenttiasi tanssijana?
Laiskasti. Olen off ja on -tyyppinen ratkaisu ja nyt on onnekseni menossa on-kausi (ainakin startti on hyvä). Kitisen aina siitä, että minulla ei ole tarpeeksi voimaa. Toimivat lihakset helpottaisivat montaa asiaa. Ne ovat ikuisesti työn alla… En halua, että treenaaminen on liian vakavaa ja alkaa hallita koko elämääni. Kehoni on tosin sellainen, että jos laiminlyön sitä, niin kosto tulee välittömästi.
6. Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Paras onnistuminen on se, että ylipäätänsä ajauduin tanssin pariin. Tanssin
välityksellä olen saanut tutustua aivan uskomattomiin ihmisiin ja tanssin takia elän jatkuvassa muutostilassa. Olen onnellinen siitä, että saan tanssia Tommi Kitin ryhmässä, mutta luulen sen olevan enemmänkin sattumien summaa kuin henkilökohtaista onnistumista. Pettymykseni ovat olleet sitä luokkaa, että niille voi jo nauraa. Kaikki on aina suhteellista.
7. Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Vakuuttaa yleisö siitä, että aina ei tarvita puhetta tarinan kertomiseksi eikä välttämätöntä ole edes selkeä juoni. Liike liikuttaa – katsojaakin.
8. Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Käsityöläinen.
9. Ketä ihailet ja miksi?
En ihaile ketään ihmistä, vaan ihailen tiettyjä arvoja ja sitä kautta ihailen kaikkia niitä, jotka elävät näiden arvojen mukaan. Luonnon kunnioittaminen on yksi tärkeimmistä, joten ihailen jokikistä ihmistä, joka tekee jotakin edistääkseen luonnon hyvinvointia.
10. Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Saisikohan sillä tilan, jonne voisi rakentaa talkootyöllä harjoitussaleja? Valitettavasti raha menisi silloin Helsinkiin, mutta harjoitustilan puute täällä on kova. Haaveenani olisi Tampereen Telakan kaltainen kohtaamispaikka. Siellä järjestettäisiin ammattilaisten aamutunnit, muutama sali olisi varattu eri ryhmien ja produktioiden harjoitussaleiksi ja parissa salissa pyörisivät tanssitunnit harrastelijoille. Siellä olisi kahvila, mielellään jopa ravintola ja jonkinlainen näyttämö pienimuotoisille esityksille. Ilmapiiristä muodostuisi toivottavasti sellainen, että sinne uskaltaisivat ja haluaisivat tulla muutkin kuin tanssin ammattilaiset ja harrastelijat. 100 000 euroa auttaisi ainakin alkuun.
11. Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Olen se käsityöläinen eli hommiin on vain käytävä käsiksi. Koska olen luonteeltani laiska, niin suunnitteluvaihe voi kestää, mutta sitten kun alan puurtamaan, niin tuloksia syntyy.
On vaikeaa määritellä itseään tanssijana. Haluan taipua monenlaiseen liikkeeseen enkä halua lokeroitua. Olen nopea, hidas, pehmeä, kova, suoralinjainen, kiemurainen, ilmava, kulmikas…jne. mitä milloinkin minusta halutaan. Tosin jos koreografi antaa minun ”hääriä” yksin liikkeidensä parissa, niin alan tehdä valintoja, joista saatan pitää jääräpäisesti kiinni. Olen myös kova keksimään kaikennäköisiä juonenkäänteitä ja kehittelemään dramaturgiaa, mikä voi joskus olla koreografille iso apu ja toisinaan ei…
Koreografiat, jotka olen tähän mennessä saanut aikaan kallistuvat tanssiteatterin ja komiikan puolelle, paitsi Minette, jossa yritin keskittyä liikkeeseen.
12. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Olen edelleen tanssija.
Virpi Juntti esiintyy 18.5.2005 alkaen Zodiakissa Tommi Kitti & Co:n teoksessa Hyppy.
