”Tanssiessani pyrin avoimuuteen ja paljauteen; uskon, että vain näyttämällä haavoittuvuuteni voin olla esiintyjänä vahva. Tanssi on minulle tihentynyttä olemista, voimakkaammin aistimista ja näkymättömän näkyväksi tekemistä.”
Liikekieli.com onnittelee tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunulaa tämän 25-vuotistaiteilijajuhlan ansiosta.
Nimi, ikä ja ammatti:
Pirjo Yli-Maunula, 46v., tanssitaiteilija
1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?
Tanssi ajatteluna ja kommunikaation välineenä.
2- Miten innostuit tanssista?
Minusta tuntuu, että olen aina ollut kiinnostunut tanssista. Sen sijaan se mikä siinä spesifisti innostaa on vaihdellut vuosien varrella.
3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Pina Bauschin teoksissa pieni asia on iso asia. Innostuin 80-luvulla hänen teoksestaan Cafe Müller sekä hänen työstään tehdystä dokumentista, jotka näin televisiosta. Nyt kun syksyllä näin Düsseldorfissa hänen vanhoista teospaloistaan koostetun illan, olin jälleen täysin mykistynyt. Siispä valitsen Pina Bauschin.
4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Apua! En pysty nimeämään mitään YHTÄ teosta! Kun näen jotain todella vaikuttavaa, alan aina itkeä. Se on pettämätön merkki. Purskahdan itkuun vähintään kerran vuodessa.
5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?
Avainsana minulle on vaihtelu. En ole innostunut rutiineista. Vaihtelen sitä miten treenaan. Yhdistelen kuntosaliharjoitteita, sauvakävelyä, kuntopyöräilyä, astangajoogaa, ”lumikenkäilyä” ja tanssia.
6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Yleisön palaute merkitsee minulle paljon, esitysten herättämä keskustelu ja ajatusten vaihto. Silloin kun esitys herättää vastakaikua, koen onnistuneeni.
Olen pettynyt, kun huomaan kollegan hiipivän pitkin seiniä välttyäkseen kohtaamasta minua esityksen jälkeen, oletettavasti siksi ettei ole pitänyt esityksestä. Vielä pettyneempi olen kun pääsen yllättämään itseni samasta puuhasta.
7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Taiteen tehtävä on saada ihmiset tarkastelemaan maailmaa uusista näkökulmista.
Tanssi on yksi niitä harvoja asioita, jossa ihminen nähdään kokonaisuutena. Ihminen on aina kehon ja mielen kokonaisuus, joka esim. meidän terveydenhuollossamme aina unohdetaan.
8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Joskus taiteellisen kriisin keskellä 80-luvulla haaveilin gourmet-kokin urasta! Tulee myös mieleen, että jonkinlainen tutkija voisin olla, rakastan kaikenlaisia arkistoja ja historiallisia aineistoja sekä niiden penkomista. Valokuvat ja valokuvaaminen ovat myös aina kiinnostaneet minua.
9- Ketä ihailet ja miksi?
Verbaalisesti lahjakkaita. Viihdyn verbaaliakrobaattien seurassa.
10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Antaisin koko summan yhdelle tekijälle tanssiteoksen tekemistä varten.
11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Olen tällä hetkellä kiinnostunut improvisaatiosta esiintymismuotona. Minua kiehtoo improvisaation riskinotto, yllätyksellisyys ja hetkessä olemisen intensiteetti.
Tanssiessani pyrin avoimuuteen ja paljauteen; uskon, että vain näyttämällä haavoittuvuuteni voin olla esiintyjänä vahva. Tanssi on minulle tihentynyttä olemista, voimakkaammin aistimista ja näkymättömän näkyväksi tekemistä.
12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Nautin tanssimisesta ja nautin organisaatiotyöstä. Todennäköisesti teen edelleen niitä molempia, muodossa tai toisessa.
