Tusina tanssikysymyksiä Eero Vesteriselle

”Tykkään jorata niin perkeleesti. Tanssijan työssä on tärkeää kyky asettua toisen maailmankatsomuksen kannalle ja löytää tekemiseen järki silloinkin kun se ei omaan logiikkaan tai tekemisen tapaan tahtoisikaan mahtua.”

 


RAW DOG (kor. Simo Kellokumpu), kuva Heli Sorjonen

Eero Vesterinen, RAW DOG (kor. Simo Kellokumpu), kuva Heli Sorjonen
Nimi, ikä ja ammatti:
Eero Vesterinen, 24, tanssija

1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Tanssijana kiinnostavat tehokkuuden vaatimukset ja ihmeet; selviääkö asioista mahdollisimman vähällä ja milloin roiskaisee menemään, ja mihin suuntaan. Mikä on oikea määrä voimaa millekin asialle. Ja missä se tasapaino oikein luuraa? Ja kuinka olla hidas, mutta muhkea. Tai siis tuhansittain asioita, jotka hämmentävät…

Joskus on vaikea mieltää tanssijaa taiteilijaksi, ennemminkin (ehkä hedonistisesti) taiteen kokijaksi, lähimmällä mahdollisella tavalla.

2- Miten innostuit tanssista?

Poikasena vei duunari-isä balettitunneille, joita jaksoinkin muutaman vuoden silloin, mutta kyllä varsinainen innostus syntyi vasta lukiossa tanssitunneilla, kun havaitsin, että sitä jokapäiväistä liikkeestä nautiskelua ja temppuilua voi tehdä säännönmukaisemmin ja jopa harkiten.

3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

H.P. Lovecraftin ja Edgar Allan Poen luomiin maailmoihin voisi olla todella jännittävä sukeltaa, kauhua en tanssin välinein ole liikoja nähnyt esitettävän, ja klassinen, vanhanaikainen tyyli elää päässäni ainakin hienona ja maagisena. Myös Marcel Marceau ja mimiikka kuulostaa erikoisen hyvältä.

4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

DV8:n Enter Achilles oli videollakin nähtynä niin loistokokemus, että se nousee kyllä vieläkin pinnalle aina toisinaan. Äijät kaljan kanssa joraamassa siihen tapaan, kyllä kelpaa!

Reetta-Kaisa Pirhosen Toiset tottuu hämärään oli myös sellainen teos, joka jäi jonnekin sydämeen asumaan. Esiintyjät persoonina lavalla, muusikot, tanssijat ja näyttelijä. Niin lämmintä ja humaanin lempeää menoa kaipailee elämään enemmänkin.

Täytyy kyllä sanoa, että sitä vaikuttuu monasti näkemästään, eikä kai suoranaisesti voi sanoa mieleenpainuvinta, hetkittäin saattaa mikä tahansa olla suurta.

5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa
instrumenttiasi tanssijana?

Olen peruslaiska, ja arvostan lepuuttelua enemmän kuin liiallista pumppaamista. Välillä kauhistun omaa laiskuuttani ja jumppaan perusteellisesti. Olen mieluummin liikkeessä, kuin kitkuttelen paikallani rauhassa venytellen. Enimmäkseen luotan siihen, että keho kertoo, kun se tarvitsee ravistelua. Silloin, kun töitä on paljon, tuntuu että ensimmäisenä katoavat ne laatuhetket kroppansa kanssa kahden mukavia kuulostellen. Kun on enemmän luppoaikaa, treenaan myös ahkerammin. Parannettavaa olisi kyllä paljon…

6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Se, että voin toimia tanssijana ja vieläpä freelancerina päästen tekemään juttuja todella erilaisia tanssikäsityksiä omaavien tanssin tekijöiden kanssa. Kokeneilta ja viisailta kollegoilta (joita tuntuu riittävän) oppii jatkuvasti ihmeellisiä asioita. Nyttemmin Tommi Kitin ja ryhmänsä kanssa tekemään pääsy on ollut uskomaton tilaisuus. Pettymyksiä sattuu lähinnä omaan itseen kohdistuen, mutta ei niitä juuri kummemmin ehdi jäädä suremaan, oppiihan virheistään.

7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Saattaa ruumiin ja ruumiillisuuden ihmeellisyys ja kehon tuntemusten mielekkyys laajempaan tietoisuuteen. Puhumattakaan taiteen muista tehtävistä, kutkuttaa ja kutitella milloin mitäkin nystyröitä…

8- Jos et olisi tanssija, mikä olisit?

Mahdollisesti omistaisin pienen antikvariaatin, jossa myytäisiin myös laadukkaita mallasviskejä ja maukkaita oluita. Tai opiskelisin yliopistolla kieliä.

9- Ketä ihailet ja miksi?

Ihailen monia ihmisiä, mm. kaikkia pitkäjänteisesti asioihin syventyviä. Sekä rauhallisia ja viisaita ihmisiä.

10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Koulujen tanssikasvatukseen. Jos jo lapset aivopestään nuorina arvostamaan kehoa ja tanssia, säästytään selittelemästä tanssin arvoa myöhemmin.

11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?

Utelias ja paljosta kiinnostunut. Tunnen itseni melkoisen aloittelevaksi ja haluan imeä vaikutteita laajalti, mutta huomaan kiinnostukseni menevän todella hikisen, liha liikkuu -fyysisyyden suuntaan. Minimalismi tuntuu vieraammalta. Hahmotan liikkeen paremmin, kun se on koko kehossa tapahtuva, tilassa liikkuva. Tykkään siis jorata niin perkeleesti. Tunnun myös jäävän kaipailemaan tiettyä pehmyyttä ja elastisuutta, jos sitä koreografiasta uupuu… Siltikin ymmärrykseni mukaan tanssijan työssä kovin tärkeää on eräänlainen empatia ja avoin ymmärrys, kyky asettua toisen maailmankatsomuksen kannalle ja löytää tekemiseen järki silloinkin kun se ei omaan logiikkaan tai tekemisen tapaan tahtoisikaan mahtua. Sitä haluaisin myös kultivoida.

12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Tanssimassa jossakin.